Keskenään

Niin vain kävi, että saimmekin toisen poikamme syliin jo reilu viikko sitten, 19.12. Siinä missä odottelimme uuden vuoden vauvaa, hän päättikin alkaa syntymään rv 38+1 ja lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä reilu viikko sitten näki päivänvalon, juuri sopivasti ennen joulua.  Olin käsittämättömän onnellinen, kun viikon kestäneet ennakoivat oireet pitivät paikkansa ja synnytys käynnistyi keskiyöllä itsestään, ensin kivuliailla supistuksilla ja parin tunnin päästä siitä menikin jo vedet. Jorviin ehdin juuri ennen vesien menoa ja aamuun mennessä hieman laantuneet supistukset saatiin uudelleen käyntiin pienellä Cytotec-murusella. Olin koko iltapäivän kivuliaista supistuksista huolimatta hyvin skeptinen alatiesynnytyksen suhteen ja valmistauduin henkisesti sektioon. Iltaa kohden näytti kuitenkin siltä, että kehoni osasi kuin osasikin hommansa - omat supistukset voimistuivat, aukenin sentti sentiltä kohti tuota maagista kympin rajaa ja puoleenyöhön mennessä olin täysin auki. S...

On varmasti aika lopetella tämä blogi, koska en haluaisi aloittaa jokaista kirjoitusta pahoittelemalla sitä, että aikaa on mennyt taas monta viikkoa. Ajattelin kuitenkin päivitellä vielä näin toisen lapsen syntymään saakka hieman meidän kuulumisia ja mistä sitä tietää, jos äitiyslomalla iskisi kirjoitusvimma. Päivät ehtivät kääntyä marraskuusta joulukuuksi ja täällä eletään raskausviikkoa 36+3. Kävin maanantaina rv 36+0 synnytystapa-arviossa ja lääkärin ja kätilön kanssa yhdessä tehtiin synnytyssuunnitelmaa. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta sen verran iso poika sieltä on tulossa (maanantain painoarvio oli 3,3-3,4kg ja lääkäri arvioi, että kuukauden päästä paino on varmasti yli neljän kilon), että päädyimme kuitenkin ns. takaporttisektioon. Odotellaan nyt vielä rauhassa tämä joulukuu, josko synnytys käynnistyisi itsestään ja jos ei, rv 40+4 eli uuden vuoden puolella minua odottaa suunniteltu sektio. Tämä siksi, että edellisen sektion takia käynnistystä ei suositella enkä kyllä sellais...

Vaikka tämä toinen (viides) raskaus on ollut hyvin erilainen kuin esikoisen odotus, odotin silti tuota raskausviikon 22 täyttymistä. Nyt syntymätön lapsemme ei voi mennä enää kesken ja näiltä viikoilta lähtien äitiyspolilla ei suhtauduta mahdollisiin ongelmiin enää "emme valitettavasti voi tehdä mitään" -asenteella. Raskausviikolla 17 esikoinen uhmakohtauksessaan tönäisi mahaani niin, että sain muutaman kivuliaan supistuksen ja silloin äitiyspolille soittaessani kätilö totesi vain, että vaikka sikiö lähtisikin tämän seurauksena syntymään, he eivät tilanteelle mitään voisi ja siksi tarkistukseen tuleminenkin on turhaa. Nyt niin ei onneksi enää ole. Kävin eilen neuvolassa ja sain raskaustodistuksen. Nyt voimme sitten hakea äitiysavustusta, äitiys- ja vanhempainrahaa ja lapsilisää. Päätimme, että emme ota tällä kertaa äitiyspakkausta, vaan otamme avustuksen rahana. Olen käynyt tässä elokuussa läpi kaikki esikoisen vaatteet, niitä on joka koossa (56-92) niin reilusti, että tarv...

