Siirry pääsisältöön

Kuukautiskierrosta

Vaikka lupailin aikoinaan, etten missään nimessä haluaisi tehdä tästä lapsettomuusblogia, sellaiseksi tämä näyttää kuitenkin muodostuvan. Hulluahan se olisi väittää, etteivät keskenmenot kuulu lapsettomuuteen, mutta jotenkin kaksi kertaa melko lyhyellä aikavälillä raskautuneena halusin kai uskotella itselleni, että meitä ei voinut lokeroida tuohon lapsettomien joukkoon. Kyllä voi ja lokeroin jo itseni nyt sinne, koska viikot ja kuukaudet kuluvat ja mikään ei muutu.

Viime postauksen kommentista sain kuitenkin idean valottaa vähän meidän historiaamme. Vauvanyritysmaailmassa 28-31 päivää on varmaan se keskiverto ajanjakso, johon kaikki hyvät, huonot, nujertavat ja häikäisevät tunteet liittyvät. Säännöllisesti kuukausi kuukaudelta naisella - ja miehellä - on mahdollisuus luoda uutta elämää ja saada hyviä tai huonoja uutisia. Kierto alkaa aina alusta ja mitä useampia yrityskuukausia on takana, sitä raskaammalta alkaa tuntua aina odottaa sitä tulevaa ovulaatiota, tulevia kuukautisia ja seuraavaa mahdollisuutta.

Minulla diagnosoitiin viime kesänä PCO. Olin aavistellut tällaista jo aiemmin, koska kuukautiskiertoni on aika ollut pitkänlainen ja välillä hyvinkin epäsäännöllinen. Monen vuoden e-pillereiden syönnin aikana tuollaiset epäsäännöllisyydet pääsivät kuitenkin unohtumaan. Monirakkulaisilla munasarjoilla on vaikeuksia ovulaation aikaansaamisessa ja tästä syystä ovulaation viivästyessä myös kierrot venyvät. En ollut ennen raskautumistakaan kuulunut tuohon 30 päivän sakkiin ja kävin gynekologilla puoli vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen ja hän vahvisti aavisteluni ja sanoi jo tuolloin, että raskautumisessa voisi olla ongelmia. Olimme valmistautuneet lapsettomuushoitoihin henkisesti jo kesällä 2014.

Mutta elämällä on - kuten tässä on tullut huomattua - tapana vetää jo heti nurkan takana matto täysin alta ja tulin kuin tulinkin heinäkuussa raskaaksi. Lopun tiedättekin. 

PCO yhdistettynä kahteen keskenmenoon sysäsi meidät aloittamaan lapsettomuustutkimukset ja -hoidot ja molemmista syistä yritämme tällä hetkellä ovulaation induktiota. PCO lisää keskenmenoriskiä, mutta ei mitenkään huomattavasti ja lääkäri sanoikin, että on edelleen täysin mahdollista, että meillä on ollut vain "hirvittävän huonoa tuuria". Minulla on asiasta vähän erilaiset fiilikset - olettaisin, että kaikki kytkeytyy kaikkeen eli kuukautiskierron ja ovulaation häiriöt liittyvät keskenmenoihin, mutta toisaalta pidän sitä pienenä ihmeenä, että onnistuin ylipäänsä raskautumaan kaksi kertaa noin nopeasti.

Yhtä kaikki on henkisesti raskasta, kun oma kroppa ei toimi sillä tavalla kuin pitäisi. Edessä oleva tie voi olla pitkä ja raskas ja mietin jo valmiiksi, että mitä sitten, jos nämä ns. pehmeät hoidot eivät toimi? Löydämmekö itsemme kohta IVF-jonosta? Onko meillä siihen varaa, henkistä kanttia, jaksamista, fyysisiä voimia? Pitäisi varmaan aloittaa meditointi, jotta pystyisi pitämään useiden kuukausien päähän hyppivät ajatukset aisoissa.

Tällä hetkellä mennään kuitenkin 30 päivän jaksoissa, päivä kerrallaan. Ehkä jo tässä kierrossa? 

Kommentit

  1. Paljon voimia sinulle ja teille! Jotenkin pystyn hyvin samaistumaan sinun blogiisi, vaikka meillä ei ainakaan vielä ole hoitoja aloitettu, eikä mitään tutkittu. Mutta pahoin pelkään, että siihen mekin vielä joudumme.
    -hemmiina

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hemmiina! Saanko kysyä - onko teillä takana keskenmeno(ja) tai pitkään yritystä vai mistä osaat näin pelätä...? Jospa teillä menisi kaikki hyvin ja saisitte pian oman vauvan syliin saakka!

    VastaaPoista
  3. Meillä on takana jo kolme keskenmenoa, kaksi keskeytynyttä ja yksi spontaani. Kaikki keskenmenot tuli vuoden sisään ja sitten tulikin pitkä tauko yrityksessä.
    -hemmiina

    VastaaPoista
  4. Voimia, kamalan raskas taakka teilläkin takana. :'( Täällä alkaa nousta enemmän pelko siitä että entä jos ei tulla enää edes raskaaksi... Kamalan raskasta molemmat, keskenmenot ja ongelmat raskaaksi tulemisessa. Voimia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli