Pelätty, odotettu, vihattu, kaivattu ja kamalalla kammolla odotushuoneessa manattu ultra oli tänään.
Kaikki oli hyvin. Ainakin vielä. Vaikka kolmannessa raskaudessa ei päästy edes näin pitkälle, että olisi nähty elävä sikiö, kahdella aiemmalla kerralla varhaisultrassa syke on löytynyt. Siksi en uskalla vielä juhlia, mutta onhan tämä nyt kuitenkin ensimmäinen hyvä uutinen pitkään aikaan.
Jännitys kasvoi huippuunsa eilisen ja tämän aamun aikana ja myöhässä ollutta lääkäriä odotellessa sanoin jo miehelle, että haluan paeta ja lähteä vain kotiin. Että ei minusta ole tähän. Manasin koko vauvaprojektin alimpaan helvettiin ja mietin, että kuka hullu lähtee tähän näin monta kertaa.
Tutkimushuoneessa tärisin ja lähes itkin pelkästään siksi, että tiesin, mitä tuleman pitää (keskenmenoista seuranneesta ultrakammosta en taida päästä koskaan eroon), mutta hyvin pian lääkäri vain totesi, että kyllä täällä syke näkyy. Purskahdin saman tien itkuun. Ettäkö näin suuri onni on meitä tällä kertaa kohdannut.
Hyvin pian onni vaihtui kuitenkin huoleksi, kun lääkäri sanoi, että sikiö vastasi mitoiltaan viikkoja 6+4. Luulin meidän olevan tänään jossain 7+0-7+1 viikkojen tienoilla, joten päässä alkoi pyörimään ensimmäinen keskenmeno ja sitä edeltäneet liian pienet viikot ennen katastrofia. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan, vaan sanoi, että tärkeintä on, että sydän lyö ja kaikki näytti olevan muuten hyvin. Eihän tuo heitto ole kuin muutaman päivän ja julkisen laitteistakin minulla olisi sananen sanottavana, mutta en voi kieltää sitä, ettenkö olisi huolissani. Kaiken lisäksi raskauspussi näyttää minusta todella suurelta sikiöön verrattuna, joten enpä tiedä, tässä voi käydä vielä hyvin tai hyvin huonosti.
Kaikki oli hyvin. Ainakin vielä. Vaikka kolmannessa raskaudessa ei päästy edes näin pitkälle, että olisi nähty elävä sikiö, kahdella aiemmalla kerralla varhaisultrassa syke on löytynyt. Siksi en uskalla vielä juhlia, mutta onhan tämä nyt kuitenkin ensimmäinen hyvä uutinen pitkään aikaan.
Jännitys kasvoi huippuunsa eilisen ja tämän aamun aikana ja myöhässä ollutta lääkäriä odotellessa sanoin jo miehelle, että haluan paeta ja lähteä vain kotiin. Että ei minusta ole tähän. Manasin koko vauvaprojektin alimpaan helvettiin ja mietin, että kuka hullu lähtee tähän näin monta kertaa.
Tutkimushuoneessa tärisin ja lähes itkin pelkästään siksi, että tiesin, mitä tuleman pitää (keskenmenoista seuranneesta ultrakammosta en taida päästä koskaan eroon), mutta hyvin pian lääkäri vain totesi, että kyllä täällä syke näkyy. Purskahdin saman tien itkuun. Ettäkö näin suuri onni on meitä tällä kertaa kohdannut.
Hyvin pian onni vaihtui kuitenkin huoleksi, kun lääkäri sanoi, että sikiö vastasi mitoiltaan viikkoja 6+4. Luulin meidän olevan tänään jossain 7+0-7+1 viikkojen tienoilla, joten päässä alkoi pyörimään ensimmäinen keskenmeno ja sitä edeltäneet liian pienet viikot ennen katastrofia. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan, vaan sanoi, että tärkeintä on, että sydän lyö ja kaikki näytti olevan muuten hyvin. Eihän tuo heitto ole kuin muutaman päivän ja julkisen laitteistakin minulla olisi sananen sanottavana, mutta en voi kieltää sitä, ettenkö olisi huolissani. Kaiken lisäksi raskauspussi näyttää minusta todella suurelta sikiöön verrattuna, joten enpä tiedä, tässä voi käydä vielä hyvin tai hyvin huonosti.