Meidän ihana pieni poikamme täyttää huomenna kaksi viikkoa. Toisaalta nuo kaksi viikkoa ovat menneet nopeasti ja samalla elämä on mullistunut niin täysin, että tuntuu, että synnytyksestä ja lapsivuodeajasta Kätilöopistolla on jo ikuisuus. Samalla muistan, että voisin olla vielä raskaana ja olen vain niin kiitollinen, että saamme jo hoivata pientä poikaamme kohdun ulkopuolella ja opetella elämää lapsiperheenä nyt, kun miehelläkin on lomaa jäljellä vielä kaksi viikkoa. Sektion jälkeen olimme osastolla kolme yötä ja neljä päivää (lauantaista tiistaihin). Silloin tuo aika tuntui pitkältä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen jopa hieman ihmeissäni, että päästivät meidät niin äkkiä pois, ottaen huomioon, että minulle oltiin tehty sektio ja pojalla oli ongelmia sekä keltaisuuden että alhaisten verensokeriarvojen kanssa. Veikkaan, että pääsimme osittain niin aikaisin kotiin siksi, että olimme koko tuon lapsivuodeajan perhehuoneessa (ja se oli kyllä niin ihanaa!) ja mieheni osoittautui tod...

Terveisiä vauvakuplasta! Poika on nyt yhdeksän vuorokauden ikäinen ja huomenna tulee viikko siitä, kun saavuimme kotiin. Kotielämä on lähtenyt vaihtelevasti käyntiin - lapsesta olemme haltioituneita, mutta esimerkiksi vaikeasti käynnistynyt imetys on välillä tuottanut stressiä tuoreelle mammalle.  Ajattelin kuitenkin tänään palata muistoissa 9 vuorokautta taaksepäin ja käydä läpi tarkemmin synnytyksen käynnistystä ja sen epäonnistumista. Vaikka laitoksella tuntui, että pääasia oli, että vauva saadaan terveenä ja elävänä maailmaan (ja näin luojan kiitos kävi!), synnytys on pyörinyt mielessä nyt kotiinpaluun jälkeen yhä enemmän ja olen tyytyväinen, että vauvaperhetyö psykologin kanssa jatkuu viikon päästä ja saan purkaa hänen kanssaan synnytyksen aikaansaamia fiiliksiä. Päällimmäinen tunne on pettymys omaan kroppaan - miksi minun kehoni ei kaikista mahdollisista apukeinoista huolimatta onnistunut käynnistämään synnytystä kunnolla ja menetinkö jotain, kun en voinut synnyttää lastani...

Terveisiä Kätilöopiston lapsivuodeosastolta! Ihana, terve poikamme syntyi perjantain ja lauantain välisenä yönä pitkällisten käynnistysyritysten jälkeen sektiolla ja nyt yhteistä elämää on takana pian kolme vuorokautta.  Lähdimme torstaina 21.7. Kätilöopistolle tarkistukseen vauvan liikuttua aamuyöstä vähän ja sydänkäyrällä vauvan sykkeet hetkellisesti laskivat ja tuolloin ultraava lääkäri teki päätöksen, että koska raskausviikot olivat täynnä (tuolloin rv 39+2), jäin saman tien osastolle ja synnytys laitettiin käyntiin ballongilla. Vielä samana iltana päästiin puhkaisemaan kalvot ja siirryimme synnytyssaliin, jossa synnytys ei kuitenkaan useista oksitosiinikierroksista huolimatta käynnistynyt odotetulla tavalla ja perjantain ja lauantain välisenä yönä teimme vihdoin päätöksen sektiosta. Pieni leijonapoikamme syntyi hetki keskiyön jälkeen 23.7. rv 39+4. Paljon on kerrottavaa ja jaettavaa kanssanne rakkaat lukijat, mutta nyt keskityn hetken tutustumaan uuteen pieneen poikaamme j...

Terveisiä maasta, jossa aika on pysähtynyt! Kuulin aika monen suusta raskausviikkojen 30 käännyttyä, että odotus alkaa todella tuntua odotukselta suunnilleen rv 38 tienoilla. Tänään on rv 38+2 ja let me tell you, nämä tyypit tiesivät mistä puhuivat. Yksi tunti tuntuu kokonaiselta päivältä ja viime viikosta on ehkä... vuosi? Yritän edelleen keksiä tekemistä. Näen ystäviä, katson leffoja, en mene iltaisin nukkumaan ajatellen, että ehkä ensi yönä. Yritän ajatella, että vielä ei ole edes vauvan aika syntyä, laskettuun aikaanhan on ruhtinaalliset 12 päivää. Tiedän, että jos odotus alkaa tuntua raskaalta nyt, se muuttuu lähes sietämättömäksi lasketun ajan jälkeen. Asiaa ei kuitenkaan helpota yhtään se, että kulunut viikko on ollut täynnä ennakoivia merkkejä - tai niin ainakin google ja neuvolan terveydenhoitaja sanovat. Viime perjantain jälkeen kärsin koko viikonlopun ripulista ja alkuviikosta olin jo niin epätoivoinen, että jätin raudansyönnin hetkeksi ajatellen, että se laittoi mahan ...

