Soitin tänään sokerirasituksen tuloksista. Itse koe meni hyvin (mitä nyt litkun juomisen jälkeen hetken hieman heikotti) ja pääsin töihinkin loppupäiväksi, joten en osannut pelätä kamalasti tuloksia. Tiedän muutaman ystävän ja tutun, joilla on ollut raskausdiabetes raskausaikana, mutta suurin osa ystävistäni on säästynyt siltä, joten ajattelin, että ehkä meitä minua oli jo koeteltu kolmen keskenmenon edestä ihan tarpeeksi.
Ei näköjään ollut. Soitin sokerirasituksen tuloksista tänään neuvolaan ja sain aivan surkeaa palvelua. Hoitaja tarkisti tulokset. Kaksi jälkimmäistä verikoetta oli reilusti arvojen alapuolella (molemmat alle 6), mutta paastoarvo oli 5,3. Sen pitäisi olla juuri sen alle, että säästyisin diabetesdiagnoosilta, mutta siinä rajalla ollaan, sopivasti juuri sen yli eli nyt sitten ilmeisesti kaiken tämän muun ahdistuksen ja tuskan päälle minua syyllistetään liiallisella sokerin syönnillä ja loppuraskaudeksi lätkäistiin tällainen diagnoosi.
Voi v***u.
Hoitaja ei antanut mitään kunnon ohjeita (missä on verensokerimittaukset??), käski käydä omaneuvolan sivuilla printtaamassa ruokapäiväkirjan ja antoi ajan diabeteshoitajalle 12.5. Siis sinne on kaksi ja puoli viikkoa?? Ilmeisesti en onnistu siihen mennessä saamaan enempää vahinkoa aikaan syntymättömälle lapselleni (tai itselleni), että hän olisi kokenut tarpeelliseksi kertoa verensokerimittauksista, käski vain käydä kävelyllä ja syödä netin ohjeiden mukaisesti. Näinkö tämä terveydenhoitojärjestelmä oikeasti toimii? Taidan soittaa huomenna uudestaan neuvolaan ja vaatia parempia ohjeita.
Jäipä oikein kiva fiilis. NOT. Järkytyin rajalla olevasta arvosta ja sitä seuranneesta diagnoosista niin paljon, että en osannut kysellä yhtään sen enempää ja nyt tuntuu, että tarvitsisin paaaljon lisätietoa ja rauhoittelua siitä, että a) tämä ei ole kuolemaksi vauvalle tai minulle ja b) että minua ei voida yksin syyllistää verikokeen tuloksista.
Johtuuko tämä nyt PCO:sta? Ihan lähisuvussa ei ole diabetesta, en ollut mitenkään ylipainoinen raskauden alkaessa ja olen pyrkinyt syömään tasaisesti ja suhteellisen terveellisesti. Miten minun kroppani ei osaa toimia edes tässä asiassa?
Gluteeniton ruokavalio + raskausajan rajoitukset ovat jo ajoittain tuntuneet kaiken henkisen stressin päälle vaikeilta ja nyt vielä tämä. Reipas kävely aiheuttaa harjoitussupistuksia ja liitos- ja alaselkäkipujen pahenemista, mutta kai tästä on lenkille lähdettävä. En uskalla syödä enää mitään, kun pelkään, että verensokerit huitelee katossa ja joudun synnyttämään viiden kilon sokerivauvan.
Taidan mennä kotiin peiton alle loppupäiväksi itkemään. Raskautta on vielä sata viikkoa jäljellä ja yhtään siimaa ei tähän suuntaan näköjään anneta.
Voisiko joku edes joskus mennä kuin Strömsössä?
Ei näköjään ollut. Soitin sokerirasituksen tuloksista tänään neuvolaan ja sain aivan surkeaa palvelua. Hoitaja tarkisti tulokset. Kaksi jälkimmäistä verikoetta oli reilusti arvojen alapuolella (molemmat alle 6), mutta paastoarvo oli 5,3. Sen pitäisi olla juuri sen alle, että säästyisin diabetesdiagnoosilta, mutta siinä rajalla ollaan, sopivasti juuri sen yli eli nyt sitten ilmeisesti kaiken tämän muun ahdistuksen ja tuskan päälle minua syyllistetään liiallisella sokerin syönnillä ja loppuraskaudeksi lätkäistiin tällainen diagnoosi.
Voi v***u.
