Keskenään

Olemme saaneet nauttia viikon verran yksivuotiaan kummityttömme ja hänen vanhempiensa ihanasta seurasta (perhe on remppaa paossa ja meillä on edelleen se yksi tyhjyyttään huutava huone). Asunnossa on ollut yhtäkkiä paljon ääntä, paljon tavaraa ja monta suuta ruokittavana. Ihanhan tässä tuntee olonsa melkein suurperheen äidiksi. Melkein.  Rakasta kummityttöämme on ihana hoitaa, mutta kulunut viikko on myös todistanut sen, miten raskasta pikkulapsiperheen arki voi olla. Vaikka lapsia on vain yksi ja aikuisia parhaimmillaan asunnossa on ollut neljä, tuntuu silti, että energiaa tuossa pienessä taapertajassa on enemmän kuin meissä muissa yhteensä ja juttua tulee solkenaan, joten hiljaisia rauhallisia hetkiä on saanut etsiä iltaysin jälkeen. Vaippa on vaihdettava, sitten on taas nälkä, sitten mennään kiikkuun, sitten taputellaan vastapestyjä ikkunoita ja eteisen peilejä, välillä hermostutaan ja huudetaan kurkku suorana. On ollut opettavaista saada näinkin pitkältä ajalta kunnon annos...