Näin aurinkoisen viikonlopun alkaessa haluaisin puhua ystävistä. Enkä pelkästään niistä parhaista, läheisimmistä tai pitkäaikaisimmista ystävistä vaan niistä, jotka löytävät toisensa niin hyvässä kuin pahassakin samanlaisesta elämäntilanteesta ja joista voi tulla pienillä sanoilla, lyhyillä viesteillä tai jopa pelkällä hymyllä uskomattoman tärkeitä. Puhun vertaistuesta. Halusin aloittaa tämän blogin tammikuussa siksi, että koin, että meidän lyhyellä mutta sitäkin ravisuttavammalla lapsettomuus- ja keskenmenopolulla olin vailla vertaistukea. Kaipasin hyvää ystävää, toista naista, joka olisi käynyt läpi saman kuin minä - tai jolla olisi ollut ymmärrystä edes polttavasta lapsenkaipuusta ja siihen liittyvästä surusta. Ystäväpiirissäni lapsettomuudesta ei oltu puhuttu ja vaikka olen avannut sanaisen arkkuni useita kertoja viimeisen vajaan vuoden aikana, edelleen koen olevani siinä aivan lähimmässä ystäväpiirissä yksin, erilaisessa elämäntilanteessa kuin muut. Siksi halusinkin san...
Pikkulapsiarkea ja vauvahaaveita keskenmenoista ja lapsettomuudesta huolimatta.