Tänään eletään raskausviikkoa 37+3. Tämä koko viikko on ollut hyvin erilainen kuin aiemmat viimeisen kolmanneksen viikot tai koko raskaus - olen nimittäin vihdoin päässyt kokemaan kivuliaita supistuksia.
Olo on ollut maanantaista lähtien jotenkin outo - ei mitään suurensuurta muutosta entiseen, mutta olen ollut vähän off. Kiristelyä alavatsalla, hieman menkkamaisia tuntemuksia ja vauva on ollut aivan superaktiivinen kohdussa aina tiistaista lähtien. Lisäksi vatsa on toiminut paremmin ja useammin kuin kertaakaan koko raskauden aikana (TMI tiedän). Mies oli viimeisellä ulkomaan työmatkalla tiistaista keskiviikkoyöhön ja vähän jo jännitti, että jospa kaikki menisi kotona hyvin. Ei onneksi tullut merkkejä alkavasta synnytyksestä.
Kunnes eilen illalla aivastin ja tunsin, miten pikkuhousut menivät hetkessä märiksi. Vessaan tutkimaan tilannetta ja housuissa oli noin puoli desiä täysin kirkasta ja hajutonta nestettä. Yhden ystäväni synnytys käynnistyi korkealla vedenmenolla (eli lapsiveden tihkumisella) ja tiesin heti tarttua kännykkään ja soittaa Kätilöopistolle. Siellä vastannut kätilö oli nihkeän oloinen, käski seurailla tilannetta pari tuntia ja laittaa housuihin pikkuhousunsuojan lisäksi vessapaperia. Jos se kastuisi, pääsisin myöhemmin illalla tarkistukseen.
Odottelin pari tuntia, mitään ei tuntunut enää vuotavan. Mutta. Lorahduksen jälkeen selkää alkoi särkeä aivan uudella tavalla ja alavatsan kiristely voimistui koko ajan. En saanut kahdessa tunnissa vessapaperia kastumaan, mutta soitin kipujen takia takaisin Kättärille. Samainen kätilö totesi, että voi olla, että synnytys on käynnissä, mutta että seuraa tilannetta rauhassa kotona. Itku kurkussa pyysin saada lupaa tulla tarkistamaan, että oliko lorahtanut neste todella lapsivettä ja että oliko kiristelyt oikeita supistuksia. Pelkopolimerkinnästä huolimatta jouduin vääntämään kätilön kanssa puhelimessa varmaan viisitoista minuuttia (!?), mutta lopulta lupa lähteä polille heltisi.
Pääsimme tutkimuksiin ja tikkutesti jäi negatiiviseksi eli ilmeisesti lapsivedestä ei ollut kyse. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi tilanteen lähes samaksi kuin puolitoista viikkoa sitten eli kohdunsuu oli pehmeä ja ulkosuu sormelle auki ja kohdunkaulakanavaa oli 1,5cm jäljellä, mutta selvästi synnytys ei ollut käynnissä. Kipujen vuoksi minut laitettiin kuitenkin käyrälle ja hyvä niin, koska käyrässä näkyi kyllä, että supistelin. Makuuasennossa kivut kuitenkin helpottivat ja supistukset tulivat sen verran harvoin ja sen verran lievinä, että reilun tunnin käyrällä maattuani kätilö tuli toteamaan, että saisin lähteä kotiin. He ottivat pidemmän käyrän myös siksi, että yhden hieman isomman supistuksen aikana vauvan syke laski alle 100 ja halusivat varmistaa, että kyseessä ei ollut kaava vain yksi yksittäinen lasku. Näin todettiin, mutta hieman jäi tuo pelottamaan...
Tulimme kotiin puoli yhdentoista maissa illalla ja hävetti taas tuollainen turha käynti, mutta sitten taas toisaalta olisin jäänyt pohtimaan koko yöksi, että olikohan kyseessä lapsivesi vai ei.
Hyvin nukutun yön jälkeen supistukset ovat jatkuneet. Siinä missä ne eilen illalla eivät tuntuneet edes kunnolla (kätilö pariinkin otteeseen kysyi siinä käyrällä maatessani, että enkö todella tunne supistuksia - no en, vain pientä paineentunnetta), tänään erityisesti ylävatsa eli kohdun yläosa kramppaa ja olo on jo aika tukala. Asentoa pitää vaihtaa koko ajan, mutta selviä kipuja ei vielä ole.
