Keskenään

Ei mitään uutta vauvarintamalta.  Viimeinen viikko ennen laskettua aikaa alkoi eilen (tänään siis rv 39+1) ja yhtä aikaa kun olen maailman kiitollisin siitä, että olemme päässeet tänne saakka ja tiedän, että vauva on sylissä hyvinkin pian, ahdistus kasvaa päivä päivältä.  Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä vauva ei synny koskaan. Tiesin, että odotus käy loppua kohden raskaammaksi fyysisesti ja eritoten henkisesti, mutta aina tähän viikkoon saakka jaksoin olla positiivisella mielellä. Vaikka laskettuun aikaan on vielä se kuusi päivää, pelko siitä, että kroppani ei jälleen kerran osaa toimia niin kuin pitäisi eli käynnistää synnytystä itse hiipii mieleen lähes päivittäin. Kaikki sanovat, että vauva voi alkaa syntyä ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia, mutta itsestä koko syntymä tuntuu jo ihan utopistiselta. Alkaa tuntua lähes varmalta, että joudumme käynnistykseen ja koska tiedän siihenkin liittyvät riskit, pelkään, että tämäkin kerta menee sen kaikkein vaik...

Terveisiä maasta, jossa aika on pysähtynyt! Kuulin aika monen suusta raskausviikkojen 30 käännyttyä, että odotus alkaa todella tuntua odotukselta suunnilleen rv 38 tienoilla. Tänään on rv 38+2 ja let me tell you, nämä tyypit tiesivät mistä puhuivat. Yksi tunti tuntuu kokonaiselta päivältä ja viime viikosta on ehkä... vuosi? Yritän edelleen keksiä tekemistä. Näen ystäviä, katson leffoja, en mene iltaisin nukkumaan ajatellen, että ehkä ensi yönä. Yritän ajatella, että vielä ei ole edes vauvan aika syntyä, laskettuun aikaanhan on ruhtinaalliset 12 päivää. Tiedän, että jos odotus alkaa tuntua raskaalta nyt, se muuttuu lähes sietämättömäksi lasketun ajan jälkeen. Asiaa ei kuitenkaan helpota yhtään se, että kulunut viikko on ollut täynnä ennakoivia merkkejä - tai niin ainakin google ja neuvolan terveydenhoitaja sanovat. Viime perjantain jälkeen kärsin koko viikonlopun ripulista ja alkuviikosta olin jo niin epätoivoinen, että jätin raudansyönnin hetkeksi ajatellen, että se laittoi mahan ...

Tuntuu, ettei ole ollut paljon kirjoitettavaa, anteeksi hiljaisuuteni. Raskaus etenee omalla painollaan ja huomenna vaihtuu jo rv 30+0 eli 31. raskausviikko. Uskomattoman pitkällä ollaan - välillä pitää ihan nipistää itseään, että uskoisi, että kymmenen viikon päästä emme välttämättä ole enää keskenään vaan meitä voi olla jo kolme. Kävin viime viikolla juttelemassa raskausdiabeteksestä ja sain verensokerimittarin. Diabetesdiagnoosi ärsyttää edelleen. Hoitaja kehui ruokapäiväkirjaani (kyllähän minä tiedän , miten syödään oikein) ja kommentti "mitä sinä täällä teet, kun kaikki näyttää olevan näin hyvin" ei lohduttanut yhtään, kun koen edelleen saaneeni hätäistyksissä tehdyn diagnoosin. Mittaukset ovat osoittaneet tämän myös todeksi: olen nyt mitannut kolmena aamuna paastoarvon ja jokaisena aamuna se on ollut joko 4,7 tai 4,8 eli hyvinkin normaalin rajoissa (nyt hoitajalle riittäisi alle 5,5 pysyvä arvo, mutta 5,3 raja-arvosta sain kuitenkin RD-diagnoosin). Olisi mukavampaa,...