Keskenään

Terveisiä Kätilöopiston lapsivuodeosastolta! Ihana, terve poikamme syntyi perjantain ja lauantain välisenä yönä pitkällisten käynnistysyritysten jälkeen sektiolla ja nyt yhteistä elämää on takana pian kolme vuorokautta.  Lähdimme torstaina 21.7. Kätilöopistolle tarkistukseen vauvan liikuttua aamuyöstä vähän ja sydänkäyrällä vauvan sykkeet hetkellisesti laskivat ja tuolloin ultraava lääkäri teki päätöksen, että koska raskausviikot olivat täynnä (tuolloin rv 39+2), jäin saman tien osastolle ja synnytys laitettiin käyntiin ballongilla. Vielä samana iltana päästiin puhkaisemaan kalvot ja siirryimme synnytyssaliin, jossa synnytys ei kuitenkaan useista oksitosiinikierroksista huolimatta käynnistynyt odotetulla tavalla ja perjantain ja lauantain välisenä yönä teimme vihdoin päätöksen sektiosta. Pieni leijonapoikamme syntyi hetki keskiyön jälkeen 23.7. rv 39+4. Paljon on kerrottavaa ja jaettavaa kanssanne rakkaat lukijat, mutta nyt keskityn hetken tutustumaan uuteen pieneen poikaamme j...

Ei mitään uutta vauvarintamalta.  Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa alkoi eilen (tänään siis rv 39+1) ja yhtä aikaa kun olen maailman kiitollisin siitä, että olemme päässeet tänne saakka ja tiedän, että vauva on sylissä hyvinkin pian, ahdistus kasvaa päivä päivältä.  Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä vauva ei synny koskaan. Tiesin, että odotus käy loppua kohden raskaammaksi fyysisesti ja eritoten henkisesti, mutta aina tähän viikkoon saakka jaksoin olla positiivisella mielellä. Vaikka laskettuun aikaan on vielä se kuusi päivää, pelko siitä, että kroppani ei jälleen kerran osaa toimia niin kuin pitäisi eli käynnistää synnytystä itse hiipii mieleen lähes päivittäin. Kaikki sanovat, että vauva voi alkaa syntyä ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia, mutta itsestä koko syntymä tuntuu jo ihan utopistiselta. Alkaa tuntua lähes varmalta, että joudumme käynnistykseen ja koska tiedän siihenkin liittyvät riskit, pelkään, että tämäkin kerta menee sen kaikkein vaik...

Terveisiä maasta, jossa aika on pysähtynyt! Kuulin aika monen suusta raskausviikkojen 30 käännyttyä, että odotus alkaa todella tuntua odotukselta suunnilleen rv 38 tienoilla. Tänään on rv 38+2 ja let me tell you, nämä tyypit tiesivät mistä puhuivat. Yksi tunti tuntuu kokonaiselta päivältä ja viime viikosta on ehkä... vuosi? Yritän edelleen keksiä tekemistä. Näen ystäviä, katson leffoja, en mene iltaisin nukkumaan ajatellen, että ehkä ensi yönä. Yritän ajatella, että vielä ei ole edes vauvan aika syntyä, laskettuun aikaanhan on ruhtinaalliset 12 päivää. Tiedän, että jos odotus alkaa tuntua raskaalta nyt, se muuttuu lähes sietämättömäksi lasketun ajan jälkeen. Asiaa ei kuitenkaan helpota yhtään se, että kulunut viikko on ollut täynnä ennakoivia merkkejä - tai niin ainakin google ja neuvolan terveydenhoitaja sanovat. Viime perjantain jälkeen kärsin koko viikonlopun ripulista ja alkuviikosta olin jo niin epätoivoinen, että jätin raudansyönnin hetkeksi ajatellen, että se laittoi mahan ...