Tänään eletään raskausviikkoa 37+3. Tämä koko viikko on ollut hyvin erilainen kuin aiemmat viimeisen kolmanneksen viikot tai koko raskaus - olen nimittäin vihdoin päässyt kokemaan kivuliaita supistuksia. Olo on ollut maanantaista lähtien jotenkin outo - ei mitään suurensuurta muutosta entiseen, mutta olen ollut vähän off . Kiristelyä alavatsalla, hieman menkkamaisia tuntemuksia ja vauva on ollut aivan superaktiivinen kohdussa aina tiistaista lähtien. Lisäksi vatsa on toiminut paremmin ja useammin kuin kertaakaan koko raskauden aikana (TMI tiedän). Mies oli viimeisellä ulkomaan työmatkalla tiistaista keskiviikkoyöhön ja vähän jo jännitti, että jospa kaikki menisi kotona hyvin. Ei onneksi tullut merkkejä alkavasta synnytyksestä. Kunnes eilen illalla aivastin ja tunsin, miten pikkuhousut menivät hetkessä märiksi. Vessaan tutkimaan tilannetta ja housuissa oli noin puoli desiä täysin kirkasta ja hajutonta nestettä . Yhden ystäväni synnytys käynnistyi korkealla vedenmenolla (eli lapsived...

Kesäkuu vetelee viimeisiään ja laskettuun aikaan on tasan neljä viikkoa, tänään siis rv 36+0. Viikon päästä vauva on täysiaikainen ja voisi syntyä koska tahansa. Edelleen tuntuu uskomattomalta , että tänne saakka on päästy ja olo on ollut henkisesti helpompi kuluneella viikolla. Loppu häämöttää jo - haluan uskoa, että viimeistään kuuden viikon kuluttua ollaan tositoimissa, ehkä jopa aiemmin. Tänään meillä oli synnytyslääkärin tapaaminen pelkopolin kautta. Käytiin ensin läpi loppuraskauteen liittyviä pelkoja (tiivistin saman version kuin kätilölle vajaa pari viikkoa sitten) ja sitten tehtiin kunnon tutkimukset. Vauva voi hyvin ja liikkui aktiivisesti, painoarvio oli hieman reilut 2800g eli täysin keskikäyrällä mennään koon puolesta. Lapsivettä oli normaalin verran, napavirtaukset olivat kunnossa ja istukka siisti. Käsikopelolla lääkäri myös totesi lantion vaikuttavan normaalilta, joten estettä alatiesynnytykselle ei todettu. Vauva oli raivotilassa, kuten joka kerta tähän saakka ja pää...

Lomalla ollaan! Tänään alkoi 34. raskausviikko ja aloitin nyt ensin parin viikon kesäloman, josta jään vajaan kahden viikon päästä maanantaina sujuvasti äitiyslomalle. Ensimmäinen lomapäivä meni hieman ihmetellessä - mitä tehdä kaikella tällä ajalla ja miten suhtautua siihen, että palaan töihin aikaisintaan elokuussa 2017? Uskomattomalta tuntuu. En usko, että ensi vuoden täysin erilainen arki konkretisoituu kunnolla ennen vauvan syntymää ja veikkaan, että vasta syksy tuo mukanaan fiiliksen siitä, että elämä on tosiaan heittänyt meidät täysin uuteen tilanteeseen. Mutta innolla odotan jo sitä kunnon äitiyslomaa, joka pitää sisällään vauvanhoitoa eikä pelkkää mahan kasvattelua. Tällä hetkellä vointi on hyvä, joten jaksan kyllä tehdä vielä kaikenlaista, mutta kyllähän tuo kasvava vatsa alkaa jo painaa ja ilman päivittäisiä päiväunia en kyllä jaksaisi iltaan saakka. Parasta lomassa on se, että voin nyt suunnitella aikatauluni itse ja jos jonakin päivänä selkää särkee enemmän tai olo on to...

