Kävimme tänään jo kolmannen kerran ultrassa. Varasin ultran flunssan seurauksena - oma olo oli viime viikolla niin kamala, että halusin varmistua, että kaikki olisi edelleen hyvin. Ja tietysti lievittää omaa epäuskoani siitä, että olen oikeasti raskaana. Kaikki oli onneksi hyvin. <3 Jännitin ultraa ihan yhtä paljon kuin aiemmillakin kerroilla (tuleeko tähän koskaan muutosta??), vaikka olen ollut viimeiset kolme päivää taas todella pahoinvoiva ja viimeksi aamulla hampaiden pesusta ei meinannut yökkimisen takia tulla mitään. Silti, aiemmat menetykset ovat opettaneet sen, että mihinkään ei kannata luottaa, koska matto voidaan aina vetää jalkojen alta ja pimeään kaivoon voidaan heittää koska vaan. Ultraava lääkäri oli ihana nainen, joka loi minuun uskoa ja onneksi totesi välittömästi ultrauksen aloitettuaan, että täällä on kaikki hyvin. Sikiö oli kasvanut ja sieltä se vilkutteli vanhemmilleen. <3 Herätimme sen ilmeisesti unilta ja ultrauslaitteella tökkiminen sai sen liikkumaan n...
Pikkulapsiarkea ja vauvahaaveita keskenmenoista ja lapsettomuudesta huolimatta.