Hoitaja ei antanut mitään kunnon ohjeita (missä on verensokerimittaukset??), käski käydä omaneuvolan sivuilla printtaamassa ruokapäiväkirjan ja antoi ajan diabeteshoitajalle 12.5. Siis sinne on kaksi ja puoli viikkoa?? Ilmeisesti en onnistu siihen mennessä saamaan enempää vahinkoa aikaan syntymättömälle lapselleni (tai itselleni), että hän olisi kokenut tarpeelliseksi kertoa verensokerimittauksista, käski vain käydä kävelyllä ja syödä netin ohjeiden mukaisesti. Näinkö tämä terveydenhoitojärjestelmä oikeasti toimii? Taidan soittaa huomenna uudestaan neuvolaan ja vaatia parempia ohjeita.
Jäipä oikein kiva fiilis. NOT. Järkytyin rajalla olevasta arvosta ja sitä seuranneesta diagnoosista niin paljon, että en osannut kysellä yhtään sen enempää ja nyt tuntuu, että tarvitsisin paaaljon lisätietoa ja rauhoittelua siitä, että a) tämä ei ole kuolemaksi vauvalle tai minulle ja b) että minua ei voida yksin syyllistää verikokeen tuloksista.
Johtuuko tämä nyt PCO:sta? Ihan lähisuvussa ei ole diabetesta, en ollut mitenkään ylipainoinen raskauden alkaessa ja olen pyrkinyt syömään tasaisesti ja suhteellisen terveellisesti. Miten minun kroppani ei osaa toimia edes tässä asiassa?
Gluteeniton ruokavalio + raskausajan rajoitukset ovat jo ajoittain tuntuneet kaiken henkisen stressin päälle vaikeilta ja nyt vielä tämä. Reipas kävely aiheuttaa harjoitussupistuksia ja liitos- ja alaselkäkipujen pahenemista, mutta kai tästä on lenkille lähdettävä. En uskalla syödä enää mitään, kun pelkään, että verensokerit huitelee katossa ja joudun synnyttämään viiden kilon sokerivauvan.
Taidan mennä kotiin peiton alle loppupäiväksi itkemään. Raskautta on vielä sata viikkoa jäljellä ja yhtään siimaa ei tähän suuntaan näköjään anneta.
Voisiko joku edes joskus mennä kuin Strömsössä?
Se on hormonaalista, sanoi isäpuoleni sisar iloisesti kun valitin epäreilusta diagnoosista. (Hän on entinen terveydenhoitaja.) Käski myös saman tien lopettaa syyllistymisen.
VastaaPoistaMullehan kävi samoin, yksi arvo oli piirun verran rajan yli, jonka jälkeen syyllistettiin vähän ja syyllistyin paljon. Paljon syyllistymisen johdosta söin paradoksaalisesti huonommin - vittuuntumistani - kuin jos en olisi tiennyt koko asiasta mitään. Lapsen syntyessä märehdin raskausdiabetestani (hän jäi vähän jumiin) ja sain kuulla, että mukeloni ole sokerivauvaa nähnytkään. Ei kuulemma mitään hätää.
Jälkiviisaana voisin kertoa itselleni, ja miksipä en myös sinulle, että syyllistymisen voi jättää väliin ja kokeilla syödä sillä tavalla, että voi hyvin - mutta etäältä muistelen, että todellakaan en olisi kyennyt tekemään mitään toisinkaan. Niinpä lohdutan, ettet ole yksin, mistä voit edelleen lukea, että hyvin käy silti.
Löysin muinaisen avautumiseni: http://pudonneitaomenoita.blogspot.fi/2011/06/ruokailun-vaikeudesta.html
PoistaIhana. <3 Kiitos tästä. Jos ei aiemmin välittynyt se, miten paljon odotan raskauden loppumista niin nyt sitten viimeistään. Surettaa, masentaa ja pelottaa.
PoistaJa joo, ketä on nää naiset, jotka voi syödä MITÄ VAAN raskausaikana??
Mullakin tuli viime ke passitus sokerirasitukseen kun oli pissassa sokeria. Oli aivan maailmanloppu. Mulle ei ole sitä koskaan tehty koska ei ole mitään riskiä. Nyt vituttaa samat asiat kuin sinua, että omalla typeryydelläni olen aiheuttanut tämän ja en voi synnyttää kun kasvaa 4,5kg lapsi. Teki mieli lakata syömästä. Mulla on sokerirasitus huomenna, tulokset saan ke aamuna. Tsempataan sitten toisiamme jos diagnoosi lävähtää.
