Vaikka lupailin aikoinaan, etten missään nimessä haluaisi tehdä tästä lapsettomuusblogia, sellaiseksi tämä näyttää kuitenkin muodostuvan. Hulluahan se olisi väittää, etteivät keskenmenot kuulu lapsettomuuteen, mutta jotenkin kaksi kertaa melko lyhyellä aikavälillä raskautuneena halusin kai uskotella itselleni, että meitä ei voinut lokeroida tuohon lapsettomien joukkoon. Kyllä voi ja lokeroin jo itseni nyt sinne, koska viikot ja kuukaudet kuluvat ja mikään ei muutu.
Viime postauksen kommentista sain kuitenkin idean valottaa vähän meidän historiaamme. Vauvanyritysmaailmassa 28-31 päivää on varmaan se keskiverto ajanjakso, johon kaikki hyvät, huonot, nujertavat ja häikäisevät tunteet liittyvät. Säännöllisesti kuukausi kuukaudelta naisella - ja miehellä - on mahdollisuus luoda uutta elämää ja saada hyviä tai huonoja uutisia. Kierto alkaa aina alusta ja mitä useampia yrityskuukausia on takana, sitä raskaammalta alkaa tuntua aina odottaa sitä tulevaa ovulaatiota, tulevia kuukautisia ja seuraavaa mahdollisuutta.
Minulla diagnosoitiin viime kesänä PCO. Olin aavistellut tällaista jo aiemmin, koska kuukautiskiertoni on aika ollut pitkänlainen ja välillä hyvinkin epäsäännöllinen. Monen vuoden e-pillereiden syönnin aikana tuollaiset epäsäännöllisyydet pääsivät kuitenkin unohtumaan. Monirakkulaisilla munasarjoilla on vaikeuksia ovulaation aikaansaamisessa ja tästä syystä ovulaation viivästyessä myös kierrot venyvät. En ollut ennen raskautumistakaan kuulunut tuohon 30 päivän sakkiin ja kävin gynekologilla puoli vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen ja hän vahvisti aavisteluni ja sanoi jo tuolloin, että raskautumisessa voisi olla ongelmia. Olimme valmistautuneet lapsettomuushoitoihin henkisesti jo kesällä 2014.
Mutta elämällä on - kuten tässä on tullut huomattua - tapana vetää jo heti nurkan takana matto täysin alta ja tulin kuin tulinkin heinäkuussa raskaaksi. Lopun tiedättekin.
PCO yhdistettynä kahteen keskenmenoon sysäsi meidät aloittamaan lapsettomuustutkimukset ja -hoidot ja molemmista syistä yritämme tällä hetkellä ovulaation induktiota. PCO lisää keskenmenoriskiä, mutta ei mitenkään huomattavasti ja lääkäri sanoikin, että on edelleen täysin mahdollista, että meillä on ollut vain "hirvittävän huonoa tuuria". Minulla on asiasta vähän erilaiset fiilikset - olettaisin, että kaikki kytkeytyy kaikkeen eli kuukautiskierron ja ovulaation häiriöt liittyvät keskenmenoihin, mutta toisaalta pidän sitä pienenä ihmeenä, että onnistuin ylipäänsä raskautumaan kaksi kertaa noin nopeasti.
Yhtä kaikki on henkisesti raskasta, kun oma kroppa ei toimi sillä tavalla kuin pitäisi. Edessä oleva tie voi olla pitkä ja raskas ja mietin jo valmiiksi, että mitä sitten, jos nämä ns. pehmeät hoidot eivät toimi? Löydämmekö itsemme kohta IVF-jonosta? Onko meillä siihen varaa, henkistä kanttia, jaksamista, fyysisiä voimia? Pitäisi varmaan aloittaa meditointi, jotta pystyisi pitämään useiden kuukausien päähän hyppivät ajatukset aisoissa.
Tällä hetkellä mennään kuitenkin 30 päivän jaksoissa, päivä kerrallaan. Ehkä jo tässä kierrossa?
