Radiohiljaisuudesta moi! Niin vain vilahti syyskuu ohi - maanantaina alkaa jo lokakuu ja alkaneet opinnot ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että raskaus on ollut ajatuksissa jopa taka-alalla. Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi laittaa jotain ajatuksia blogiin. Mutta tuntuu, että kirjoitettavaa ei ole oikein ollut. Tänään on rv 26+5 ja pystyn (onneksi) elämään täysin normaalia elämää. Satunnaisia harjoitussupistuksia ja lantiokipuja lukuunottamatta arki rullaa normaalisti ja toivottavasti näin jatkuu myös, kun reilun viikon päästä pyörähtää käyntiin viimeinen kolmannes.
Olen keskittynyt tässä kuussa jälleen kaikkeen muuhun kuin tulevaan vauvaan: opintoihin, esikoiseen, arjen pyörittämiseen. Vauva kulkee menossa mukana ja koska oma vointi on edelleen suhteellisen hyvä, huomaan, että syksy on jo pitkällä ja laskettuun aikaan on enää 3 kuukautta. On siis mahdollista, että vauva on sylissä jo ennen vuoden loppua ja siihen tuntuu olevan yllättävän lyhyt aika.
Edelleen jaksan ihmetellä, miten erilainen raskaus tämä toinen (viides) on ollut esikoiseen verrattuna. Olen voinut hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin ja kevät tietysti jo vähän jännittää - miten rikki menen synnytyksessä ja kuinka mielialani muuttuu hormonitason romahtaessa. Juuri eilen illalla totesin ystävälle, että raskaus näyttää sopivan minulle; mielialani on tasaisempi, fyysinen vointi on mitä mainion ja olen ollut ihan käsittämättömän terve myös koko tämän raskausajan *koputtaa puuta*. Toisaalta maha alkaa jo todella painaa ja tiedän, että rv 30+ lähtien toivon varmasti joka päivä, että saisin oman kehoni takaisin. Sitten taas tiedän, että syntyvä vauva tuo mukanaan jatkuvat univelat, sekaisin menevän arjen (ja esikoisen) ja tuplaantuvan työmäärän, joten yritän nyt tosissani nauttia näistä viimeisistä kuukausista kolmihenkisenä perheenä. Monessa hetkessä huomaan ihmetteleväni, miten paljon helpompaa elämä on jo 2v2kk ikäisen kanssa ja miten helppo yhden lapsen hoitovastuu on jakaa kahden aikuisen kesken. Tiedän siis, että edessä on rankat ajat ja kun vuoden 2020 alussa palaan takaisin opintojen pariin, elämä ei ole enää samanlaista kuin esikoista ensimmäistä kertaa hoitoon viedessä.
Tyytyväisenä siis silittelen kasvavaa vatsaa ja mielessäni kehotan vauvaa pysymään kohdussa vuodenvaihteen yli - aikaa tutustua häneen on sitten loppuelämä, joten hetki voidaan olla vielä kolmistaan.
Olen keskittynyt tässä kuussa jälleen kaikkeen muuhun kuin tulevaan vauvaan: opintoihin, esikoiseen, arjen pyörittämiseen. Vauva kulkee menossa mukana ja koska oma vointi on edelleen suhteellisen hyvä, huomaan, että syksy on jo pitkällä ja laskettuun aikaan on enää 3 kuukautta. On siis mahdollista, että vauva on sylissä jo ennen vuoden loppua ja siihen tuntuu olevan yllättävän lyhyt aika.
Edelleen jaksan ihmetellä, miten erilainen raskaus tämä toinen (viides) on ollut esikoiseen verrattuna. Olen voinut hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin ja kevät tietysti jo vähän jännittää - miten rikki menen synnytyksessä ja kuinka mielialani muuttuu hormonitason romahtaessa. Juuri eilen illalla totesin ystävälle, että raskaus näyttää sopivan minulle; mielialani on tasaisempi, fyysinen vointi on mitä mainion ja olen ollut ihan käsittämättömän terve myös koko tämän raskausajan *koputtaa puuta*. Toisaalta maha alkaa jo todella painaa ja tiedän, että rv 30+ lähtien toivon varmasti joka päivä, että saisin oman kehoni takaisin. Sitten taas tiedän, että syntyvä vauva tuo mukanaan jatkuvat univelat, sekaisin menevän arjen (ja esikoisen) ja tuplaantuvan työmäärän, joten yritän nyt tosissani nauttia näistä viimeisistä kuukausista kolmihenkisenä perheenä. Monessa hetkessä huomaan ihmetteleväni, miten paljon helpompaa elämä on jo 2v2kk ikäisen kanssa ja miten helppo yhden lapsen hoitovastuu on jakaa kahden aikuisen kesken. Tiedän siis, että edessä on rankat ajat ja kun vuoden 2020 alussa palaan takaisin opintojen pariin, elämä ei ole enää samanlaista kuin esikoista ensimmäistä kertaa hoitoon viedessä.
Tyytyväisenä siis silittelen kasvavaa vatsaa ja mielessäni kehotan vauvaa pysymään kohdussa vuodenvaihteen yli - aikaa tutustua häneen on sitten loppuelämä, joten hetki voidaan olla vielä kolmistaan.
Kommentit
Lähetä kommentti