Tällä viikolla ollaan kulutettu maksamiamme verorahoja enemmän kuin tarpeeksi. Tiistaina oli vuorossa ensimmäinen perhevalmennus. Siellä käytiin läpi mm. vanhempien hammashoidon merkitystä vauvan hyvinvoinnille (sanokoon mitä sanovat, minä aion ainakin pussailla vauvaani suoraan suulle, vaikken tieten tahtoen haluakaan siirtää kariesbakteeria lapselleni) sekä tietysti esittäydyttiin koko porukalle. Kai idea oli se, että tällaisista perhevalmennuksista voisi löytää vertaistukea ja saada mammakavereita, mutta jotenkin kaksi puolentoista tunnin luentoa tuntuu aika lyhyeltä ajalta tutustumiselle... Lisäksi käytiin läpi synnytystä, loppuraskautta sekä aikaa heti vauvan synnyttyä. Eipä tainnut käteen tarttua mitään kovin konkreettista ja kaiken tiesin jo ennestään. Ensi viikolla on vuorossa seuraava kerta, emmeköhän me sinne mene, mutta taisi olla niin, että mies oppi viime kerrasta enemmän kuin minä.  Eilen oli 33. raskausviikon neuvola. Kaikki oli fyysisesti hyvin, mitä nyt verenpa...

Tänään on vuorossa toivepostaus! Yksi lukijoistani pyysi minua avaamaan pelkojani liittyen synnytykseen, joten niitä on siis luvassa. Eletään raskausviikkoa 31+6 eli huomenna vaihtuu 33. raskausviikko ja viikko kerrallaan ollaan lähempänä itse h-hetkeä. Huomenna on ensimmäinen synnytysvalmennus ja olen miettinyt viimeisten parin viikon aikana raskauden päättymistä ja synnytystä jo aika paljon. Viimeksi juttelimme psykologin kanssa mahdollisesta pelkopolilähetteestä ja keskiviikon neuvolakäynnillä aion pyytää sitä. Ensin ajattelin, etten tarvitsisi sitä, mutta psykologi oli minua edellä - erityisesti viikonlopun aikana ajatus raskauden viimeisistä viikoista alkoi ahdistaa siinä määrin, että koen ehdottomasti olevani pelkopolin tarpeessa. Toivottavasti neuvolasta irtoaa lähete! Näin pääsisin myös kunnon synnytystapa-arvioon ja ylimääräiseen ultraan, joka olisi todella tervetullut. Tässäpä teille raskausviikkojen mukaisesti 32 pelkoa liittyen raskauden viimeiseen kolmannekseen ja synn...

Nyt kun kesä tulee kohisten, raskausviikoilla on siirrytty tänne kolmekymppisten paremmalle puolelle (huomenna alkaa 32. raskausviikko!) ja loma häämöttää kahden viikon päässä, alan vihdoin ja viimein ymmärtää, että myös raskaus loppuu joskus. Tähän asti tuntuu, että olen elänyt kieltovaiheessa - en ole voinut päästää sitä ajatusta edes mieleen, että tässä voisi käydä hyvin, jotten pettyisi. Edelleen pelkään kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen, mutta vähitellen olen joutunut myös käsittelemään sitä ajatusta, että meille voi ihan oikeasti jo hyvinkin pian syntyä elävä vauva, jonka saamme kantaa sairaalasta kotiin. Huikea ja samalla aika pelottava ajatus. Ensi viikolla on ensimmäinen synnytysvalmennus ja siitä viikon päästä toinen. Kasvava vatsa painaa jo välillä keuhkoja ja tekee hengittämisestä hankalampaa ja peilistä katsoo koripallon niellyt kroppa. Ehkä juuri näistä syistä synnytys on ollut mielessä tällä viikolla yhä useammin. Koko ajanhan tässä on toivottu, että raskaus loppu...