Terveisiä maasta, jossa aika on pysähtynyt! Kuulin aika monen suusta raskausviikkojen 30 käännyttyä, että odotus alkaa todella tuntua odotukselta suunnilleen rv 38 tienoilla. Tänään on rv 38+2 ja let me tell you, nämä tyypit tiesivät mistä puhuivat. Yksi tunti tuntuu kokonaiselta päivältä ja viime viikosta on ehkä... vuosi?
Yritän edelleen keksiä tekemistä. Näen ystäviä, katson leffoja, en mene iltaisin nukkumaan ajatellen, että ehkä ensi yönä. Yritän ajatella, että vielä ei ole edes vauvan aika syntyä, laskettuun aikaanhan on ruhtinaalliset 12 päivää. Tiedän, että jos odotus alkaa tuntua raskaalta nyt, se muuttuu lähes sietämättömäksi lasketun ajan jälkeen.
Asiaa ei kuitenkaan helpota yhtään se, että kulunut viikko on ollut täynnä ennakoivia merkkejä - tai niin ainakin google ja neuvolan terveydenhoitaja sanovat. Viime perjantain jälkeen kärsin koko viikonlopun ripulista ja alkuviikosta olin jo niin epätoivoinen, että jätin raudansyönnin hetkeksi ajatellen, että se laittoi mahan sekaisin. Maanantaina neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että löysä vatsa johtui todennäköisesti supistuksista ja lisäsi innostusta toteamalla, että vauvan pää oli jo niin matalalla, ettei hän saanut siitä kunnon otetta. Uskalsi jopa todeta, että rouva synnyttää varmaan hetkenä minä hyvänsä.
As if. Tiistaina ja keskiviikkona vatsa rauhoittui (still no baby), mutta tilalle tuli todella voimakas painontunne lantiossa ja jatkuva alaselkäsärky. Muutamaan otteeseen vatsaa vihloi jo siihen malliin, että ajattelin, että nytkö jo? No ei. Joka kerta oireet rauhoittuivat iltaa kohden ja hävisivät yön aikana kokonaan.
Tänään ei ole ollut enää mitään, ei supisteluja, ei vihlontaa, ei vatsa sekaisin, ei mitään. Vauvakin tuntuu odottelevan - liikkeitä olen taas joutunut laskemaan tänään, kun tuntuu, että sekä beibi että minä olemme odottavalla kannalla. Vauva ei jaksa enää potkia ja reppana on ihan puristuksissa lantiossani ja minä, no minä yritän keskittyä kotitöihin, lukemiseen, kesästä nauttimiseen ja jokailtaisiin lenkkeihin, vaikka paljon mieluummin olisin jo Kätilöopistolla puskemassa uutta elämää maailmaan.
Lähtölaskenta on toden teolla alkanut ja vaikka tiedän, että kuukauden päästä meillä ihan varmasti on jo vauva (jos kaikki menee hyvin loppuun saakka), yksi viikkokin tuntuu jo niin pitkältä ajalta, että elokuuhun ja edes tuohon laskettuun päivään 26.7. tuntuu olevan ikuisuus. Olisin niin valmis siirtymään jo seuraavaan vaiheeseen ja haluaisin päästä hoivaamaan vauvaa, mutta niinhän se on, että lapset tulevat maailmaan silloin kun haluavat.
Pessimisti ei pety. Lyödäänkö vetoa, että käynnistykseen menee?
Yritän edelleen keksiä tekemistä. Näen ystäviä, katson leffoja, en mene iltaisin nukkumaan ajatellen, että ehkä ensi yönä. Yritän ajatella, että vielä ei ole edes vauvan aika syntyä, laskettuun aikaanhan on ruhtinaalliset 12 päivää. Tiedän, että jos odotus alkaa tuntua raskaalta nyt, se muuttuu lähes sietämättömäksi lasketun ajan jälkeen.
Asiaa ei kuitenkaan helpota yhtään se, että kulunut viikko on ollut täynnä ennakoivia merkkejä - tai niin ainakin google ja neuvolan terveydenhoitaja sanovat. Viime perjantain jälkeen kärsin koko viikonlopun ripulista ja alkuviikosta olin jo niin epätoivoinen, että jätin raudansyönnin hetkeksi ajatellen, että se laittoi mahan sekaisin. Maanantaina neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että löysä vatsa johtui todennäköisesti supistuksista ja lisäsi innostusta toteamalla, että vauvan pää oli jo niin matalalla, ettei hän saanut siitä kunnon otetta. Uskalsi jopa todeta, että rouva synnyttää varmaan hetkenä minä hyvänsä.