Jos näet tässä kuvassa tällä hetkellä pelkkiä uhkakuvia, on ehkä parempi ettet kommentoi mitään. T. Paniikissa oleva toistuvia keskenmenoja saanut nainen
Nyt on vain pakko luottaa edes hetken. Jatkuva paniikissa eläminen ei tee hyvää minulle eikä sikiölle ja jos tämäkin kerta johtaa keskenmenoon, sen etukäteen murehtiminen ei edesauta yhtään mitään.
Nyt pitäisi vaan yrittää miettiä, mihin väliin seuraavan ultran varaa. Että pilatako joulu vai uusi vuosi mahdollisilla huonoilla uutisilla? Rohkaisevia sanoja otetaan mielellään vastaan. <3
No mutta, tää on tosi hieno juttu! Tekee tosin mieleni esittää, että aloitat pikavauhtia meditaatioharjoittelun tai neulomisen, jotta saat ajatuksesi ohjattua paniikista toisaalle.
VastaaPoista(Ja se heitto, eikö se ole KAKSI PÄIVÄÄ, ihan pfffft. Eikö pitkä kierto voi tuoda epätarkkuutta laskentaan suuntaan jos toiseenkin? Jep, googlasin juuri. Mutta sulla ei ole mitään asiaa googleen, ellei hakusana ole "meditaatioharjoitus". Ja raskauspussin koon analysoinnin jätät ammattilaiselle, siinäkin tapauksessa, että itse olet sellainen. Mutta tuskin olet, tai muuten olisit ehkä jo teipannut itsesi ultramasiinaan.)
Nyt rauhaa sydämeen! Ja halauksia.
Mä ajattelin meditaatiota ja aikuisten värityskirjaa. :D Joo, googlaaminen on kielletty ja nyt vaan nautitaan tästä hetkestä. Eihän mulla ihan tarkkaa tietoa oviksen ajankohdasta ollut joten pitää vaan luottaa, että tää menee vielä normaalin heiton rajoille. Seuraavaa ultraa odotellessa, sen verran paniikki iski, että varasin seuraavan ajan 21.12. Jos menee joulu pilalle, niin ainakin voin juoda viiniä niin paljon kuin sielu sietää. Hengitellään eteenpäin.
PoistaMahtavaa, onnea ensimmäisestä erävoitosta! Kahden päivän heitto ei vielä tarkoita onneksi mitään. Tuommoiset pienet ihmisen alut on niin hankalia mitatavia, että heittoja tulee väkisinkin. ❤
VastaaPoista-Aada
Kiitos. <3
PoistaOnnea!!! Hieno juttu, ja samaa mieltä yllä kommentoineiden kanssa, että pari päivää on tosi pieni heitto. Jälleen yksi tärkeä etappi saavutettu. :-)
VastaaPoistaJa eikös tuo ruskuaispussi ole juurikin hyvä merkki, tai näin ainakin itse olen antanut itseni ymmärtää...
Ai jaa!?! No hyvä sitten. :) Yritetään pysyä positiivisella mielellä seuraavaan ultraan saakka!
PoistaIhanaa, että kaikki oli hyvin! Yritä nauttia edes vähän, vaikka vaikeaa se varmasti on! Itse viimeksi eilen kävin ultrassa (11+3), kaikki oli hyvin, mutta silti se pelko on läsnä kokoajan! Keskenmenot on jättäny semmoiset arvet, että en usko että uskallan täysillä nauttia missään vaiheessa. Tsemppiä <3
VastaaPoista-Rinde
Voi kun mekin päästäisiin noille viikoille saakka... Etapista etappiin, seuraavaksi kun selviäisi sinne kasiviikon ultraan saakka. Kiitos! <3
PoistaOnnea!!:)
VastaaPoistaItse kävin varhaisultrassa ja gyne mittasi baban kooksi 9+1,vaikka omien laskujen mukaan pitäisi olla max. 8+3...Ja ruskuaispussi oli varmaan samankokoinen kuin alkio, vaikka luin,että sen pitäisi alkaa surkastumaan viikolla 9..Että ota näistä selevää sitten! Pääasia kai,että syke näkyy:) Ekassa raskaudessakin varhaisultrassa koko heitti jotain 5 päivää,mutta silloin pienempään päin. Ihan täysin terve vauva syntyi,oli ottanut kiinni kasvun siinä np-ultrassa viikolla 12:)
Nauti raskaudestasi!!