Tänään eletään raskausviikkoa 37+3. Tämä koko viikko on ollut hyvin erilainen kuin aiemmat viimeisen kolmanneksen viikot tai koko raskaus - olen nimittäin vihdoin päässyt kokemaan kivuliaita supistuksia. Olo on ollut maanantaista lähtien jotenkin outo - ei mitään suurensuurta muutosta entiseen, mutta olen ollut vähän off . Kiristelyä alavatsalla, hieman menkkamaisia tuntemuksia ja vauva on ollut aivan superaktiivinen kohdussa aina tiistaista lähtien. Lisäksi vatsa on toiminut paremmin ja useammin kuin kertaakaan koko raskauden aikana (TMI tiedän). Mies oli viimeisellä ulkomaan työmatkalla tiistaista keskiviikkoyöhön ja vähän jo jännitti, että jospa kaikki menisi kotona hyvin. Ei onneksi tullut merkkejä alkavasta synnytyksestä. Kunnes eilen illalla aivastin ja tunsin, miten pikkuhousut menivät hetkessä märiksi. Vessaan tutkimaan tilannetta ja housuissa oli noin puoli desiä täysin kirkasta ja hajutonta nestettä . Yhden ystäväni synnytys käynnistyi korkealla vedenmenolla (eli lapsived...

Olen tuntenut vauvan liikkeitä jo viikoilta 16+. Monet sanovat, että kyseessä ei varmasti ollut sikiö, mutta itse pystyin omasta mielestäni erottamaan vauvan liikkeet tuolloin jo ihan selvästi ja tässä kannassa pysyn. Viikko viikolta liikkeet vahvistuivat, muuttuivat kuplista selkeiksi potkuiksi ja rv 30+ jälkeen luinen pallo eli peppu on työntänyt itseään vatsanahkan läpi milloin mistäkin kohtaa ja jalat ovat työntyneet kylkiluiden väliin. Olen tottunut siihen, että lapsi liikkuu päivittäin ja paljon liikkuukin ja se on tuonut minulle uskoa ja luottoa siihen, että raskaus jatkuu ja kaikki on hyvin. Tiistain pelkopolikäynti muuttui silti todella yllättäen paniikki-itkuun torstai-iltaan mennessä. Vaikka paria päivää aiemmin oli todettu kaiken olevan hyvin, koko torstaipäivän vauva liikkui vähän ja ne vähäiset liikkeet jotka tunsin, olivat paljon aiempaa himmeämpiä. Ei puhettakaan kunnon potkuista, jotka olivat heiluttaneet koko mahaa puolelta toiselle. Illalla nukkumaan käydessä olin ...

Kesäkuu vetelee viimeisiään ja laskettuun aikaan on tasan neljä viikkoa, tänään siis rv 36+0. Viikon päästä vauva on täysiaikainen ja voisi syntyä koska tahansa. Edelleen tuntuu uskomattomalta , että tänne saakka on päästy ja olo on ollut henkisesti helpompi kuluneella viikolla. Loppu häämöttää jo - haluan uskoa, että viimeistään kuuden viikon kuluttua ollaan tositoimissa, ehkä jopa aiemmin. Tänään meillä oli synnytyslääkärin tapaaminen pelkopolin kautta. Käytiin ensin läpi loppuraskauteen liittyviä pelkoja (tiivistin saman version kuin kätilölle vajaa pari viikkoa sitten) ja sitten tehtiin kunnon tutkimukset. Vauva voi hyvin ja liikkui aktiivisesti, painoarvio oli hieman reilut 2800g eli täysin keskikäyrällä mennään koon puolesta. Lapsivettä oli normaalin verran, napavirtaukset olivat kunnossa ja istukka siisti. Käsikopelolla lääkäri myös totesi lantion vaikuttavan normaalilta, joten estettä alatiesynnytykselle ei todettu. Vauva oli raivotilassa, kuten joka kerta tähän saakka ja pää...

Tänään eletään raskausviikkoa 34+2. Uskomattomalta tuntuu - kahdeksan viikon päästä vauva on jo suurella varmuudella maailmassa, vaikka oltaisiin menty viikoissa reilusti yli ja päädytty käynnistykseen. Tämä tieto helpottaa, kaikki loppuu aikanaan ja niin myös tämä meidän ikuisuudelta tuntunut raskaus. Olen voinut todella hyvin, harkkasupistuksia ei ole töiden lopettamisen jälkeen näkynyt ja tuntuu, että olen elämäni voimissa fyysisesti. Aina maanantain ja tiistain väliseen yöhön saakka. Tuolloin heräsin normaalisti puoli kolmen aikaan aamuyöstä pissalle, mutta siitäpä ei tullutkaan mitään. Ajattelin, että ehkä vauva painaa rakkoa jotenkin sillä tavalla, että virtsaaminen ei onnistu. No yritin siitä noin tunnin välein käydä tyhjentämässä rakkoa ja ainoastaan puristamalla sain pieniä liruja pönttöön ja olo kävi koko ajan tukalammaksi.  Heti aamulla soitin sitten neuvolan neuvontaan ja sieltä käskettiin saman tien päivystykseen. En jotenkin osannut itse olla kovin huolissani, kos...