VastaaPoistaJa soita ihmeessä neuvolaan niin saat tietoa, jos se helpottais. Varmastikin sinun pieni ylitys saadaan hoidettua ruokavaliolla ja sehän on tosi pieni osa, joilla vaikuttaa vauvan kokoon. Parhaassa tapauksessa pääset seurailemaan vauvaa ultrassa useammin?
Minulla on viikon päästä neuvola ja oma hoitajani on aivan ihana, joten jospa sieltä löytyisi tukea ja apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lisäultrat kelpaisivat kyllä, ruokavalio tuntuu tällä hetkellä haastavimmalta. Että mitä tässä enää uskaltaa syödä??
PoistaTsemppiä sinne, tulehan ilmoittamaan, että miltä rasituksen vastaukset näytti. Jospa selviäisit pelkällä säikähdyksellä?
No voi :( Olisi sinunkin kohdalla jo riittäneet nämä vastoinkäymiset ja huolet. Ja todellakin pitäisi pystyä antamaan infoa hieman nopeammin kuin vasta 2,5 viikon päästä!
VastaaPoistaMutta onneksi arvosi ovat kuitenkin lähestulkoon normaalit. Vaikea kuvitella, että noin lievästi poikkeavista arvoista seuraisi mitään ikävää. Omalla äidilläni oli sokeriarvot koholla kun hän odotti pikkuveljeäni, joka sitten syntyi tasan laskettuna päivänä hieman yli kolmekiloisena, eikä muutenkaan mitään ongelmia :)
Älä syyllistä itseäsi! Valitettavasti juuri PCO:hon voi liittyä sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä, vaikkei ylipainoinen olisikaan. Raskaudenaikaiset hormonaaliset muutokset ja rasvakudoksen luonnollinen lisääntyminen vain tuovat herkemmin esiin sen, jos on alttiutta sokeriaineenvaihdunnan häiriöille.
Epäreilulta tuntuu, mutta jospa olo helpottuisi kun saan neuvolasta lisätietoa ja totun ajatukseen... Toiset tulee raskaaksi heti, ei saa keskenmenoja ja raskauskin sujuu mallikkaasti ja sitten toisilla tuntuu menevän kaikki pieleen. :(
PoistaHei! Soita ihmeessä neuvolaan ja pyydä lisäinfoa. Se helpottanee ensialkuun.
VastaaPoistaUskon kuitenkin, että suurempi "ongelma" on mielessäsi jäytävä ylimääräinen pelkokuorma kuin itse rd-diagnoosi tai sen seuraukset.
Ruokavalio ei lopultakaan ole kovinkaan rajoittava. Suurin työ on ennakoida, nähdä vaivaa ja tehdä valintoja. Mutta oikeastaanhan mikään ei ole kokonaan kiellettyä, pitää vaan laskea hiilihydraattien määriä. Suurin homma itselleni on ollut siinä, että jaksaa tehdä joka ruualle kasviksia lautasen täytteeksi ja varata välipaloja jotka eivät ole liian sokeria nostavia ja ennakoida, että ateriavälit pysyvät tasaisina. Muuten olen syönyt ihan sitä samaa ruokaa kuin muu perhekin ja sitä samaa ruokaa mitä ilman raskautta/diagnoosia.
Niinpä, veikkaan että raskainta tässä on juuri se "jälleen yksi asia lisää huolehdittavaksi" ja ruokavalioon totun kyllä. Se ennakointi on näin töissä vielä käydessä vähän haastavaa, mutta onneksi raskautta on se 13 viikkoa jäljellä ja äitiyslomakin häämöttää jo nurkan takana.
PoistaKiitos tsemppauksesta!
Moi,oon seurannu tätä blogia ja ajattelin kommentoida. Ensinnäkin onnea raskaudesta!
VastaaPoistaItse sain helmikuussa esikoispojan ja jouduin käymään raskauden puolivälin jälkeen sokerirasituksessa. Sain aivan huippuarvot ja neuvolassa niitä kehuttiin kovasti.
Loppuraskaudesta tehtiin synnytystapa-arvio ja siellä paljastui että vauvamme on kuulemma kuin sokerivauva eli isokokoinen ja keskivartalolihava. Tätä sitten kovin ihmeteltiin, koska sokerini olivat huippuluokkaa. Eli sanoisin et ei kannata liiaksi murehtia tuota diagnoosia.
