Olen tuntenut vauvan liikkeitä jo viikoilta 16+. Monet sanovat, että kyseessä ei varmasti ollut sikiö, mutta itse pystyin omasta mielestäni erottamaan vauvan liikkeet tuolloin jo ihan selvästi ja tässä kannassa pysyn. Viikko viikolta liikkeet vahvistuivat, muuttuivat kuplista selkeiksi potkuiksi ja rv 30+ jälkeen luinen pallo eli peppu on työntänyt itseään vatsanahkan läpi milloin mistäkin kohtaa ja jalat ovat työntyneet kylkiluiden väliin. Olen tottunut siihen, että lapsi liikkuu päivittäin ja paljon liikkuukin ja se on tuonut minulle uskoa ja luottoa siihen, että raskaus jatkuu ja kaikki on hyvin.
Tiistain pelkopolikäynti muuttui silti todella yllättäen paniikki-itkuun torstai-iltaan mennessä. Vaikka paria päivää aiemmin oli todettu kaiken olevan hyvin, koko torstaipäivän vauva liikkui vähän ja ne vähäiset liikkeet jotka tunsin, olivat paljon aiempaa himmeämpiä. Ei puhettakaan kunnon potkuista, jotka olivat heiluttaneet koko mahaa puolelta toiselle. Illalla nukkumaan käydessä olin jo täydessä paniikissa, koska tuolloin vauva on yleensä ollut kaikkein aktiivisimmillaan ja olemme saaneet miehen kanssa molemmat nauttia pienen maha-asukin potkuista, mutta tällä kertaa kohdussa oli hiljaista. Minusta aivan liian hiljaista.
Itkuksihan se meni ja sitten aloitin liikelaskennan. Onnistuin kyllä saamaan sen yli 10 liikettä tunnissa, mutta kyseessä oli pienet hipaisut (ja sitä ensimmäistä sain odottaa tuskalliset 15 minuuttia), eivät kunnon potkut. Noista yli 10 liikkeestä rauhoittuneena pystyin kuitenkin nukahtamaan. Ajattelin, että ehkä vauvalla oli tarve levätä torstaina enemmän ja hän olisi aktiivisempi perjantaina.
No ei ollut. Makoilin koko päivän kotona (mitä nyt illalla käytiin ystävillä kylässä) ja edelleen liikkeitä tuli mielestäni aiempaa vähemmän ja ne olivat heikompia kuin aiemmin. Lauantaihin jaksoin vielä odottaa, kävimme miehen kanssa aamupäivällä ostamassa viimeisiä vauvatarvikkeita, mutta iltapäivään mennessä päätin, että nyt tartun puhelimeen. Olin varautunut siihen, että koska vauva liikkui (vain aiempaa vähemmän ja hennommin), päivystyspolilta käskisivät vain rauhoittua, mutta ilmeisesti pelkopolimerkinnän voima on sen verran mahtava, että sain saman tien luvan tulla tarkistuttamaan tilanteen.
Olin helpottunut ajaessamme Kätilöopistolle - nyt tarkistetaan, että kaikki on kunnossa ja pääsin päivystyksessä saman tien käyrälle, jossa seurattiin liikkeitä ja vauvan sydämen sykettä. Alkuun liikkeitä tuntui todella vähän ja anturit vatsalla tuntuivat entisestään vaikeuttavan omaa liikelaskentaa, mutta sitten vauva heräsi ja sain lopulta tunnin aikana lähes 30 liikettä kasaan. Hävetti hetken, mutta sitten taas ei. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti lähdin sairaalaan saakka tarkistamaan tilanteen ja nyt ollaan kuitenkin jo kohta raskausviikolla 37. Tässä vaiheessa jos joskus minulla on oikeus olla erityisen varovainen. Sain kuulla kaiken olevan kunnossa ja syy liikkeiden heikkoudellekin löytyi - kätilö totesi, että sikiön pää oli jo kiinnittynyt lantioon ja hän odottelee lähtökuopissa maailmaan tuloa, joten ei pystykään enää möyrimään entiseen tapaan!
