Keskenään

Niinpä vain näkyi aamun ultrassa pieni 10-millin mittainen ihmisen alku, yksi läpättävä sydän ja koko täysin viikkoja 7+0 vastaten. Olen niin onnellinen, vaikka onhan tämä vasta ensimmäinen erävoitto. Varasin saman tien ajan kahden viikon päähän eli rv 9+0 ultraan, koska kuten ultraava lääkäri sanoi, toistuvien keskenmenojen paras hoitomuoto on TLC ja näin se taitaa olla. Jatkan nyt keltarauhashormonia ja mini-ASAn ottamista, keltarauhasta syön aina tuonne rv 11-12 saakka ja aspiriinia raskausviikolle 20. Laskettu aika on 4.1.2019, jos sinne asti päästään ja kaikki menee hyvin. Toivotaan, että kuvotus jatkuu ja vuodenvaihteessa meidän kolmen tiimistä tulee neljä. Hyvin vaikea on uskoa, että näin helposti vain meille annettaisiin toinen onnistunut raskaus putkeen, mutta yritän nauttia tästä hetkestä ja olla maalamatta piruja seinille.  Nyt kun jaksaisi vielä pari viikkoa töissä, niin sitten pääsisi ansaitulle kesälomalle ja pidättelemään oksennusta työpaikan sijaan kotisohvall...

Anteeksi hiljaiseloni, täällä eletään rv 6+3.  Viimeisen postauksen jälkeen oireet ovat taas palanneet, hiipuen välillä lähes olemattomiin ja palanneet sitten taas jälleen. Yritän luottaa siihen, että kyseessä on normaali oireiden vaihtelu näin alkuraskaudessa. Kestokuvotus alkoi aika lailla tasan 6+0. Sitä ei pääse nyt karkuun oikein ollenkaan - aamulla kuvottaa, ennen ruokaa kuvottaa vielä enemmän, ruuan jälkeen on hetken hyvä olo ja sitten se taas palaa. Illalla ennen nukkumaanmenoa vasta kuvottaakin ja yöllä herään hikisenä pahaan oloon. Voi tätä autuutta. Silti olen onnellinen: ehkä kuvotus kertoo siitä, että kaikki on hyvin. Tänä viikonloppuna alkanut ennätyksellinen toukohelle ei oikein auta tilannetta. Kuumuus vahvistaa oireita ja pahoinvointi pysyisi parhaiten poissa syömällä jatkuvasti, mutta kuka tällaisessa kuumuudessa haluaa syödä? On myös hyvin erilaista kärsiä raskauspahoinvoinnista, kun kotona vipeltää loppumattomalla energialla varustettu taapero. En pääse le...

Tällä hetkellä harmittaa koko raskaus. Olen ollut todella oireeton jo monta päivää. Enää en voi sanoa millään mittapuulla, että tämä raskaus muistuttaisi esikoisen odotusaikaa - ei, mielessä pyörivät kolmen-neljän vuoden takaiset keskenmenneet raskaudet ja niiden oireettomuus juuri samassa vaiheessa. Viime viikolla minua paleli iltaisin, jouduin ravaamaan vessassa ja heräsin kahtena yönä syömään. Nyt kaikki nuo oireet ovat poissa: kuvottanut minua ei ole kolmeen päivään, voin pitää pitkiäkin taukoja ruokailuissa ilman hätää ja yöt nukun ilman tarvetta nousta vessaan tai syömään pahoinvoinnin takia. Lisäksi eilen alkoi samanlainen riistävä alaselkäkipu kuin muissakin keskenmenneissä raskauksissa. Tiedän liian hyvin, mitä oireiden hiipuminen - ei äkillinen häviäminen vaan asteittainen hiipuminen - tarkoittaa. Sitä, että kohdussa tuskin on enää mitään eläväksi kelpaavaa. Varhaisultraan on vielä kymmenen päivää. Kymmenen pitkää päivää on kärvisteltävä tämän oireettomuuden kanssa. Sur...

Tänään vaihtui 6. raskausviikko. Aika tuntuu menevän toisella (viidennellä?) kierroksella paljon nopeammin kuin aiemmin. Taapero pitää kiireisenä, samoin työt. Reissun jälkeen olin huolissani oireiden puuttumisesta. No, keskiviikkona tuttu kuvotus palasi eikä ole lähtenyt enää sen jälkeen. Kahtena yönä olen noussut syömään, koska pahoinvointi ei ole antanut enää nukahtaa ja aamuisin yökin ennen kuin saan ruokaa suuhun. Iltapäivisin olen ollut käytännössä oireeton, iltaisin taas väsyttää jo kahdeksalta (toki yöllisillä heräämisillä on varmasti osansa tähän). Nivusia jomottaa edelleen välillä todella kovaa ja toisin kuin edellisessä raskaudessa, palelen varsinkin iltaisin aivan hirveästi. Normaalisti nukun pelkissä alusvaatteissa, nyt olen kömpinyt illalla miehen viereen pitkähihaisessa yöpaidassa ja kaivautunut kahden untuvapeiton alle vain herätäkseni edelleen siihen, että palelee. Tänään alkoi myös särkeä pahaenteisesti oikeaa ohimoa, voi älä anna migreenin tulla vieraaksi tähä...

