Keskenään

Ajatukset ovat yhtä puuroa.  Kävimme tänään kauan odotetulla julkisen puolen lapsettomuuslääkärillä ja mitä tuosta sanoisi. Odotettavissa oli toki melko turha käynti, mutta silti oma olo on tämän visiitin jälkeen vielä paljon ahdistuneempi kuin aiemmin. Tätä ei varmasti helpota se, että olen jo koko viikon ollut todella kyllästynyt tähän odottamiseen - ihmeellisessä välitilassa elämiseen, joka ei vie asiaa mihinkään suuntaan. Naistenklinikalla meitä odotti hoitaja, joka punnitsi meidät, jakoi jotain esitteitä ( ai joo, en tiennytkään tästä naisen ja miehen hedelmällisyydestä vielä mitään, kiitosta vaan ) ja selitti jotain ajanvarauksesta. Ajanhukkaa minun mielestäni. Sitten oli myöhässä olleen lääkärin vuoro ja no, samat litaniat käytiin läpi ja tehtiin sisätutkimus, jossa todettiin PCO-tyyppiset munasarjat ( edelleen odottelin jotain uutta tietoa.. .), sanottiin, että kromosomit ovat normaalit ( joo tää ei ollut se ) ja sitten todettiin, että miehen spermanäytteen tulokset ei...

Vaikka lupailin  aikoinaan , etten missään nimessä haluaisi tehdä tästä lapsettomuusblogia, sellaiseksi tämä näyttää kuitenkin muodostuvan. Hulluahan se olisi väittää, etteivät keskenmenot kuulu lapsettomuuteen, mutta jotenkin kaksi kertaa melko lyhyellä aikavälillä raskautuneena halusin kai uskotella itselleni, että meitä ei voinut lokeroida tuohon lapsettomien joukkoon. Kyllä voi ja lokeroin jo itseni nyt sinne, koska viikot ja kuukaudet kuluvat ja mikään ei muutu. Viime postauksen kommentista sain kuitenkin idean valottaa vähän meidän historiaamme. Vauvanyritysmaailmassa 28-31 päivää on varmaan se keskiverto ajanjakso, johon kaikki hyvät, huonot, nujertavat ja häikäisevät tunteet liittyvät. Säännöllisesti kuukausi kuukaudelta naisella - ja miehellä - on mahdollisuus luoda uutta elämää ja saada hyviä tai huonoja uutisia. Kierto alkaa aina alusta ja mitä useampia yrityskuukausia on takana, sitä raskaammalta alkaa tuntua aina odottaa sitä tulevaa ovulaatiota, tulevia kuukautisia...