Keskenään

Olon ollessa juuri sellainen kuin aina muutamaa päivää ennen menkkoja (hormonifinni, check!, menkkakivut, check!, rintojen epämääräinen pakotus, check!, ärtynyt olo, check!), pohdin tällä hetkellä kovasti sitä, että mikä on nyt muuttunut. Vuosina 2014-2015 tulin raskaaksi neljä kertaa. Puolentoista vuoden aikana onnistuin raskautumaan kolmesti luomusti ja kerran ovulaation induktiolla. Noista neljästä raskaudesta seurasi yksi elävä lapsi.  Nyt olemme yrittäneet heinäkuusta saakka. Mahdollisuuksia raskautua on ollut 8 kertaa (pitkien kiertojen vuoksi ei yhdeksää). Kahdeksan ovulaatiota, jotka olen bongannut, viimeiset kaksi niistä lääkkeillä ja ultrilla avustettuja ja täysin varmoiksi todettuja. Olemme tehneet kaiken samalla kaavalla kuin silloin, kun muutama vuosi sitten onnistuin raskautumaan lähes joka toisessa kierrossa. Ja nyt ei mitään. Ei haamun haamua testissä. Kertaakaan en ole edes epäillyt olleeni raskaana, yhdelläkään kerralla menkat eivät ole päässeet yllättämään. En

Heräsin yöllä kipuun. Kohtua vihloi ja jomotti, tuntui pahalta ja unen seasta tunsin, että onpa outoa, sitten nukahdin uudelleen. Aamulla ei ollut ensin mitään. Nyt tuntuu siltä kuin menkat olisivat alkamassa hetkenä minä hyvänsä. Kohtua polttelee, munasarjat ovat kuin tulessa, alaselkää särkee. Mutta nyt on dpo6. Mitä ihmettä? Plussaan en enää usko, koska kipuilen jo tässä vaiheessa kiertoa (kp 19), mutta joudunko nyt sitten elämään menkkakipujen kanssa viikon ennen kuin menkat todella alkavat? Vai jääkö luteaalivaihe poikkeuksellisesti liian lyhyeksi ja nämä kivut enteilevät jo aiemmin alkavaa vuotoa? Olen joutunut olemaan koko viikon poissa töistä todella sitkeän viruksen takia, joka on pitänyt yllä lämpöä, tukkoista oloa ja yskää. Kävin eilen kolmatta kertaa työterveydessä ja kaikkien mahdollisten tutkimusten jälkeen (tulehdusarvot, influenssa- ja streptokokkikokeet, poskionteloiden röntgen) minusta ei löytynyt mitään. Lääkäri mittasi kuumeen, mittari näytti 37,4 ja totesi, ett

Täällä eletään ovulaation jälkeistä aikaa. Oman mausteensa tilanteeseen tuo se, että makaan tällä hetkellä kotona nuhakuumeessa ja harmittaa, että tämäkin kierto menee varmasti harakoille, koska mikä alkio nyt hedelmöittyisi saati kiinnittyisi, kun pärskin, yskin ja palelen peiton alla. Tämä on toinen kierto, kun ovulaatio saatiin aikaan ensin alkukierrossa letrozoleja syömällä ja viimeisteltiin Ovitrelle-pistoksella. PCO-tyyppisten munasarjojen vuoksi hakeuduttiin jo alkuvuodesta lapsettomuuslääkärin pakeille, koska tiesin, että mahdollisuuksia raskautua oli harvassa pitkien, epäsäännöllisten kiertojen takia ja viidennen raskauden yrittäminen alkoi jo reilun puolen vuoden jälkeen rasittaa. Pikkulapsiarjessa jatkuva ja usein turhauttavan epämääräinen ovulaation metsästys tuntui yksinäiseltä puuhalta ja minua lohdutti ajatus siitä, että ovulaatio olisi mahdollista ajoittaa optimaalisesti kierron päivälle 14. Oloni hedelmättömyyshoitojen suhteen on ristiriitainen. Tiedän, että moni

Täällä ollaan, onko siellä enää ketään? Aikaa on ehtinyt vierähtää melkein vuosi viimeisestä blogipostauksesta. Ajattelin jo yhdessä vaiheessa, että hävitän koko blogin bittiavaruudesta, hyvästelen sen hyvillä mielin, koska keskenmenojen sävyttämään elämänvaiheeseen ei ole ikävä. Ja silti. Tulihan se ikävä, kirjoittamisen ikävä, erityisesti nyt, kun olemme tavallaan palanneet lähtöruutuun ja toisaalta se tie on jo osaltamme kuljettu loppuun. Täysin lapsettomia meistä ei enää saa ja keskenmenoillekin olen antanut luvan tulla, jos ovat tullakseen. Kuten huomaatte, blogin ulkoasu on muuttunut, samoin kuvaustekstit, koska pikkulapsiarkeahan meillä eletään ja samalla haaveillaan siitä toisesta lapsesta, minä ehkä vielä enemmän kuin mies. Pikku Kakkonen rytmittää elämäämme näinä päivinä, kun kotona vilistää kohta 1v ja 8kk ikäinen pieni mies. Aamutohinoissa avaamme usein television ja tutut Pikku Kakkosen sävelet saavat pienen touhottajan hetkeksi pysähtymään ja tanssimaan tunna