Lomalla ollaan! Tänään alkoi 34. raskausviikko ja aloitin nyt ensin parin viikon kesäloman, josta jään vajaan kahden viikon päästä maanantaina sujuvasti äitiyslomalle. Ensimmäinen lomapäivä meni hieman ihmetellessä - mitä tehdä kaikella tällä ajalla ja miten suhtautua siihen, että palaan töihin aikaisintaan elokuussa 2017? Uskomattomalta tuntuu. En usko, että ensi vuoden täysin erilainen arki konkretisoituu kunnolla ennen vauvan syntymää ja veikkaan, että vasta syksy tuo mukanaan fiiliksen siitä, että elämä on tosiaan heittänyt meidät täysin uuteen tilanteeseen. Mutta innolla odotan jo sitä kunnon äitiyslomaa, joka pitää sisällään vauvanhoitoa eikä pelkkää mahan kasvattelua. Tällä hetkellä vointi on hyvä, joten jaksan kyllä tehdä vielä kaikenlaista, mutta kyllähän tuo kasvava vatsa alkaa jo painaa ja ilman päivittäisiä päiväunia en kyllä jaksaisi iltaan saakka. Parasta lomassa on se, että voin nyt suunnitella aikatauluni itse ja jos jonakin päivänä selkää särkee enemmän tai olo on to...

Tällä viikolla ollaan kulutettu maksamiamme verorahoja enemmän kuin tarpeeksi. Tiistaina oli vuorossa ensimmäinen perhevalmennus. Siellä käytiin läpi mm. vanhempien hammashoidon merkitystä vauvan hyvinvoinnille (sanokoon mitä sanovat, minä aion ainakin pussailla vauvaani suoraan suulle, vaikken tieten tahtoen haluakaan siirtää kariesbakteeria lapselleni) sekä tietysti esittäydyttiin koko porukalle. Kai idea oli se, että tällaisista perhevalmennuksista voisi löytää vertaistukea ja saada mammakavereita, mutta jotenkin kaksi puolentoista tunnin luentoa tuntuu aika lyhyeltä ajalta tutustumiselle... Lisäksi käytiin läpi synnytystä, loppuraskautta sekä aikaa heti vauvan synnyttyä. Eipä tainnut käteen tarttua mitään kovin konkreettista ja kaiken tiesin jo ennestään. Ensi viikolla on vuorossa seuraava kerta, emmeköhän me sinne mene, mutta taisi olla niin, että mies oppi viime kerrasta enemmän kuin minä.  Eilen oli 33. raskausviikon neuvola. Kaikki oli fyysisesti hyvin, mitä nyt verenpa...

Tänään on vuorossa toivepostaus! Yksi lukijoistani pyysi minua avaamaan pelkojani liittyen synnytykseen, joten niitä on siis luvassa. Eletään raskausviikkoa 31+6 eli huomenna vaihtuu 33. raskausviikko ja viikko kerrallaan ollaan lähempänä itse h-hetkeä. Huomenna on ensimmäinen synnytysvalmennus ja olen miettinyt viimeisten parin viikon aikana raskauden päättymistä ja synnytystä jo aika paljon. Viimeksi juttelimme psykologin kanssa mahdollisesta pelkopolilähetteestä ja keskiviikon neuvolakäynnillä aion pyytää sitä. Ensin ajattelin, etten tarvitsisi sitä, mutta psykologi oli minua edellä - erityisesti viikonlopun aikana ajatus raskauden viimeisistä viikoista alkoi ahdistaa siinä määrin, että koen ehdottomasti olevani pelkopolin tarpeessa. Toivottavasti neuvolasta irtoaa lähete! Näin pääsisin myös kunnon synnytystapa-arvioon ja ylimääräiseen ultraan, joka olisi todella tervetullut. Tässäpä teille raskausviikkojen mukaisesti 32 pelkoa liittyen raskauden viimeiseen kolmannekseen ja synn...