Mielelläni kuulisin taas teidän ihanien lukijoiden kokemuksia - voiko olla, että synnytys todella lähestyy vai odotellaanko tässä vielä viikkoja vauvan syntymää? Kaikki sanovat, että sitten kun synnytys on todella käsillä, sen tietää, joten päättelen siitä, että ihan heti ei taida olla kiirettä takaisin Kättärille.
Olo on ollut maanantaista lähtien jotenkin outo - ei mitään suurensuurta muutosta entiseen, mutta olen ollut vähän off. Kiristelyä alavatsalla, hieman menkkamaisia tuntemuksia ja vauva on ollut aivan superaktiivinen kohdussa aina tiistaista lähtien. Lisäksi vatsa on toiminut paremmin ja useammin kuin kertaakaan koko raskauden aikana (TMI tiedän). Mies oli viimeisellä ulkomaan työmatkalla tiistaista keskiviikkoyöhön ja vähän jo jännitti, että jospa kaikki menisi kotona hyvin. Ei onneksi tullut merkkejä alkavasta synnytyksestä.
Kunnes eilen illalla aivastin ja tunsin, miten pikkuhousut menivät hetkessä märiksi. Vessaan tutkimaan tilannetta ja housuissa oli noin puoli desiä täysin kirkasta ja hajutonta nestettä. Yhden ystäväni synnytys käynnistyi korkealla vedenmenolla (eli lapsiveden tihkumisella) ja tiesin heti tarttua kännykkään ja soittaa Kätilöopistolle. Siellä vastannut kätilö oli nihkeän oloinen, käski seurailla tilannetta pari tuntia ja laittaa housuihin pikkuhousunsuojan lisäksi vessapaperia. Jos se kastuisi, pääsisin myöhemmin illalla tarkistukseen.
Odottelin pari tuntia, mitään ei tuntunut enää vuotavan. Mutta. Lorahduksen jälkeen selkää alkoi särkeä aivan uudella tavalla ja alavatsan kiristely voimistui koko ajan. En saanut kahdessa tunnissa vessapaperia kastumaan, mutta soitin kipujen takia takaisin Kättärille. Samainen kätilö totesi, että voi olla, että synnytys on käynnissä, mutta että seuraa tilannetta rauhassa kotona. Itku kurkussa pyysin saada lupaa tulla tarkistamaan, että oliko lorahtanut neste todella lapsivettä ja että oliko kiristelyt oikeita supistuksia. Pelkopolimerkinnästä huolimatta jouduin vääntämään kätilön kanssa puhelimessa varmaan viisitoista minuuttia (!?), mutta lopulta lupa lähteä polille heltisi.
Pääsimme tutkimuksiin ja tikkutesti jäi negatiiviseksi eli ilmeisesti lapsivedestä ei ollut kyse. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi tilanteen lähes samaksi kuin puolitoista viikkoa sitten eli kohdunsuu oli pehmeä ja ulkosuu sormelle auki ja kohdunkaulakanavaa oli 1,5cm jäljellä, mutta selvästi synnytys ei ollut käynnissä. Kipujen vuoksi minut laitettiin kuitenkin käyrälle ja hyvä niin, koska käyrässä näkyi kyllä, että supistelin. Makuuasennossa kivut kuitenkin helpottivat ja supistukset tulivat sen verran harvoin ja sen verran lievinä, että reilun tunnin käyrällä maattuani kätilö tuli toteamaan, että saisin lähteä kotiin. He ottivat pidemmän käyrän myös siksi, että yhden hieman isomman supistuksen aikana vauvan syke laski alle 100 ja halusivat varmistaa, että kyseessä ei ollut kaava vain yksi yksittäinen lasku. Näin todettiin, mutta hieman jäi tuo pelottamaan...
Tulimme kotiin puoli yhdentoista maissa illalla ja hävetti taas tuollainen turha käynti, mutta sitten taas toisaalta olisin jäänyt pohtimaan koko yöksi, että olikohan kyseessä lapsivesi vai ei.
Hyvin nukutun yön jälkeen supistukset ovat jatkuneet. Siinä missä ne eilen illalla eivät tuntuneet edes kunnolla (kätilö pariinkin otteeseen kysyi siinä käyrällä maatessani, että enkö todella tunne supistuksia - no en, vain pientä paineentunnetta), tänään erityisesti ylävatsa eli kohdun yläosa kramppaa ja olo on jo aika tukala. Asentoa pitää vaihtaa koko ajan, mutta selviä kipuja ei vielä ole.
