Keskenään

Radiohiljaisuudesta moi! Niin vain vilahti syyskuu ohi - maanantaina alkaa jo lokakuu ja alkaneet opinnot ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että raskaus on ollut ajatuksissa jopa taka-alalla. Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi laittaa jotain ajatuksia blogiin. Mutta tuntuu, että kirjoitettavaa ei ole oikein ollut. Tänään on rv 26+5 ja pystyn (onneksi) elämään täysin normaalia elämää. Satunnaisia harjoitussupistuksia ja lantiokipuja lukuunottamatta arki rullaa normaalisti ja toivottavasti näin jatkuu myös, kun reilun viikon päästä pyörähtää käyntiin viimeinen kolmannes. Olen keskittynyt tässä kuussa jälleen kaikkeen muuhun kuin tulevaan vauvaan: opintoihin, esikoiseen, arjen pyörittämiseen. Vauva kulkee menossa mukana ja koska oma vointi on edelleen suhteellisen hyvä, huomaan, että syksy on jo pitkällä ja laskettuun aikaan on enää 3 kuukautta. On siis mahdollista, että vauva on sylissä jo ennen vuoden loppua ja siihen tuntuu olevan yllättävän lyhyt aika.  Edelleen jaks...

Marssimme eilen vauvatalo Johannaan ja ostimme vaunut.  Apua, kuka toimii näin 27. raskausviikolla? Ei kai sellainen, jolla on taustalla kolme keskenmennyttä raskautta? Laskettuun aikaan on vielä kolme kuukautta ja saamme vaunut kotiin viikon toimitusajalla. Mihin ne piilotetaan, etteivät tuo mukanaan huonoa onnea? Meni jotenkin hermot tähän panikointiin. Sanoin psykologillekin, että tällä hetkellä minua pelon sijasta oikeastaan vain ärsyttää. Ärsyttää se, että minulta on keskenmenojen myötä ryövätty mahdollisuus olla sellainen vaaleanpunaisten lasien kautta tätä maailmaa tutkiva odottava äiti, joka hankkii pikkuhiljaa tavaroita tulevalle vauvalle eikä edes mieti sitä mahdollisuutta, että lasta ei tulisikaan. Kieltäydyn siitä, että koko loppuraskauden antaisin pelon määritellä minua joka ikinen hetki ja välttelisin tavaroiden hankkimista viimeiseen saakka. Alkuraskauden keskenmenot eivät lisää kohtukuoleman riskiä ja muutkin ostelevat jo tässä vaiheessa tavaroita, miksi emme s...