Siirry pääsisältöön

Kun elämä heitti kärrynpyörää

Terveisiä Kätilöopiston lapsivuodeosastolta! Ihana, terve poikamme syntyi perjantain ja lauantain välisenä yönä pitkällisten käynnistysyritysten jälkeen sektiolla ja nyt yhteistä elämää on takana pian kolme vuorokautta. 

Lähdimme torstaina 21.7. Kätilöopistolle tarkistukseen vauvan liikuttua aamuyöstä vähän ja sydänkäyrällä vauvan sykkeet hetkellisesti laskivat ja tuolloin ultraava lääkäri teki päätöksen, että koska raskausviikot olivat täynnä (tuolloin rv 39+2), jäin saman tien osastolle ja synnytys laitettiin käyntiin ballongilla. Vielä samana iltana päästiin puhkaisemaan kalvot ja siirryimme synnytyssaliin, jossa synnytys ei kuitenkaan useista oksitosiinikierroksista huolimatta käynnistynyt odotetulla tavalla ja perjantain ja lauantain välisenä yönä teimme vihdoin päätöksen sektiosta. Pieni leijonapoikamme syntyi hetki keskiyön jälkeen 23.7. rv 39+4.

Paljon on kerrottavaa ja jaettavaa kanssanne rakkaat lukijat, mutta nyt keskityn hetken tutustumaan uuteen pieneen poikaamme ja totean, että olipa synnytyksestä ajatellut mitä tahansa, sen kulkua ei voi koskaan ennustaa niin kuin ei elämää sen jälkeenkään.

Tärkeintä on kuitenkin, että hän on täällä. Tuhisee vieressä hyvävointisena ja terveenä ja meistä on vihdoin tullut vanhemmat. Minusta äiti. 

Tänne asti päästiin - nyt emme ole enää keskenään. 

Kommentit

  1. Onnea isälle, onnea äidille, onnea pienelle perheenlisälle! <3 Nyt teiltä ei puutu enää mitään!

    Rinde

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, onnittelut koko perheelle :)

    VastaaPoista
  3. Onnea koko perheelle! Ja lämmin tervetulotoivotus pienelle pojalle!

    Nauttikaa ja rakastakaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tätä rakkauden määrää on vaikea sanoin kuvailla... <3

      Poista
  4. Onnea koko perheelle!♡

    Se on ihan totta, ettei synnytystä voi todellakaan suunnitella. Sen takia aina sisäisesti vähän hymähdänkin, kun joku on suunnitellut kaiken suurin piirtein minuuttiaikataululla ja tyyliin "minä en mitään kivunlievitystä halua". Sitten onkin päädytty hätäsektioon syystä tai toisesta. Se lopputulos on tärkein, ei se tapa, miten siihen on päästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin ajattelen itsekin, vaikka jossain vaiheessa haluan kyllä tulla tänne blogiin käsittelemään aihetta epäonnistunut käynnistys ja sektiosynnytys.

      Poista
  5. Oi onnea koko perheelle! -J

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, onnea <3<3<3 Ehdinkin jo pohtia tässä monena päivänä, että mitä teille mahtaa kuulua. Tärkeintä on, että kaikki voivat hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, niin ihanaa ja tärkeintä todellakin, että vauva voi hyvin. <3

      Poista
  7. Paljon onnea koko perheelle! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  8. Oii hirmuisen paljon onnea tuoreille vanhemmille! <3

    VastaaPoista
  9. Onnea koko perheelle! <3

    Tosiaan, synnytystä on ihan mahdotonta suunnitella ja ennustaa, se menee juuri niin kuin menee. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki sujuu turvallisesti ja sekä äiti että lapsi voivat hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juuri näin. Ja vähän kun kuluu aikaa, sitä ei enää edes mieti, että miten tähän pisteeseen päästiin.

      Poista
  10. Sydämelliset onnittelut uudelle tulokkaalle ja vanhemmille! ❤

    VastaaPoista
  11. Ihania uutisia, paljon onnea koko perheelle!

    VastaaPoista
  12. Hurrrjasti onnea tuoreille vanhemmille! <3

    VastaaPoista
  13. Paljon onnea koko perheelle! :) Oon eläny tässä sun raskaudessa mukana alusta asti, jo ennen tätä viimeisintä plussaa. Perässä tullaan rv 37+6 (yksi keskenmeno taustalla), joten on ollu ihana seurata tätä teijän matkaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Pitkä matka on tultu tänne saakka ja uskomattomalta tuntuu, että nyt pieni tuhisija on tuossa vieressä. Tsemppiä myös teille loppurutistukseen!

      Poista
  14. Onnea koko perheelle. Ihana, että teitä on nyt kolme :) Olen seurannut blogiasi siitä asti kun sain ensimmäisen keskenmenon 10/2014 (toinen 02/2015). Olen käynyt samoja ajatuksia läpi kun sinä.
    -SoMis
    Nyt täällä Tihisen 5 kk vanha poika <3 Onnea vielä kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kiva kuulla, että olet saanut vertaistukea blogin kautta ja että myös teillä on nyt oma poika. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli