Heräsin toissayönä kahteen otteeseen painajaisiin. Ensimmäisessä painajaisessa olin ilmeisesti jo synnyttänyt, mutta kukaan ei tiennyt, missä lapsi oli. Synnytyksestä oli olemassa video ja tästä syystä minun kyllä uskottiin joskus olleen raskaana ja synnyttäneen pienen pojan, mutta lasta ei löytynyt mistään ja lopputulema oli se, että en ollut äiti. Kaikki vain totesivat, että koska lasta ei löydy mistään, minun pitäisi jatkaa elämää normaalisti. Heräsin vessahätään ja olo oli ahdistunut.
Nukahdin vain nähdäkseni toisen painajaisen. Tässä painajaisessa menimme ultraan juurikin näillä viikoilla ja ultrassa todettiin, että lapsemme oli kutistunut 10 millimetrin kokoiseksi. Lääkäri totesi, että joko tämä raskaus menee kesken tai sitten lääkärissä on tehty mittausvirhe ja raskaus onkin vasta ihan alussa ja joudumme odottamaan vielä 7+ kuukautta lapsen syntymää. Heräsin jälleen kerran ahdistuneena.
Olen nähnyt koko raskausajan paljon unia, mutta aika vähän mitään vauvaan, raskauteen tai synnytykseen liittyvää. Kaksi hyvin todentuntuista ja ahdistavaa unta samana yönä heitti varjon koko eiliselle päivälle, vaikka vauva liikkuikin kohdussa ahkerasti. Ehkä osansa oli sillä, että olin painajaisia edeltävänä päivänä purkanut taas aktiivisesti pelkotilojani psykologilla ja tästä syytä mieleni käsitteli näitä yön aikana. Joka tapauksessa huomaan, että jännitys kulkee edelleen mukana ja ei jätä rauhaan (näköjään) edes öisin.
Toinen hieman turhamaisempi, mutta silti yhtä ajankohtainen asia tällä hetkellä on vatsan koko. Painoa minulle on tullut raskauden alusta 6kg, joka neuvolassa kuitattiin maltilliseksi painonnousuksi. Sen sijaan mielestäni raskausmahani on valtava. Tätä vahvistaa se, että saan siitä kommentteja päivittäin. Tänään eletään raskausviikkoja 25+3 eli odotusaikaa olisi vielä 15 viikkoa jäljellä.
Ihmettelen edelleen sitä, miten raskauden näkyessä odottavan äidin koko on yhtäkkiä kaikkien kommentoitavissa. Töissä olen saanut kuulla, että mahani on iso, että lyllerrän käytävällä eteenpäin (kiitos pomo), että onko laskettu aika ihan oikeasti vasta heinäkuussa ja lisäksi syömiäni välipaloja (Riisifrutteja, kreikkalaista jugurttia yms.) kommentoidaan samalla kun muiden pullanmussutusta vieressä kaikki pitää normaalina. Syön töissä lounaan ja välipalan (eli saman verran kuin aiemminkin) ja silti yhtäkkiä on ok kommentoida syömisiäni. Ihmeellistä touhua.
Lisäksi minulta on mm. kysytty, että joko olen jäänyt äitiyslomalle (mammajoogan ohjaaja tällä viikolla), olenko varma, etten odota kaksosia (ystävän hienotunteinen äiti) ja miten tukala oloni on, kun raskausvatsa on kerran jo niin iso.
Don't get me wrong - olisin huolestuneempi, jos kommentit olisivat päinvastaisia eli mahani pienuutta ihmeteltäisiin. Silloin varmasti pelkäisin itsekin, että jokin on pielessä. En ole myöskään levinnyt muualta, mahasta on vain muutamassa viikossa tullut (myös omasta mielestäni) jättimäinen pallo. Ja tottakai olen huolissani siitä, miten jaksan heinäkuun loppuun saakka, etenkin, jos luvassa on hellekesä.
Mutta silti - jotain rajaa. En ole itse koskaan kokenut asiakseni kommentoida toisten ihmisten raskausmahoja (tai syömisiä!) ja muistanpa tästä eteenpäin pidättäytyä siitä entistä tarkemmin.
Nainen se on odottava äitikin.
Nukahdin vain nähdäkseni toisen painajaisen. Tässä painajaisessa menimme ultraan juurikin näillä viikoilla ja ultrassa todettiin, että lapsemme oli kutistunut 10 millimetrin kokoiseksi. Lääkäri totesi, että joko tämä raskaus menee kesken tai sitten lääkärissä on tehty mittausvirhe ja raskaus onkin vasta ihan alussa ja joudumme odottamaan vielä 7+ kuukautta lapsen syntymää. Heräsin jälleen kerran ahdistuneena.