As if. Tiistaina ja keskiviikkona vatsa rauhoittui (still no baby), mutta tilalle tuli todella voimakas painontunne lantiossa ja jatkuva alaselkäsärky. Muutamaan otteeseen vatsaa vihloi jo siihen malliin, että ajattelin, että nytkö jo? No ei. Joka kerta oireet rauhoittuivat iltaa kohden ja hävisivät yön aikana kokonaan.
Tänään ei ole ollut enää mitään, ei supisteluja, ei vihlontaa, ei vatsa sekaisin, ei mitään. Vauvakin tuntuu odottelevan - liikkeitä olen taas joutunut laskemaan tänään, kun tuntuu, että sekä beibi että minä olemme odottavalla kannalla. Vauva ei jaksa enää potkia ja reppana on ihan puristuksissa lantiossani ja minä, no minä yritän keskittyä kotitöihin, lukemiseen, kesästä nauttimiseen ja jokailtaisiin lenkkeihin, vaikka paljon mieluummin olisin jo Kätilöopistolla puskemassa uutta elämää maailmaan.
Lähtölaskenta on toden teolla alkanut ja vaikka tiedän, että kuukauden päästä meillä ihan varmasti on jo vauva (jos kaikki menee hyvin loppuun saakka), yksi viikkokin tuntuu jo niin pitkältä ajalta, että elokuuhun ja edes tuohon laskettuun päivään 26.7. tuntuu olevan ikuisuus. Olisin niin valmis siirtymään jo seuraavaan vaiheeseen ja haluaisin päästä hoivaamaan vauvaa, mutta niinhän se on, että lapset tulevat maailmaan silloin kun haluavat.
Pessimisti ei pety. Lyödäänkö vetoa, että käynnistykseen menee?
Voin vaan kuvitella miltä nuo vika viikot tuntuu! Paljon tsemppiä!♡ usko pois, kyllä se vauva vielä syntyy! Mun veikkaus on 39+2 ;D
VastaaPoistaRinde
Tiettävästi kukaan ei ole kohtuun jäänyt, mutta pitkältä tuntuu nämä viimeiset viikot. Eilen lyötiin jo miehen kanssa veroa, hän veikkasi vauvaa syntyväksi 39+3 ja minä 40+3. Jospa tulisi rv 41 mennessä, rv 42 tuntuu pahimmalta painajaiselta tällä hetkellä...
PoistaTäällä tänään 38+2 eikä mitään tuntemuksia. Toisaalta esikoisestakin ensimerkki oli vesien meno. Hyvä että olet keksinyt puuhaa!
VastaaPoistaMä menen nyt kiinnittämään jalustaa ja testaamaan kaukaloa uuteen autoon. Sit pakkaan sairaalakassin.
Veikkaisin sulle 39+6.
Tiedän että sun on vaikea luottaa kroppaasi, mutta toivon silti että voisit! Itse päätin tänä aamuna luottaa, kun vähän meinaa ahdistaa ajatus käynnistämisestä.
9kk tuntuu toisaalta pitkältä pitkältä ajalta, kohta se on jo ohi! Tsemppiä!
Kalkkiviivoilla ollaan molemmat! Mua ei edes ahdista se käynnistys, tuntuu vaan siltä että haluaisin jo vauvan syliin ja pois kohdusta. Mutta jokainen raskaus loppuu aikanaan, jospa tässä vielä tarvittaessa jaksaisi muutaman viikon. :)
PoistaMe kiinnitettiin telakka ja turvaistuin autoon pari päivää sitten ja pakkasin sairaalakassin viikko sitten, kun oli se väärä hälytys. Nyt sitten vaan odotellaan ja yritetään pitää itsemme tarpeeksi kiireisinä.
Tsempit kans sinne!
Minulla on kyllä sellainen fiilis, että ei teillä käynnistykseen asti mene ;) Ehkä ihan siihen lasketun ajan tuntumaan, ja varmasti ennen minua ainakin :D Enää ei ole paljoa jäljellä, tsemppiä!
VastaaPoistaNo eipä tästä tiedä, jospa tulisi viikon-parin sisään. Teidänkin vauva voi syntyä pian koska tahansa!
PoistaTänne syntyi pienoinen sunnuntaina 38+4.
VastaaPoistaJoko siellä tapahtuu?
Onneksi olkoon! Eipä oo täällä vauvaa näkynyt, alkaa kiristää hermoja tää tuskainen odottelu. :/
Poista