Käynti oli siis kaikin puolin kannattava. Minä pystyin nauttimaan eilisiltaisista treffeistämme ihan eri tavalla, kun olin juuri saanut kuulla kaiken olevan kunnossa ja vaikka vauva tänä aamunakin on ollut hiljaisempi kuin normaalisti, tiedän, että näillä viikoilla se kuuluu jo asiaan. Tieto vauvan pään kiinnittymisestä tietysti lisäsi toivoa siitä, että ehkä synnytys voisikin käynnistyä laskettuun aikaan mennessä, mutta kätilön mukaan kiinnittyminen tässä vaiheessa ei välttämättä kerro synnytyksestä vielä mitään. Mielelläni kuulisin lukijoiden kokemuksia vauvan kiinnittymisestä suhteessa synnytyksen käynnistymiseen.
Illalla kävimme testaamassa Tennispalatsin uuden Scape-salin. Mitä teki kolme päivää hiljaa ollut vauvamme kesken Independence Dayn? Veti sellaiset ripaskat, että ei jäänyt epäselväksi, että ollaanko siellä elossa.
Nyt kun vielä äidillä pysyisi pää kasassa loppuun saakka.
Tiistain pelkopolikäynti muuttui silti todella yllättäen paniikki-itkuun torstai-iltaan mennessä. Vaikka paria päivää aiemmin oli todettu kaiken olevan hyvin, koko torstaipäivän vauva liikkui vähän ja ne vähäiset liikkeet jotka tunsin, olivat paljon aiempaa himmeämpiä. Ei puhettakaan kunnon potkuista, jotka olivat heiluttaneet koko mahaa puolelta toiselle. Illalla nukkumaan käydessä olin jo täydessä paniikissa, koska tuolloin vauva on yleensä ollut kaikkein aktiivisimmillaan ja olemme saaneet miehen kanssa molemmat nauttia pienen maha-asukin potkuista, mutta tällä kertaa kohdussa oli hiljaista. Minusta aivan liian hiljaista.
Itkuksihan se meni ja sitten aloitin liikelaskennan. Onnistuin kyllä saamaan sen yli 10 liikettä tunnissa, mutta kyseessä oli pienet hipaisut (ja sitä ensimmäistä sain odottaa tuskalliset 15 minuuttia), eivät kunnon potkut. Noista yli 10 liikkeestä rauhoittuneena pystyin kuitenkin nukahtamaan. Ajattelin, että ehkä vauvalla oli tarve levätä torstaina enemmän ja hän olisi aktiivisempi perjantaina.
No ei ollut. Makoilin koko päivän kotona (mitä nyt illalla käytiin ystävillä kylässä) ja edelleen liikkeitä tuli mielestäni aiempaa vähemmän ja ne olivat heikompia kuin aiemmin. Lauantaihin jaksoin vielä odottaa, kävimme miehen kanssa aamupäivällä ostamassa viimeisiä vauvatarvikkeita, mutta iltapäivään mennessä päätin, että nyt tartun puhelimeen. Olin varautunut siihen, että koska vauva liikkui (vain aiempaa vähemmän ja hennommin), päivystyspolilta käskisivät vain rauhoittua, mutta ilmeisesti pelkopolimerkinnän voima on sen verran mahtava, että sain saman tien luvan tulla tarkistuttamaan tilanteen.
Olin helpottunut ajaessamme Kätilöopistolle - nyt tarkistetaan, että kaikki on kunnossa ja pääsin päivystyksessä saman tien käyrälle, jossa seurattiin liikkeitä ja vauvan sydämen sykettä. Alkuun liikkeitä tuntui todella vähän ja anturit vatsalla tuntuivat entisestään vaikeuttavan omaa liikelaskentaa, mutta sitten vauva heräsi ja sain lopulta tunnin aikana lähes 30 liikettä kasaan. Hävetti hetken, mutta sitten taas ei. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti lähdin sairaalaan saakka tarkistamaan tilanteen ja nyt ollaan kuitenkin jo kohta raskausviikolla 37. Tässä vaiheessa jos joskus minulla on oikeus olla erityisen varovainen. Sain kuulla kaiken olevan kunnossa ja syy liikkeiden heikkoudellekin löytyi - kätilö totesi, että sikiön pää oli jo kiinnittynyt lantioon ja hän odottelee lähtökuopissa maailmaan tuloa, joten ei pystykään enää möyrimään entiseen tapaan!
