Siirry pääsisältöön

Kemiaa

Kuukautiset alkoivat sunnuntaina, päivän myöhässä.

Todellinen jännitysnäytelmä tästä kierrosta melkein kehkeytyikin, kun viime torstaina, kolme päivää ennen virallista testipäivää, sain Clearbluen early detection -testiin aamun varhaisina tunteina haalean, mutta selvän toisen viivan. Piti ihan herättää mieskin tuota viivaa katsomaan ja voi kun hetken jo sydämessä iloisesti läikähti.

Iltapäivällä testasin vähemmän herkällä testillä negatiivisen. Tiesin heti, että tuskin tässä raskaana ollaan. Kiirastorstain iltana olin työkavereiden kanssa ulkona syömässä ja ärsyttää, että käytin ison osan illasta sen pohtimiseen, että miten saisin kuohuviinilasia tyhjennettyä ilman, että oikeasti joisin siitä. Kaikenlaista hullua yksi haalea viiva saakaan aikaan.

Perjantaiaamuna testi näytti taas tyhjää. Negatiivista. Lauantaina en enää edes testannut, nautin illalla usemmankin lasin viiniä ja sunnuntaina alkoivat kuukautiset, päivän myöhässä.

Mitä sitten tässä kierrossa tapahtui? Ensin uskoin väärään positiiviseen testiin, mutta kuukautiset alkoivat tosiaan päivän myöhässä ja tänään, kiertopäivänä 3 kohtu on supistellut ihan eri tavalla kuin normaalisti menkoissa - vähän samaan tyyliin kuin aikoinaan keskenmenoissa, mutta selvästi vähemmän kivuliaasti. Iltapäivän supistelujen jälkeen kuukautisvuodon mukana tuli isoja hyytymiä, osa jopa "tiiviimpiä" kuin normaalit verihyytymät.

Joten ehkä kyseessä oli ihan oikea positiivinen? Uskon, että tässä kierrossa munasolu hedelmöittyi, mutta ei onnistunut kiinnittymään kohdun limakalvoon, josta seurasi biokemiallinen raskaus. Ehkä vika oli alkiossa, ehkä kohdun limakalvossa. Ihan vähän se lohduttaa, että ehkä tosiaan olin raskaana ja sitten en enää ollutkaan.

Toivotaan, että tässä kolmannessa induktiokierrossa tärpin todennäköisyys olisi suurempi, jos ja kun kemiallinen raskaus tässä kierrossa onnistui. Tai sitten tämä kaikki on alkua jollekin jo tutulle, keskenmenojen polulle, joka on pitkä, kivinen ja vie pimeään kuiluun, josta kestää kauan nousta.

Haluan kuitenkin uskoa, että tämä on hyvä merkki. Voi anna tämän olla hyvä merkki.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo nel...

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta ...

Ensimmäinen erävoitto

Pelätty, odotettu, vihattu, kaivattu ja kamalalla kammolla odotushuoneessa manattu ultra oli tänään. Kaikki oli hyvin. Ainakin vielä. Vaikka  kolmannessa raskaudessa ei päästy edes näin pitkälle, että olisi nähty elävä sikiö, kahdella aiemmalla kerralla varhaisultrassa syke on löytynyt. Siksi en uskalla vielä juhlia, mutta onhan tämä nyt kuitenkin ensimmäinen hyvä uutinen pitkään aikaan. Jännitys kasvoi huippuunsa eilisen ja tämän aamun aikana ja myöhässä ollutta lääkäriä odotellessa sanoin jo miehelle, että haluan paeta ja lähteä vain kotiin. Että ei minusta ole tähän. Manasin koko vauvaprojektin alimpaan helvettiin ja mietin, että kuka hullu lähtee tähän näin monta kertaa.  Tutkimushuoneessa tärisin ja lähes itkin pelkästään siksi, että tiesin, mitä tuleman pitää (keskenmenoista seuranneesta ultrakammosta en taida päästä koskaan eroon), mutta hyvin pian lääkäri vain totesi, että kyllä täällä syke näkyy. Purskahdin saman tien itkuun. Ettäkö näin suuri onni on meitä tä...