Keskenään

Whoa, we're half way there Whoa, livin' on a prayer Take my hand and we'll make it - I swear Whoa, livin' on a prayer Päässä on pyörinyt nyt jo kaksi päivää Bon Jovin kasariklassikko. Voi kun elämä olisikin niin helppoa, että otetaan kädestä kiinni tai laitetaan kädet ristiin ja kaikki järjestyy juuri niin kuin toivotaan. Ennustaja meistä ei ole kuitenkaan kukaan. Mutta tänään on rv 20+0 ja puolen välin krouvi on saavutettu. Fiilis on aika mahtava ja yhtäaikaa yritän edelleen jarrutella. Puolet matkasta on kuljettu - välillä riemusta kiljuen ja välillä pelkopeikkoa olkapäältä hätyytellen. On ihanaa huomata, että raskaana olen edelleen ja että päivä päivältä todennäköisemmältä näyttää se, että meille voisi tulla oma vauva kesällä. Silti en uskalla vielä hihkua onnesta (tai lähteä tarvikeostoksille...), koska toinen puolikas matkasta on vielä jäljellä. Nämä kuluneet 20 viikkoa ovat menneet yhtä aikaa yllättävän nopeasti ja järkyttävän hitaasti. Heinäkuu tuntu...