Mielelläni kuulisin taas teidän ihanien lukijoiden kokemuksia - voiko olla, että synnytys todella lähestyy vai odotellaanko tässä vielä viikkoja vauvan syntymää? Kaikki sanovat, että sitten kun synnytys on todella käsillä, sen tietää, joten päättelen siitä, että ihan heti ei taida olla kiirettä takaisin Kättärille.
Tossa vaiheessa on normaalia, että supistukset alkaa olemaan kivuliaita ja muutenkin kipuja ja särkyjä alkaa esiintymään. Voi olla että synnytys käynnistyy nopeasti tai että siihen menee muutama viikko. Sitä on vaikea päätellä, kun esikoinen kyseessä. Joillain synnytys käynnistyy nopeasti ja toisilla hitaasti :)
VastaaPoistaNäinpä! Rauhassa siis odotellaan ja tietty toivotaan, että supistukset voimistuisi ihan kunnon synnytyssuppareiksi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. :)
PoistaMulla mies oli kertausharjoituksissa just ennen laskettua aikaa ja taisi tulla kotiin päivää ennen laskettua aikaa. Poika syntyi 8 päivää lasketun ajan jälkeen. Lapsivedet meni myöhään illalla rv 40+6. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet kunnolla. Sain ohjeen tulla aamulla näytille. Aamulla tarkistettiin tilanne ja lähetettiin kotiin. Illalla kävin uudelleen ja lähetettiin vielä yöksi kotiin. Yöllä tuli melkein koko yön kipeitä supistuksia, mutta kestivät alle minuutin. En yllättäen pahemmin nukkunut. :( Aamulla 41+1 menin käynnistykseen. Poika syntyi myöhään illalla. Supistuksia jouduttiin tehostamaan oksitosiinilla. Omat supistukset oli liian lyhyitä ja tehottomia.
VastaaPoistaNeuvolassa laskettuna aikana tarkistettiin kohdunsuun tilanne. Kanava oli poissa ja kohdunsuu oli sentin auki. Silti kesti vielä noin kauan ennen kuin syntyi. Supistuksia oli jo viikkoja ennen laskettua aikaa. Välillä kipeitäkin.
Joo, niin kuin sanoin, ei tässä vielä hetkeen olla lähdössä synnyttämään. Tuo hieman jännittää, että osaako se keho supistaa tarpeeksi kovaa, jotta jotain edistystä sitten tositilanteessa oikeasti tapahtuu...
PoistaMun toisessa raskaudessa kivuliaat supistukset alkoi yli 2 viikkoa ennen kun synnytys käynnistyi sitten rv 41+1. Silloin heräsin keskellä yötä siihen kun lapsivedet meni ja vettä tuli siis ihan solkenaan, koko sänky kastui ja vettä lorisi vielä kylppärissä monen minuutin ajan. Supistukset alkoi muutama tunti vesien menon jälkeen. Kyllä sen sitten tietää kun H-hetki on käsillä, trust me ;)
VastaaPoistaSiihen luotetaan. :)
PoistaOi vitsi, kohta on teillä h-hetki käsillä <3
VastaaPoistaTäällä alkoi eilen 33.viikko. Kipeitä supistuksia on ollut 19 viikolta lähtien ja vuodelevossa olin monta pitkää viikkoa. Nyt ei enää estellä jos vauva haluaa maailmaan.
Silti oon varma että yli mennään reippaasti.
Mua jännittää se että osaanko lähteä sairaalaan oikeaan aikaan kun on ollut jo supistuksia niin pitkään. Mulla on tunnin matka synnärille ja esikoisen synnytys kesti alle 4h enkä silloinkaan meinannut ehtiä sairaalaan. Joten näitä vääriä hälytyksiä tulee varmasti ennen syntymää useita.