Nyt kun kesä tulee kohisten, raskausviikoilla on siirrytty tänne kolmekymppisten paremmalle puolelle (huomenna alkaa 32. raskausviikko!) ja loma häämöttää kahden viikon päässä, alan vihdoin ja viimein ymmärtää, että myös raskaus loppuu joskus. Tähän asti tuntuu, että olen elänyt kieltovaiheessa - en ole voinut päästää sitä ajatusta edes mieleen, että tässä voisi käydä hyvin, jotten pettyisi. Edelleen pelkään kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen, mutta vähitellen olen joutunut myös käsittelemään sitä ajatusta, että meille voi ihan oikeasti jo hyvinkin pian syntyä elävä vauva, jonka saamme kantaa sairaalasta kotiin. Huikea ja samalla aika pelottava ajatus. Ensi viikolla on ensimmäinen synnytysvalmennus ja siitä viikon päästä toinen. Kasvava vatsa painaa jo välillä keuhkoja ja tekee hengittämisestä hankalampaa ja peilistä katsoo koripallon niellyt kroppa. Ehkä juuri näistä syistä synnytys on ollut mielessä tällä viikolla yhä useammin. Koko ajanhan tässä on toivottu, että raskaus loppu...

Tuntuu, ettei ole ollut paljon kirjoitettavaa, anteeksi hiljaisuuteni. Raskaus etenee omalla painollaan ja huomenna vaihtuu jo rv 30+0 eli 31. raskausviikko. Uskomattoman pitkällä ollaan - välillä pitää ihan nipistää itseään, että uskoisi, että kymmenen viikon päästä emme välttämättä ole enää keskenään vaan meitä voi olla jo kolme. Kävin viime viikolla juttelemassa raskausdiabeteksestä ja sain verensokerimittarin. Diabetesdiagnoosi ärsyttää edelleen. Hoitaja kehui ruokapäiväkirjaani (kyllähän minä tiedän , miten syödään oikein) ja kommentti "mitä sinä täällä teet, kun kaikki näyttää olevan näin hyvin" ei lohduttanut yhtään, kun koen edelleen saaneeni hätäistyksissä tehdyn diagnoosin. Mittaukset ovat osoittaneet tämän myös todeksi: olen nyt mitannut kolmena aamuna paastoarvon ja jokaisena aamuna se on ollut joko 4,7 tai 4,8 eli hyvinkin normaalin rajoissa (nyt hoitajalle riittäisi alle 5,5 pysyvä arvo, mutta 5,3 raja-arvosta sain kuitenkin RD-diagnoosin). Olisi mukavampaa,...

Helatorstai, lapsettomien lauantai ja äitienpäivä. Tähän pitkään viikonloppuun on mahtunut monta merkittävää päivää ja sen lisäksi meidän Tallinnan-matka, mutta päällimmäinen fiilis tällä hetkellä on räkä, räkä ja räkä. Sitä on kaikki hengitystiet täynnä ja henki ei kulje ilman avaavaa lääkettä. Eli ei mennyt ihan putkeen tämä viikonloppu. Lähdimme torstaina suunnitellusti pienelle yhden yön Tallinnan-retkelle, mutta aloin niiskuttamaan saman tien satamaan päästyämme. Ajattelin, että nyt se siitepölyallergia iski ja olin iltaan saakka vielä sitä mieltä, vaikka oleminen alkoi olla yhtä tuskaa. Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin hotellissa kamalaan hengenahdistuskohtaukseen ja olin tietysti todella huolissani vauvan hyvinvoinnista (edelleen kuvitellen, että kaikki oli vain hormonien pahentamaa siitepölyallergiaa - hetkessä alkanut kesä ei helpottanut asiaa). Googlasimme siinä keskellä yötä miehen kanssa raskaana oleville sopivia allergialääkkeitä ja punnitsimme yhden (miehen)...