Käynti oli siis kaikin puolin kannattava. Minä pystyin nauttimaan eilisiltaisista treffeistämme ihan eri tavalla, kun olin juuri saanut kuulla kaiken olevan kunnossa ja vaikka vauva tänä aamunakin on ollut hiljaisempi kuin normaalisti, tiedän, että näillä viikoilla se kuuluu jo asiaan. Tieto vauvan pään kiinnittymisestä tietysti lisäsi toivoa siitä, että ehkä synnytys voisikin käynnistyä laskettuun aikaan mennessä, mutta kätilön mukaan kiinnittyminen tässä vaiheessa ei välttämättä kerro synnytyksestä vielä mitään. Mielelläni kuulisin lukijoiden kokemuksia vauvan kiinnittymisestä suhteessa synnytyksen käynnistymiseen.
Illalla kävimme testaamassa Tennispalatsin uuden Scape-salin. Mitä teki kolme päivää hiljaa ollut vauvamme kesken Independence Dayn? Veti sellaiset ripaskat, että ei jäänyt epäselväksi, että ollaanko siellä elossa.
Nyt kun vielä äidillä pysyisi pää kasassa loppuun saakka.
Onneksi kaikki oli kunnossa! Meidän poika ei varmasti ole vielä kiinnittynyt kunnolla, koska möyrintä on vielä aika aktiivista :)
VastaaPoistaMä olin ihan ihmeissäni kun kätilö sanoi, että vauva on jo kiinnittynyt kun tiistaina ei vielä ollut ja maha ei tunnu olevan mitenkään erityisen alhaalla. Mutta toisaalta lantiokipuja ja kaikenlaista vihlontaa oli loppuviikosta ja yöllä saa tavata 3-4 krt vessassa, että uskottava se on. :)
PoistaValitettavasti en voi kertoa kokemuksia liittyen kiinnittymiseen ja synnytyksen ajankohtaan, mutta olen myös huomannut, että silloin kun lantiossa kova paine, silloin liikkeitä vähemmän. Täällä on myös ollut vauvalla rauhallisempia päiviä niin, että olen liikkeitä laskeskellut. Mutta ne ei onneksi ole ollut peräkkäisiä päiviä. Tämä on jotenkin niin hauskaa miten samassa tahdissa raskautemme etenee.
VastaaPoistaOnneksi kävit tarkistuttamassa ja sait selvyyden!
Nyt on ollut paljon parempi mieli kun sain kuulla, että liikkeiden väheneminen tässä vaiheessa on täysin normaalia! Ja eilen beibi kyllä mylläsi kohdussa jo tuttuun tapaan, joten eiköhän sillä ole kaikki kunnossa. :)
PoistaMulla vauva oli kiinnittynyt jo rv36-37, mutta syntyi vasta 42+1. Ei siis ennakoinut synnytystä. Liikkeisiin ei kiinnittyminen myöskään itsellä vaikuttanut, mutta monelta oon kuullu että on vaikuttanut. Raskaudessa kun tuntuu, että oli asia niin tai näin, se on aina normaalia :D Tsempit loppuraskauteen!
VastaaPoistaTämä vahvisti epäilykseni siitä, että kiinnittymisellä ei ole paljoakaan merkitystä synnytyksen käynnistymiselle. Tänään rv 37+0 ja vähitellen olo alkaa käydä kärsimättömäksi. :)
PoistaIhana kuulla, että siellä kaikki hyvin <3
VastaaPoistaItselläni ei ole pelkopolimerkintää tai mitään muutakaan tavallisesta raskaudesta poikkeavaa, mutta kun rv 30 paikkeilla tunsin heikommasti liikkeitä ja en saanut liikelaskentaa täyteen niin soitin naistenklinikan päivystykseen ja olivat ihania jo puhelimessa. Heti rauhoittelivat, että suurinosa liikehälyistä on aiheettomia ja että uskovat että kaikki on hyvin mutta pyysivät kuitenkin tulemaan päivystykseen että tarkastetaan tilanne.