Taidan toistaa itseäni . Kuten edellisessä postauksessa totesin, tarkoitus oli tehdä torstaina, päivää ennen virallista testipäivää raskaustesti, todeta, että hukkaan meni tämäkin ovulaation induktio ja lähteä Keski-Eurooppaan viettämään pitkää vappuviikonloppua miehen, pojan ja miehen vanhempien kanssa. Olin ajatellut jälleen kerran nauttia lasin jos toisenkin valkoviiniä helteisessä (!) illassa. No, toisin kävi. Torstaiaamuna liian kirkkaassa kylpyhuoneen valossa kello viiden aikaan aamuyöstä heräsin näkyyn, jossa Clearbluen raskaustestiin piirtyi selvä plussa ja heti perään PregCheckin raskaustestiin ilmestyi selvä toinen viiva. Ei mitään haamuja, joita olisi pitänyt valon alla erikseen tarkastella vaan täysin selkeät plussat. Menin miehen viereen makaamaan, en tietenkään nukkunut enää silmäystäkään sen jälkeen. Perjantaina, virallisena testipäivänä ja laskujeni mukaan raskausviikolla 4+0 tein vielä Clearbluen digitestin ja sain seuraavan tuloksen: Olin aika yllättynyt, e...

Piinapäivien sijaan on ollut aika ankeaa. Tai no valehtelen hiukan. Muuten elämässä menee itse asiassa todella hyvin, on monta asiaa olla onnellinen juuri nyt (ja ihana pieni 1v9kk-ikäinen poika on yksi niistä!). Mutta vauvaprojekti #2 polkee paikallaan. En ole jaksanut piinailla, koska jo viime viikon lopusta saakka on tuntunut siltä, että menkat saattaisivat alkaa hetkenä minä hyvänsä. Eilen ja tänään jomotus alaselässä ja nivusissa on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, etten jaksaisi edes testata. Mutta haluan lopettaa Terolutit heti, kun tiedän, että plussa ei ole enää mahdollinen, jotteivät ne ainakaan siirtäisi kuukautisten alkamista turhaan. Ajattelin kaivaa tikun esille huomisaamuna, virallinen testipäivä olisi vasta perjantaina, mutta kyllähän raskaus testissä huomenna näkyisi jos olisi näkyäkseen. Plussaan en usko sekuntiakaan. Mitään raskausoireita ei ole, kaikki menkkaoireet sen sijaan ovat: munasarjoihin sattuu, alaselkää särkee ja naama kukkii (yäk).   Totes...

Kävin keskiviikkona follikkeliultrassa, nyt jo kolmannen kerran. Gynekologi oli yltiöpäisen positiivinen. Kuulemma viime kierrossa muutamaa päivää ennen testipäivää saatu himmeä plussa lupaa hyvää, kohdun limakalvo näytti hyvältä (8mm kp 11) ja vielä varmuuden vuoksi se nesteultrattiin, jotta gynekologi olisi saanut häivytettyä epäilyksiäni mahdollisista sektion ja kaavintojen jälkeisistä kiinnikkeistä (niitä ei ollut). Vasemmalla puolella ollut munarakkula oli 24mm ja sain ohjeeksi ottaa Ovitrelle-irroituspiikin saman tien vielä ultrauksen jälkeen. Loppukiertoon sain Terolut-kuurin keltarauhasta tukemaan.  Perjantaina, kaksi päivää ultran jälkeen tuli ovulaatio, harvinaisen kipeä sellainen. Ja nyt sitten taas odotellaan. Laadittiin gynekologin kanssa sotasuunnitelma. Vielä toukokuussa kokeillaan yksi induktio, jos tästä kierrosta ei tärppää (miten lapsettomuuslääkäri jaksaa uskoa plussaan, kun minä en - oli taas aivan vakuuttunut, että sotasuunnitelmaa ei tarvita) ja kesäkuu...