Sitä varten se sairaala on että sinne pitää päästä näytille, joten älä suotta stressaa tuosta :)
Tsemppiä loppurutistukseen <3
Niinpä, pitää yrittää toistaa itselleni, että minulla on oikeus käydä tarkistamassa tilanne jos epäilyttää. Valmis olisin jo synnyttämään mutta tänään ei ole taas supistellut, joten pelkäänpä että saadaan vielä hetki odotella... Tsemppiä myös teille! <3
PoistaMä tiesin synnytyksen alkamisen siitä, että mulle laitettiin oksitosiinitippa ja kalvot revittiin, ja siitä kaikesta ei todellakaan ollut mitään epäilystä.
VastaaPoista(Meidän synnytys käynnistettiin siksi, että ipanan syke oli liian hidas, mikä tietenkin oli kauhean jännittävää, mutta terve ipana sieltä tuli - olen jälkeenpäin ajatellut, että ehkä hän on perinyt sykkeensä minulta. Minun sydäntäni on nimittäin sanottu "urheilijan sydämeksi" jopa silloin kuin ainoa liikunta, jota olin kymmeneen vuoteen harrastanut oli bussiinpingonnan pikamatka.)
Kovasti on alkanut tuntua siltä, että meillä voi olla sama kohtalo. Viimeisetkin supistukset laantui eilen ja nyt ei ole merkin merkkiä siitä, että poika olisi jättämässä yksiötään hetkeen. Toki viikkoja laskettuun aikaan on vielä ruhtinaalliset kaksi.
PoistaMulla oli sen aamupäivän, kun esikoisesta meni puolilta päivin vedet, niin erityisen tukala olo ja hengästytti, mut ei kyllä mikään kello soinut ennen vesien menoa. En tunnistanut oloa supisteluksi mutta jotain silloin kyllä tapahtui, mahtoiko jalat pusertaa niin syvällä kanavassa. Noh vesien menon jälkeen alkoi selvät supistukset noin puolessa tunnissa ja säännölliset tunnissa. Synnärillä vielä pohdin ääneen, onkohan nämä niitä, kun nojailin oven pieliin, mut kipu ei ollut niin kova. Lääkäri sanoi että kyllä ne on.
VastaaPoistaEttä jos ei itse tiiä niin kyllä joku kertoo ;P
:D
PoistaOlen joskus kommentoinut blogiisi, varmaan muistatkin jos kerron mistä olen kirjoittanut. Olen hyvin stressaantunut ensisynnyttäjä ja olen pelännyt yliaikaisuutta ja sen aiheuttamia ongelmia ihan sairaalloisesti. Oma äitini synnytti kaikki vauvansa isoina ja yliakaisina ja oletin että niin mäki.
VastaaPoistaVauva oli perätilassa ja olin niin helpottnut että pääsen sitten varmaan viikolla 39 sektioon.
Mulla ei ole ollut mitään supistuksia ja kohdunsuukin hienosti kiinni ainakin vielä pari viikkoa sitten, mutta sitten yhtäkkiä rv 33 heräsin yöllä kun vedet meni, sänky tulvi ja ei epäilystäkään että mistä kyse. Nyt sitä odotellaan että synnytys käynnistyisi mut jos ei niin viimeistään 34 otetaan vauva ulos..onneksi viikot kuitenkin sen verran suuria nyt ja vauvakin reippaasti yli kahden kilon ettei ole mitään hätää.
Tulipa nyt opittua kantapään kautta ettei näissä asioissa voi mitään tietää etukäteen. Ei mitään merkkejä ollut mulla etukäteen että vois synnytys alkaa. Onneksi vauva sentään oli kääntynyt raivotarjontaan ennen kuin vedet meni niin saan ainakin yrittää alatiesynnytystä.
Tsemppiä sinnekin viimeisille viikoille! Vaikka näitä juttuja ei voi etukäteen suunnitella eikä tietää niin ainakin sen tiedät että missään tapauksessa ei enää kovin monta viikkoa sulla jäljellä <3
No hui, onpa melkoinen tarina! Toisaalta, noilla viikoilla ei ole ainakaan pelkoa siitä, että joutuisi pusertamaan megaison vauvan ulos. Täällä odotellaan edelleen, tänään 38+0 ja supistuksia on tullut torstaista saakka, mutta mitään muuta synnytykseen viittaavaa ei vielä. Neuvolan terkka sanoi eilen, että vauvan pää on jo niin syvällä lantiossa (ja sen tuntee!), että synnytys voi käynnistyä koska tahansa tai sitten voi mennä yli ja käynnistykseen. Että kun eipä näistä tiedä...
PoistaTsemppiä sinne! <3