Viime postauksen kommentista sain kuitenkin idean valottaa vähän meidän historiaamme. Vauvanyritysmaailmassa 28-31 päivää on varmaan se keskiverto ajanjakso, johon kaikki hyvät, huonot, nujertavat ja häikäisevät tunteet liittyvät. Säännöllisesti kuukausi kuukaudelta naisella - ja miehellä - on mahdollisuus luoda uutta elämää ja saada hyviä tai huonoja uutisia. Kierto alkaa aina alusta ja mitä useampia yrityskuukausia on takana, sitä raskaammalta alkaa tuntua aina odottaa sitä tulevaa ovulaatiota, tulevia kuukautisia ja seuraavaa mahdollisuutta.
Minulla diagnosoitiin viime kesänä PCO. Olin aavistellut tällaista jo aiemmin, koska kuukautiskiertoni on aika ollut pitkänlainen ja välillä hyvinkin epäsäännöllinen. Monen vuoden e-pillereiden syönnin aikana tuollaiset epäsäännöllisyydet pääsivät kuitenkin unohtumaan. Monirakkulaisilla munasarjoilla on vaikeuksia ovulaation aikaansaamisessa ja tästä syystä ovulaation viivästyessä myös kierrot venyvät. En ollut ennen raskautumistakaan kuulunut tuohon 30 päivän sakkiin ja kävin gynekologilla puoli vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen ja hän vahvisti aavisteluni ja sanoi jo tuolloin, että raskautumisessa voisi olla ongelmia. Olimme valmistautuneet lapsettomuushoitoihin henkisesti jo kesällä 2014.
Mutta elämällä on - kuten tässä on tullut huomattua - tapana vetää jo heti nurkan takana matto täysin alta ja tulin kuin tulinkin heinäkuussa raskaaksi. Lopun tiedättekin.
PCO yhdistettynä kahteen keskenmenoon sysäsi meidät aloittamaan lapsettomuustutkimukset ja -hoidot ja molemmista syistä yritämme tällä hetkellä ovulaation induktiota. PCO lisää keskenmenoriskiä, mutta ei mitenkään huomattavasti ja lääkäri sanoikin, että on edelleen täysin mahdollista, että meillä on ollut vain "hirvittävän huonoa tuuria". Minulla on asiasta vähän erilaiset fiilikset - olettaisin, että kaikki kytkeytyy kaikkeen eli kuukautiskierron ja ovulaation häiriöt liittyvät keskenmenoihin, mutta toisaalta pidän sitä pienenä ihmeenä, että onnistuin ylipäänsä raskautumaan kaksi kertaa noin nopeasti.
Yhtä kaikki on henkisesti raskasta, kun oma kroppa ei toimi sillä tavalla kuin pitäisi. Edessä oleva tie voi olla pitkä ja raskas ja mietin jo valmiiksi, että mitä sitten, jos nämä ns. pehmeät hoidot eivät toimi? Löydämmekö itsemme kohta IVF-jonosta? Onko meillä siihen varaa, henkistä kanttia, jaksamista, fyysisiä voimia? Pitäisi varmaan aloittaa meditointi, jotta pystyisi pitämään useiden kuukausien päähän hyppivät ajatukset aisoissa.
Tällä hetkellä mennään kuitenkin 30 päivän jaksoissa, päivä kerrallaan. Ehkä jo tässä kierrossa?
Paljon voimia sinulle ja teille! Jotenkin pystyn hyvin samaistumaan sinun blogiisi, vaikka meillä ei ainakaan vielä ole hoitoja aloitettu, eikä mitään tutkittu. Mutta pahoin pelkään, että siihen mekin vielä joudumme.
VastaaPoista-hemmiina
Kiitos Hemmiina! Saanko kysyä - onko teillä takana keskenmeno(ja) tai pitkään yritystä vai mistä osaat näin pelätä...? Jospa teillä menisi kaikki hyvin ja saisitte pian oman vauvan syliin saakka!
VastaaPoistaMeillä on takana jo kolme keskenmenoa, kaksi keskeytynyttä ja yksi spontaani. Kaikki keskenmenot tuli vuoden sisään ja sitten tulikin pitkä tauko yrityksessä.
VastaaPoista-hemmiina
Voimia, kamalan raskas taakka teilläkin takana. :'( Täällä alkaa nousta enemmän pelko siitä että entä jos ei tulla enää edes raskaaksi... Kamalan raskasta molemmat, keskenmenot ja ongelmat raskaaksi tulemisessa. Voimia!
VastaaPoista