Tänään oli vihdoin se neuvolakäynti, jota olin odottanut viime viikon sokerirasituksen tuloksista lähtien. Ei siis vieläkään diabeteshoitaja-aika, mutta sentään neuvola. Täytyy sanoa, että enpä tullut hullua hurskaammaksi. Terkkari ei pitänyt rajalla ollutta paastoarvoa kovin pahana, mutta diabeteshan minulla nyt ilmeisesti on eikä siitä muuksi muutu. Ärsyttää. Juttelimme jonkun aikaa ruokavaliosta - jep, tiedän kyllä, että pitää syödä usein ja vähän ja kaikki hyvä on kiellettyä. Samoin verensokerin mittauksista vaihdettiin muutama sana ja saan mittarin vasta ensi viikon uudella käynnillä. Muutenkin kuulosti siltä, että kovin akuutista hädästä ei ole kyse, koska minun ei tarvitse mitata verensokereita kuin muutama kerta viikossa (ei edes joka päivä) eikä todellakaan joka aterian jälkeen. Lisäksi en saa tästä hyvästä edes ylimääräistä äitiyspoliaikaa (ultraa olisin toivonut!), jos verensokerit pysyvät kotimittauksissa hyvällä tasolla. Huoli ei ollut siis kovin suuri, mutta eniten it...

Soitin tänään sokerirasituksen tuloksista. Itse koe meni hyvin (mitä nyt litkun juomisen jälkeen hetken hieman heikotti) ja pääsin töihinkin loppupäiväksi, joten en osannut pelätä kamalasti tuloksia. Tiedän muutaman ystävän ja tutun, joilla on ollut raskausdiabetes raskausaikana, mutta suurin osa ystävistäni on säästynyt siltä, joten ajattelin, että ehkä meitä minua oli jo koeteltu kolmen keskenmenon edestä ihan tarpeeksi. Ei näköjään ollut. Soitin sokerirasituksen tuloksista tänään neuvolaan ja sain aivan surkeaa palvelua. Hoitaja tarkisti tulokset. Kaksi jälkimmäistä verikoetta oli reilusti arvojen alapuolella (molemmat alle 6), mutta paastoarvo oli 5,3. Sen pitäisi olla juuri sen alle, että säästyisin diabetesdiagnoosilta, mutta siinä rajalla ollaan, sopivasti juuri sen yli eli nyt sitten ilmeisesti kaiken tämän muun ahdistuksen ja tuskan päälle minua syyllistetään liiallisella sokerin syönnillä ja loppuraskaudeksi lätkäistiin tällainen diagnoosi.  Voi v***u.  Hoita...

Marssimme eilen vauvatalo Johannaan ja ostimme vaunut.  Apua, kuka toimii näin 27. raskausviikolla? Ei kai sellainen, jolla on taustalla kolme keskenmennyttä raskautta? Laskettuun aikaan on vielä kolme kuukautta ja saamme vaunut kotiin viikon toimitusajalla. Mihin ne piilotetaan, etteivät tuo mukanaan huonoa onnea? Meni jotenkin hermot tähän panikointiin. Sanoin psykologillekin, että tällä hetkellä minua pelon sijasta oikeastaan vain ärsyttää. Ärsyttää se, että minulta on keskenmenojen myötä ryövätty mahdollisuus olla sellainen vaaleanpunaisten lasien kautta tätä maailmaa tutkiva odottava äiti, joka hankkii pikkuhiljaa tavaroita tulevalle vauvalle eikä edes mieti sitä mahdollisuutta, että lasta ei tulisikaan. Kieltäydyn siitä, että koko loppuraskauden antaisin pelon määritellä minua joka ikinen hetki ja välttelisin tavaroiden hankkimista viimeiseen saakka. Alkuraskauden keskenmenot eivät lisää kohtukuoleman riskiä ja muutkin ostelevat jo tässä vaiheessa tavaroita, miksi emme s...

Heräsin toissayönä kahteen otteeseen painajaisiin. Ensimmäisessä painajaisessa olin ilmeisesti jo synnyttänyt, mutta kukaan ei tiennyt, missä lapsi oli. Synnytyksestä oli olemassa video ja tästä syystä minun kyllä uskottiin joskus olleen raskaana ja synnyttäneen pienen pojan, mutta lasta ei löytynyt mistään ja lopputulema oli se, että en ollut äiti. Kaikki vain totesivat, että koska lasta ei löydy mistään, minun pitäisi jatkaa elämää normaalisti. Heräsin vessahätään ja olo oli ahdistunut. Nukahdin vain nähdäkseni toisen painajaisen. Tässä painajaisessa menimme ultraan juurikin näillä viikoilla ja ultrassa todettiin, että lapsemme oli kutistunut 10 millimetrin kokoiseksi. Lääkäri totesi, että joko tämä raskaus menee kesken tai sitten lääkärissä on tehty mittausvirhe ja raskaus onkin vasta ihan alussa ja joudumme odottamaan vielä 7+ kuukautta lapsen syntymää. Heräsin jälleen kerran ahdistuneena. Olen nähnyt koko raskausajan paljon unia, mutta aika vähän mitään vauvaan, raskauteen tai...