Olen nähnyt koko raskausajan paljon unia, mutta aika vähän mitään vauvaan, raskauteen tai synnytykseen liittyvää. Kaksi hyvin todentuntuista ja ahdistavaa unta samana yönä heitti varjon koko eiliselle päivälle, vaikka vauva liikkuikin kohdussa ahkerasti. Ehkä osansa oli sillä, että olin painajaisia edeltävänä päivänä purkanut taas aktiivisesti pelkotilojani psykologilla ja tästä syytä mieleni käsitteli näitä yön aikana. Joka tapauksessa huomaan, että jännitys kulkee edelleen mukana ja ei jätä rauhaan (näköjään) edes öisin.
Toinen hieman turhamaisempi, mutta silti yhtä ajankohtainen asia tällä hetkellä on vatsan koko. Painoa minulle on tullut raskauden alusta 6kg, joka neuvolassa kuitattiin maltilliseksi painonnousuksi. Sen sijaan mielestäni raskausmahani on valtava. Tätä vahvistaa se, että saan siitä kommentteja päivittäin. Tänään eletään raskausviikkoja 25+3 eli odotusaikaa olisi vielä 15 viikkoa jäljellä.
Ihmettelen edelleen sitä, miten raskauden näkyessä odottavan äidin koko on yhtäkkiä kaikkien kommentoitavissa. Töissä olen saanut kuulla, että mahani on iso, että lyllerrän käytävällä eteenpäin (kiitos pomo), että onko laskettu aika ihan oikeasti vasta heinäkuussa ja lisäksi syömiäni välipaloja (Riisifrutteja, kreikkalaista jugurttia yms.) kommentoidaan samalla kun muiden pullanmussutusta vieressä kaikki pitää normaalina. Syön töissä lounaan ja välipalan (eli saman verran kuin aiemminkin) ja silti yhtäkkiä on ok kommentoida syömisiäni. Ihmeellistä touhua.
Lisäksi minulta on mm. kysytty, että joko olen jäänyt äitiyslomalle (mammajoogan ohjaaja tällä viikolla), olenko varma, etten odota kaksosia (ystävän hienotunteinen äiti) ja miten tukala oloni on, kun raskausvatsa on kerran jo niin iso.
Don't get me wrong - olisin huolestuneempi, jos kommentit olisivat päinvastaisia eli mahani pienuutta ihmeteltäisiin. Silloin varmasti pelkäisin itsekin, että jokin on pielessä. En ole myöskään levinnyt muualta, mahasta on vain muutamassa viikossa tullut (myös omasta mielestäni) jättimäinen pallo. Ja tottakai olen huolissani siitä, miten jaksan heinäkuun loppuun saakka, etenkin, jos luvassa on hellekesä.
Mutta silti - jotain rajaa. En ole itse koskaan kokenut asiakseni kommentoida toisten ihmisten raskausmahoja (tai syömisiä!) ja muistanpa tästä eteenpäin pidättäytyä siitä entistä tarkemmin.
Nainen se on odottava äitikin.
Olin juuri aikeissa kirjoittaa samasta aiheesta tänään, mikä sattuma :D Raskausmahat ja raskaanaolevat on kaikille vapaata riistaa, niitä saa vapaasti kommentoida. Itsellänikin on valtava vatsa vaikka rv 33 "vasta" menossa, kyllä siitä on saanut kuulla monen monta kertaa. Ja rv 20 tuntumassa taivasteltiin pientä mahaani, että mahdanko olla edes raskaana. Nyt, molemmat ääripäät kokeneena, voin todeta että kummatkin kommentit tuntuu ihan yhtä kamalalle :( minne on kadonnut ihmisten käytöstavat?
VastaaPoistaJuuri tätä mietin. No, onneksi olen paisuneesta olemuksesta niin onnellinen, että yleensä pystyn jättämään kommentit omaan arvoonsa. :)
PoistaTäällä kanssa yksi pallomaha, jota ärsyttää kun vieraat ihmiset päivittelee miten iso olen ja tulee silittelemään mahaa varoittamatta. Joo en odota kaksosia eikä laskettu aika ole vielä pariin kuukauteen. Ihmiset tuntuu kuvittelevan, että raskaana olevan on todella kiva kuulla miten iso hän on. Rakastan mun mahaa vaikka se on ihan valtava, mutta en silti halua tuntemattomien sitä päivittelevän. Saatikka sitten koskevan siihen.