Synnyttyään meidän vauva oli kyllä iso (3925g) mutta ei sitten kuitenkaan ollutkaan kai sokerivauva.
Kiitos kiitos. Niin ja toisaalta hyvähän se on, että nyt seurataan ja vauvan kokoa tarkkaillaan. Niin koomista vain, kun keskenmenojen myötä on oppinut pelkäämään sitä, että entä jos sikiö ei kasvakaan ja nyt yhtäkkiä huoli on päinvastainen...
PoistaTiedän, että tämä kommenttini ei millään tavalla helpota tuskaasi, joten pahoittelen jo etukäteen.
VastaaPoistaMut niin, ihan jo alkuraskauden ekassa ultrassa rv 7 gynekologi pelotteli, että mulle tulee varmaan diabetes. Mulla on lievästi ylipainoa ja suvussa on paljon 2. tyypin diabetestä ja myös 1. tyypin ja jopa äidilläni oli raskausajandiabetes. Sitten neuvolassa kun juteltiin niin neuvolan täti kehotti menemään raditestiin jo aiemmin kuin rv 24 ja käytiin jo aikalailla radikäytäntöjä läpi koska oltiin niin varmoja että se tulee jo heti. Sattuneista syistä en päässyt raditestiin niin aikaisin kun halusin joten kävin siellä vasta rv 20 ja kappas, kaikki arvot olivatkin paremmin kuin hyvin. Olin niiiiin asennoitunut siihen, että mulla on jo raskausajandiabetes kun sitä oli kaikki toitotelleet ja varoitelleet. No joudun kyllä vielä toiseen testiin rv 28 ja uskon että silloin viimeistään jään kiinni.
Mulle neuvolassa lohduteltiin kun silloin olin jo huolissaan radista, että silloin saa paremmin seurantaa, enemmän ultriakin ja ei varmasti anneta vauvan kasvaa liaan suureksi ja niin monella kuitenkin on raskausajandiabetes ja siitä selvitään, joten sinuna en huolestuisi kuitenkaan liikoja <3
Mutta ymmärrän kyllä, että varmaan tuntuu toivottomalta kun syöt jo todella terveellisesti ja et edes ole ylipainoinen niin ei siinä varmaan hirveesti tiedä mitä sitä oikein enää osais tehdä..
Itse olen taas joutunut muuttamaan ruokavaliotani kun tulin raskaaksi aika paljonkin kun pelkäsin että tulee pahat sokeriarvot ja muutenkin jos on jo ylimääräistä niin ei se paino raskaudenaikana hirveesti saiskaan noussa. Alkuraskauden pahoinvoinnin aikaan oli helppoa syödä terveellisesti kun ei oikein tehnyt mitään muuta mieli kuin raikkaita hedelmiä ja kasviksia :D mut nyt keskiraskaudessa tuntuu että suklaa taas maistuisi liikaakin..
Jospa siellä säästettäisiin kokonaan tältä ikävältä vaivalta!
PoistaJotenkin olin mieltänyt sen niin, että reilu painonnousu tai aiempi ylipaino olisivat olleet huolestuttavia merkkejä mutta kun näitä ei ollut, en osannut huolestua. Siksi varmaan eilinen diagnoosi tuli niin shokkina ja nyt mennään sitten näillä korteilla.
Onneksi viimeinen kolmannes häämöttää jo viikon päässä, joten kolme kuukautta kestää kyllä. :)
Luin tuon kommenttisi siitä, kuinka koomista on, että keskenmenojen myötä sitä on pelännyt ettei vauva kasva ja nyt pelkää, että kasvaa liikaakin.
PoistaVoin niin samaistua tähän :D
Ennen mua pelotti ihan kamalasti että tulee keskenmeno ja sitten että ennenaikainen synnytys ja nyt pelkään, että menee yliaikaiseksi ja tulee kohtukuolema. On tää raastavaa. Olis jo kesä ja lapsi syntynyt <3 sen ajatuksen voimin selviän jotenkin.
-edellinen anonyymi
Samat ajatukset täällä. Eka pelkäsin keskenmenoa, nyt sitä että vauva kasvaa liikaa ja/tai kuolee kohtuun. Heinäkuu tule jo!
PoistaMulla oli väärä hälytys.
VastaaPoistaTsemppaan sua silti täällä! Nyt jaksat sinne neuvolaan asti, sitten varmasti helpottaa!
Joko neuvola oli?
VastaaPoistaMietin että voisitko harkita pyöräilyä tai uintia kävelyn sijaan?