Keskenään

Tänään eletään rv 30+1. Viimeinen neljännes on virallisesti alkanut ja 10 viikon kuluttua vauva voi olla jo syntynyt. Tai sitten ei, voi olla, että tässä kärvistellään vielä 12 viikkoa. Tämän toisen (viidennen) raskauden viimeinen kolmannes on ollut selvästi esikoisen kolmannesta hankalampi. Henkisesti voin edelleen hyvin, mutta fyysisesti alkaa olla kaikenlaista kremppaa. Maha on nyt suunnilleen yhtä suuri kuin esikoisesta ihan loppuvaiheessa ja jäljellä olisi vielä 2+ kuukautta laskettuun aikaan. Koska maha on iso, se painaa, kaikenlaisia selkä- ja lantiokipuja on käytännössä koko ajan ja närästys on infernaalista. Vauva on ollut oikein aktiivinen kohdussa, mutta tuntuu, että kaipaisin paljon enemmän lepoa kuin mitä nyt esikoisen hoidolta ja yöllisiltä seikkailuilta saan. Lisäksi esikoisen uhmaikä, joka alkoi mielestäni jo alkuvuonna, on vain pahentunut tässä viimeisen kuukauden aikana ja tätä nykyä meillä taistellaan aivan kaikesta: syömisestä, nukkumisesta, vaatteiden pukemises...

Täällä ollaan, onko siellä enää ketään? Aikaa on ehtinyt vierähtää melkein vuosi viimeisestä blogipostauksesta. Ajattelin jo yhdessä vaiheessa, että hävitän koko blogin bittiavaruudesta, hyvästelen sen hyvillä mielin, koska keskenmenojen sävyttämään elämänvaiheeseen ei ole ikävä. Ja silti. Tulihan se ikävä, kirjoittamisen ikävä, erityisesti nyt, kun olemme tavallaan palanneet lähtöruutuun ja toisaalta se tie on jo osaltamme kuljettu loppuun. Täysin lapsettomia meistä ei enää saa ja keskenmenoillekin olen antanut luvan tulla, jos ovat tullakseen. Kuten huomaatte, blogin ulkoasu on muuttunut, samoin kuvaustekstit, koska pikkulapsiarkeahan meillä eletään ja samalla haaveillaan siitä toisesta lapsesta, minä ehkä vielä enemmän kuin mies. Pikku Kakkonen rytmittää elämäämme näinä päivinä, kun kotona vilistää kohta 1v ja 8kk ikäinen pieni mies. Aamutohinoissa avaamme usein television ja tutut Pikku Kakkosen sävelet saavat pienen touhottajan hetkeksi pysähtymään ja tanssimaan tunna...