Kuukautiset alkoivat sunnuntaina, päivän myöhässä. Todellinen jännitysnäytelmä tästä kierrosta melkein kehkeytyikin, kun viime torstaina, kolme päivää ennen virallista testipäivää, sain Clearbluen early detection -testiin aamun varhaisina tunteina haalean, mutta selvän toisen viivan. Piti ihan herättää mieskin tuota viivaa katsomaan ja voi kun hetken jo sydämessä iloisesti läikähti. Iltapäivällä testasin vähemmän herkällä testillä negatiivisen. Tiesin heti, että tuskin tässä raskaana ollaan. Kiirastorstain iltana olin työkavereiden kanssa ulkona syömässä ja ärsyttää, että käytin ison osan illasta sen pohtimiseen, että miten saisin kuohuviinilasia tyhjennettyä ilman, että oikeasti joisin siitä. Kaikenlaista hullua yksi haalea viiva saakaan aikaan. Perjantaiaamuna testi näytti taas tyhjää. Negatiivista. Lauantaina en enää edes testannut, nautin illalla usemmankin lasin viiniä ja sunnuntaina alkoivat kuukautiset, päivän myöhässä. Mitä sitten tässä kierrossa tapahtui? Ensin uskoin...

Olon ollessa juuri sellainen kuin aina muutamaa päivää ennen menkkoja (hormonifinni, check!, menkkakivut, check!, rintojen epämääräinen pakotus, check!, ärtynyt olo, check!), pohdin tällä hetkellä kovasti sitä, että mikä on nyt muuttunut. Vuosina 2014-2015 tulin raskaaksi neljä kertaa. Puolentoista vuoden aikana onnistuin raskautumaan kolmesti luomusti ja kerran ovulaation induktiolla. Noista neljästä raskaudesta seurasi yksi elävä lapsi.  Nyt olemme yrittäneet heinäkuusta saakka. Mahdollisuuksia raskautua on ollut 8 kertaa (pitkien kiertojen vuoksi ei yhdeksää). Kahdeksan ovulaatiota, jotka olen bongannut, viimeiset kaksi niistä lääkkeillä ja ultrilla avustettuja ja täysin varmoiksi todettuja. Olemme tehneet kaiken samalla kaavalla kuin silloin, kun muutama vuosi sitten onnistuin raskautumaan lähes joka toisessa kierrossa. Ja nyt ei mitään. Ei haamun haamua testissä. Kertaakaan en ole edes epäillyt olleeni raskaana, yhdelläkään kerralla menkat eivät ole päässeet yllättämään. ...

Heräsin yöllä kipuun. Kohtua vihloi ja jomotti, tuntui pahalta ja unen seasta tunsin, että onpa outoa, sitten nukahdin uudelleen. Aamulla ei ollut ensin mitään. Nyt tuntuu siltä kuin menkat olisivat alkamassa hetkenä minä hyvänsä. Kohtua polttelee, munasarjat ovat kuin tulessa, alaselkää särkee. Mutta nyt on dpo6. Mitä ihmettä? Plussaan en enää usko, koska kipuilen jo tässä vaiheessa kiertoa (kp 19), mutta joudunko nyt sitten elämään menkkakipujen kanssa viikon ennen kuin menkat todella alkavat? Vai jääkö luteaalivaihe poikkeuksellisesti liian lyhyeksi ja nämä kivut enteilevät jo aiemmin alkavaa vuotoa? Olen joutunut olemaan koko viikon poissa töistä todella sitkeän viruksen takia, joka on pitänyt yllä lämpöä, tukkoista oloa ja yskää. Kävin eilen kolmatta kertaa työterveydessä ja kaikkien mahdollisten tutkimusten jälkeen (tulehdusarvot, influenssa- ja streptokokkikokeet, poskionteloiden röntgen) minusta ei löytynyt mitään. Lääkäri mittasi kuumeen, mittari näytti 37,4 ja totesi, ett...

Täällä eletään ovulaation jälkeistä aikaa. Oman mausteensa tilanteeseen tuo se, että makaan tällä hetkellä kotona nuhakuumeessa ja harmittaa, että tämäkin kierto menee varmasti harakoille, koska mikä alkio nyt hedelmöittyisi saati kiinnittyisi, kun pärskin, yskin ja palelen peiton alla. Tämä on toinen kierto, kun ovulaatio saatiin aikaan ensin alkukierrossa letrozoleja syömällä ja viimeisteltiin Ovitrelle-pistoksella. PCO-tyyppisten munasarjojen vuoksi hakeuduttiin jo alkuvuodesta lapsettomuuslääkärin pakeille, koska tiesin, että mahdollisuuksia raskautua oli harvassa pitkien, epäsäännöllisten kiertojen takia ja viidennen raskauden yrittäminen alkoi jo reilun puolen vuoden jälkeen rasittaa. Pikkulapsiarjessa jatkuva ja usein turhauttavan epämääräinen ovulaation metsästys tuntui yksinäiseltä puuhalta ja minua lohdutti ajatus siitä, että ovulaatio olisi mahdollista ajoittaa optimaalisesti kierron päivälle 14. Oloni hedelmättömyyshoitojen suhteen on ristiriitainen. Tiedän, että moni ...