VastaaPoistaRinde
Joo toi koskeminen on vielä asia ihan erikseen. Mun mahaa ei ole onneksi ilman lupaa koskenut kuin kaksi ihmistä (anoppi joka sai kuulla siitä ja tädin mies taputti kevyesti takin päältä ja en tykännyt siitäkään) ja siinäkin oli kaksi ihmistä liikaa!
PoistaMä en kans pysty käsittämään..itselle ei ikinä tulis mieleenkään kommentoida toisen syömisiä! Sehän on ihan sama kuin alkais ylipainoiselle kommentoimaan pullan syönnistä tai alipainoiselle kun se syö salaatin ja kuitenkin sellanen olis epäkohteliasta! Mulle sanoi kerran kaupan kassa (! tosin ei Suomessa) että sun on pakko odottaa kaksosia jos meinaat lokakuuhun asti odottaa kun kysyi koska mun laskettu aika oli (ihan kuin sille olisi itseasiassa kuulunut edes se mun laskettu aikani), ja oli vasta heinäkuu. Sitten taas töissä kaikki päivitteli että sulla on aivan liian pieni maha. Mähän sit tietenkin huolestuneena kysyin neuvolassa että missä olen käyrällä (täällä ei koskaan mittailla käyriä ja kerrota missä mennään, mitataan vaan ja kirjotetaan ylös) ja niin se katsoi käyriä ja kertoi että olen ihan tasan keskikäyrällä. Eli joo ei tarvitse välittää mitä muut sanoo mut ärsyttäähän se silti ja paljon. -S-
VastaaPoistaJep, ärsyttää.
PoistaIhmiset osaa olla us-ko-mat-to-man AJATTELEMATTOMIA! Raskaana olevan maha herättää aina huomiota - ja sen myötä kommentteja ja keskustelua. En ole itse raskautta kokenut, mutta uskon sen olevan kiusaannuttavaa ja ahdistavaa! Sen sijaan olen itse kärsinyt syömishäiriöstä, vaikka ulispäin olenkin aina ollut normaalipainoisen näköinen. Saatan työelämässä kohdata (mielestäni) täysin pöyristyttävää ja täysin tarpeetonta kommentointia omista ja muun työporukan välipaloista työyhteisöön kuuluvilta henkilöiltä. Minulta on jopa kysytty paljonko rasvaa ja hiilareita välipalajogurttini sisältää! ... Ja kun vastasin, kehdattiin sitä vielä ruotia, kuinka molempia ravintoaineita oli ko jogurtissa AIVAN LIIKAA. Liikaa kenelle? Ja kenen ongelma se lopulta on? Rakas ystäväni joskus sanoi, että toisilla ihmisillä on kirjaälyä, toisilla tunneälyä.... Toisilla ei kumpaakaan ;)
VastaaPoistaJuuri näin, en käsitä mikä tarve ihmisillä on puuttua toisten syömisiin, itse koen, että koskaan ei voi tietää toisen taustoista missään mikä liittyy ulkonäköön, painoon tai esim lastenhankintaan, joten parempi pysytellä neutraaleissa aiheissa, jolloin ei onnistu loukkaamaan ketään.
PoistaHarva varmaan ajattelee oikeasti mitä sanoo, moni vain möläyttää mitä mieleen juolahtaa ja katuu tai ei kadu sanomisiaan myöhemmin.
Mä taas nautin siitä kun vatsa tuli esiin aikaisin ja se näytti jo pian selkeesti raskausmahalta. Jopa nautin siitä kun ihmiset kommentoivat vatsaani, tänään ravintolaan mennessä kysyin että olisiko vapaana pöytää kahdelle ja tarjoilija kysyi että no on meillä teille kolmelle tässä sopiva pöytä ja iski silmää ja se jopa liikutti mua et kai tää vatsa jo sen verran iso on että sen jo kaikki ymmärtää et liittyy raskauteen. Jotenkin oon hassun ylpee nyt raskausmahastani. Yleensä pukeudun löysiin mut nyt olen mieluiten pukenut tiukempaa ja vatsan muodon paljastavaa.
VastaaPoistaIhmiset eivät onneksi ole kommentoineet syömisiäni. Ennemminkin sanoneet että olenhan muistanut syödä kunnolla ja otapas lisää.
Se kyllä todellakin osoittaa älykkyydenpuutosta, jos alkaa kommentoimaan raskaana olevan välipaloja... ehkä nyt joku voisi hiljaa paheksua jos päivittäin söisit työpisteelläsi donitseja ja pizzaa :D mut siltikään en mainitsisi kyl mitään.
Joo ei vatsan iso koko himmennä sitä ylpeyttä ja kiitollisuutta, että saan olla raskaana. Ehkä menetyksen pelon jyskyttäessä vielä takaraivossa en haluaisi että raskautta kommentoitaisi ollenkaan ja tähän jatkuva vatsan koon päivittely istuu huonosti.