Kiitos tästä kommentista, hetkeksi voi taas huokaista! :)
PoistaÄlä panikoi, lukeehan se tuossa kuvassakin, että +- 4 päivää... :)
VastaaPoistaTää oli päivän PARAS, en edes itse tajunnut tätä!! Ihana Helmi! <3
PoistaKaikkihan on niin hyvin kuin olla ja voi :)
VastaaPoistaKiitos Keksi. <3 Toivotaan parasta mahdollista lopputulosta sekä teille että meille. :)
PoistaItte kävin ar-ultrassa kuukautisten mukaan rv7+1, ja elin samassa paniikissa kun sinäkin, nimittäin lääkäri mittasi että kokoa sikiöllä 6+4 plusmiinus 2pvää. Verta vuoti solkenaan (kohdunsuulla ISO hematooma) ja olin varma ettei siitä mitään tule kun pettymys. No, np:ssä sintti vastasi täysin viikkoja ja rakenneultrassa myös. Verenvuotokin loppu rv12+3. Nyt ollaanki jo 27+1. Isosti tsemppiä teille ❤
VastaaPoistaKiitos tästä! Olisin paljon luottavaisempi jos meille ei olisi käynyt näin jo useammman kerran aiemmin eli varhaisultrassa sikiö on vielä ollut elossa mutta pieni ja sitten onkin mennyt kesken... Raskaita viikkoja odottaa tuomiota.
PoistaÄlä liikoja murehdi alkion kokoa. Itsellä kolmen keskenmenon jälkeen neljäs onnistui ja viime vuonna heinäkuussa syntyi toinen lapsemme. Jo ennen ensimmäistä lastakin oli ollut pari keskenmenoa.
VastaaPoistaMuistan hyvin sen ekan varhaisultran naistenklinikalla, kun alkio oli monta päivää pienempi mitä itse olin olettanut. Lähdin itkien sieltä pois ja olin varma, että kesken tämäkin raskaus menee. Kaikki meni kuitenkin hyvin eli se neljäs raskaus onnistui!
Minusta sinulla on nyt todella hyvät mahdollisuudet onnistua. Parin päivän heitto koon suhteen on vielä tosi vähän ja kyllä se raskaus nyt voi onnistua. Uskon vahvasti niin. Tiedän sinun elävän nyt piinaavia viikkoja, mutta kannattaa säilyttää positiivinen ja luottavainen mieli raskauteen. Minäkin jotenkin päätin neljännen plussan jälkeen, että NYT kaikki menee hyvin. Onnellista odotusta :)
Laura
Ihana, kiitos kun valat uskoa. <3 Tällaiset tarinat lohduttaa! Tämä on ensimmäinen raskaus kun on tullut sellainen tunne että TÄMÄ on se kerta, kun kaikki menee hyvin mutta aina välillä se tunne häviää ja pelko vie voiton. Voi kun olisi kristallipallo mutta ei auta kuin kärsivällisesti odotella. :) Kiitos rohkaisevasta kommentistasi!
PoistaPakko oli palata tähän julkaisuusi, kun oma ar-ultra oli maanantaina. Ja kuinka sattuikaan, että meille mitattiin täysin samat viikot! 7+0 piti olla menkoista mutta terkkari sai lukemaksi 6+4, ja kyllähän se jäi muakin kaivelemaan. Oon kyllä koittanu vakuutella itelleni että se ei tarkoita mitään, kun ei terkkarikaan siihen takertunut.
VastaaPoistaKiva lukea muidenkin kannustavia kommentteja :) Ja nyt sä oot selvinny jo tästäkin, mahtavaa! Kumpa itellekin kävisi tällä kertaa onnellisesti :)