Olin käyrällä sen tunnin ja sain laskettua n. 7 liikettä, joten lääkäri vielä sitten ultrasi ja kyllä siellä liikuttiin mutta jostain syystä vaan en tuntenut hyvin liikkeitä. Pahoittelin vähän kätilöille ja lääkärille, että minä hermoheikko se huolestun kaikesta mutta olivat niin ihania ja sympaattisia ja sanoivat että ihan oikein on soittaa päivystykseen jos on vaisumpi päivä, että aina parempi tarkastaa ja sanoivat että jos vielä vastaisuudessa tulee sama niin saa totta kai tulla näytille.
Neuvolassa taas mun huoliin on aina suhtauduttu tosi ynseästi ja oletin että nyt kun taas olla julkisella päivystyksessä niin varmaankin sama meininki mutta yllätyin iloisesti.
Oma vauvani touhuilee aika korkeella koska on edelleen perätilassa. Viikon päästä on kontrolli ja jos ei ole siihen mennessä kääntynyt niin sektioon varataan aika. En osaa edes kuvitella vielä miltä se tuntuu kun vauva laskeutuu. Ei tää pää ylhäällä niin helppo kuitenkaan oo, aika paljon närästää kun pää painaa korkeuksissa. Mutta toisaalta alhaalla ei ole painetta ja yölläkään ei tarvitse käydä kuin kerran vessassa :D
Mahtavaa, että sinullekin jäi hyvä fiilis päivystyksen toiminnasta! Itse olen aika samoilla linjoilla neuvolasta... Minua ainakin närästys vaivaa ihan vanhaan malliin vaikka beibi onkin pää alaspäin ja laskeutunut. Moni sanoo, että olo on helpompi tässä vaiheessa, mutta tukalalta tuo vauvan koko minusta tuntuu. :)
PoistaAi niin ja sitten kun kävin neuvolassa niin terveydenhoitaja tietysti näki tiedoistani, että olen käynyt päivystyksessä muutama viikko sitten ja totesi vaan viilesti, että no niin jos tulee vielä uudelleen liikehälytys niin tuskinpa ottavat sua enää päivystykseen kun näkevät heti että oot jo kerran käynyt ihan turhaan ja kaikki oli hyvin.
PoistaJos nyt valitsisin uudemman kerran niin varmaan olisin valinnut yksityisen neuvolan. Tällaiselle vähän enemmän stressaavalle ekaa kertaa raskaana olevalle noi neuvolakäynnit ovat vaan luoneet enemmän stressiä, eikä sitä henkistä puolta ole tuettu ollenkaan. Ainoa mitä alussa tehtiin oli se voimavarakysely ja täytimme sen mieheni kanssa tosissaan pohtien ja useampi sellainen kriittisempi kohtakin siihen tuli, mutta tereydenhoitaja vain katsoi hymyillen muhun ja mieheen ja sanoi ettei aio edes vilkaistakaan tuota voimavaralappua, koska tietää jo ihan katsomalla meitä, että ei meillä suurempia ongelmia voi olla.
No mutta nyt ei oo kuin muutama viikko jäljellä niin eiköhän tässä pärjätä :D
Tsemppiä sinne ja hei sulla jo rv 37 eli onnittelut täysiaikaisesta vauvasta! :)
No onpa kyllä ikävää! :( Minä kun puolestani pyysin lähetettä pelkopolille ja puhuin terkan kanssa mahdollisesta käynnistyksestä, hän tyrmäsi sen täysin ja sanoi, että eivät tule IKINÄ suostumaan sellaiseen synnärillä. Mitä sanoi synnytyslääkäri? Lupasi, että seuraavassa kontrollissa katsotaan valmiiksi aika käynnistykselle (toki mikäli synnytys ei käynnisty laskettuun päivään mennessä). Että se siitä terkan täydellisestä tietämyksestä, mihin sairaalassa suostutaan ja mihin ei.
PoistaMutta toisaalta olen kuullut todella paljon hyviäkin tarinoita neuvoloista, joten taitaa olla tuurista kiinni, että millainen terveydenhoitaja sattuu.
Kiitos ja tsemppiä myös teille loppuraskauteen! :)