PoistaMinulla esikoisen aikaan päiviteltiin mahan pienuutta. "Onko neuvolassa sanottu mitään tuosta vatsan koosta?" "Onko vauvalla varmasti kaikki hyvin, kun maha on niin pieni?" "Onko siellä edes mitään vauvaa?" "Miten on mahdollista että jäät äitiyslomalle kahden viikon päästä, kun huomasin vasta tänään että olet raskaana?" Että todellakin kaikkea voi kommentoida. Nyt ne jo naurattaa, mutta epävarmana ensiodottajana olin paniikissa.
VastaaPoistaUskon, että ahdistaa, oli kommentointi kumpaan suuntaan tahansa. Mutta jatkuva "kylläpä olet jo iso" -mantra ei lohduta sekään... Nykyään pelottaa jo kertoa milloin la on, kun saan joka kerta kuulla, että "ai vasta sitten".
PoistaKollega sanoi minulle muutama päivä sitten, että "mitenkähän iso susta vielä tuleekaan", kun siis tiesi, koska laskettu aikani on :D En jaksanut siitä loukkaantua, mutta tuntuu todella, että raskausmahoja voi kommentoida ihan miten vaan, ja jopa ihan puolitutut ja tuntemattomat.
VastaaPoistaJoo en minäkään ole yksittäisistä kommenteista itseeni ottanut, teki vain mieli avautua kun tuntuu, että saan kuulla mahan koosta joka puolelta lähes päivittäin. :)
PoistaMä yritin ajatella että ihmiset haluaa jotenkin huomioida sen raskauden ja eivät sitten muuta keksi niin päivittelevät mahan kokoa. Toki aina voi olla joku joka tekee sen tarkoituksella ilkeään sävyyn mutta suurin osa korkeintaan ajattelemattomuuttaan. Itse tykkäsin mahastani niin paljon että en kauheasti välittänyt kommenteista suuntaan tai toiseen
VastaaPoistaOlen saanut myös paljon "miten olet voinut" -kyselyjä, jotka mielestäni ovat paljon parempi tapa huomioida raskaus kuin töksäyttämällä, että on sulla jo iso maha. Samat asiatkin voi sanoa niin eri tavalla...
PoistaToki näinkin. En vaan ihan ymmärrä miksi se mahan koon kommentointi otetaan niin raskaasti jos kyseessä ei ole möläytykset tyyliin "oletkohan edes raskaana". Jos ei itse ole juuri ollut raskaana niin ei sitä varmaan tiedä ja muista millainen maha suunnilleen milläkin viikoilla on. Itse en ole kenenkään mahan kokoa kommentoinut eikä se minustakaan ole fiksua, mutta omassa raskaudessani kun tiesin että se sf-mitta on normaali niin minulle oli kyllä ihan sama mitä joku kommentoi mahan koosta. Ymmärrän senkin että ihmiset on erilaisia mutta kun tämä mahan koon kommentointia verisesti loukkaantumisen joukko tuntuu olevan varsin suuri. Ja minullakin taustalla kmenoja, epävarmuus oli mukana koko raskauden ja onnittelujq esim oli hyvin vaikea aluksi ottaa vastaan. Mutta mahaloukkaantuminen jäi vähän mysteeriksi
PoistaKaverin kanssa hetki sitten juteltiin (hänellä on muutaman kuukauden ikäinen poika), kuinka hän oli raskausaikana todella epävarma siitä, että onko vauvalla kaikki hyvin juuri siksi, että kaikki kommentoivat "onpas sulla pieni maha" yms. Kuulemma näin jälkikäteen omat ajatukset tuntuivat hölmöiltä, mutta varmasti sitä raskausaikana on ekstraherkillä kaikille kommenteille, kun muutenkin mietityttää, että meneehän kaikki varmasti hyvin.
VastaaPoistaItse en ole ollut niin pitkällä raskaana, että sitä kukaan olisi huomannut vatsan koosta. Olen kuitenkin miettinyt muuten vain sitä, että miksi aina laihtumista kommentoidaan positiiviseen sävyyn (riippumatta henkilön aikaisemmasta painosta), mutta jos joku on selkeästi lihonut, niin ei kuule kommentteja "oletpas lihonut kovasti!" Taitaa nykypäivän kieroilla kauneusihanteilla olla osuutta asiaan.. :)
-L
Uskon, että tuo pienen mahan kommentointi erityisesti esikoisen kohdalla voi olla paljon ahdistavampaa!
Poista