Haimme eilen äitiysavustusta. Ja äitiysrahaa. Ja vanhempainrahaa. Lisäksi vielä lapsilisää. Toissapäivänä minulle myönnettiin vuoden 2017 kesäkuun alkuun äitiyslomaa töistä. Sain kuulla, että työnantaja maksaa minulle täyttä palkkaa ensimmäiset 72 päivää. Mikä ihana yllätys ja samalla jotenkin niin merkityksetön - kaikki ajatukset ovat vauvan hyvinvoinnissa, ei raha-asioissa. Siis mitä, minäkö äitiyslomalle? Lapsilisää syntymättömälle lapselle? Eikö tämä ole nyt sitä pahinta mahdollista huonon onnen manausta - anoa lomaa ja tavarakasaa ihmiselle, joka on ja samalla ei ole vielä tässä maailmassa? Toisaalta, ikuisuuksiin ei näitä käytännön asioita voi lykätä (vaunuostokset saavat odottaa hetken vielä). Mutta tuntuuhan se oudolta . Nyt sitten odotellaan Kelan vastausta ja erityisesti ilmoitusta äitiyspakkauksen saapumisesta lähipostiin. Ehkä se tekee taas hieman konkreettisemmaksi ajatuksen äidiksi tulemisesta. Aika menee yhtäaikaa kamalan hitaasti ja kamalan nopeasti. Tänään on rv ...

Tänään tapasin oman neuvolaterveydenhoitajani kolmatta kertaa. Huomenna kääntyy 25. raskausviikko (voiko se olla tottakaan?) ja tänään keskusteltiin pääosin käytännön asioista. Kaikki oli neuvolassa niin hyvin kuin olla ja voi eli verenpaine oli hyvä, painoa on tullut maltilliset 6kg, kohdun koko vastasi viikkoja (sf-mittaa ei kylläkään vielä otettu, mikä oli minusta ihmeellistä, mutta menee kuulemma kasvuspurtin takia näillä viikoilla kaikilla yläkäyrällä ja otetaan siksi vasta seuraavalla kerralla) ja vauvan sydänäänet kuuluivat dopplerilla todella vahvasti. Hemoglobiini oli laskenut, mutta on edelleen niin hyvä (124), että en tarvitse lisärautaa. Tästä olin tyytyväinen, koska - TMI-varoitus! - ummetus on vaivannut viime aikoina sen verran, että en haluaisi syödä enää mitään, mikä hidastaisi aineenvaihduntaa entisestään. Tällä kerralla sain myös ohjeen varata ajan sokerirasitukseen ja varasinkin sen äsken viikolle 26+3. En odota kovin innolla 12 tunnin paastoa ja sen päälle soker...

Vastasin neuvolassa raskausviikolla 14 kyllä kysymykseen, jossa tiedusteltiin halukkuuttani osallistua kotikaupunkimme ennaltaehkäisevään terapeuttiseen vauvaperhetyöhön. Tänään, 24. raskausviikon ensimmäisenä päivänä tapasin vauvaperhepsykologin ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että leimaantumisen pelosta huolimatta kannatti vastata terkkarin kysymykseen kyllä.  Neuvolan terveydenhoitaja tarjosi mahdollisuutta käydä juttelemassa raskauden aiheuttamista ja keskenmenojen jättämistä peloista, koska tiesi, että maaginen rv 12 raja ei välttämättä tarkoittaisikaan äkillistä mielenrauhaa. Oikeassa oli: pelot ovat vain muuttaneet muotoaan ja viikkojen vieriessä panokset kovenevat. Tuntuu, että tämän raskauden on pakko onnistua, koska ei kai mikään voi enää näin monen pelossa eletyn kuukauden jälkeen mennä pieleen? Paitsi että voi. Ja juuri siksi olin halukas varaamaan ajan perhepsykologille, kun hän viime viikolla soitti ja tarjosi mahdollisuutta tulla juttelemaan. Sain ajan heti ...