Tänään oli vihdoin se neuvolakäynti, jota olin odottanut viime viikon sokerirasituksen tuloksista lähtien. Ei siis vieläkään diabeteshoitaja-aika, mutta sentään neuvola.
Täytyy sanoa, että enpä tullut hullua hurskaammaksi. Terkkari ei pitänyt rajalla ollutta paastoarvoa kovin pahana, mutta diabeteshan minulla nyt ilmeisesti on eikä siitä muuksi muutu. Ärsyttää. Juttelimme jonkun aikaa ruokavaliosta - jep, tiedän kyllä, että pitää syödä usein ja vähän ja kaikki hyvä on kiellettyä. Samoin verensokerin mittauksista vaihdettiin muutama sana ja saan mittarin vasta ensi viikon uudella käynnillä. Muutenkin kuulosti siltä, että kovin akuutista hädästä ei ole kyse, koska minun ei tarvitse mitata verensokereita kuin muutama kerta viikossa (ei edes joka päivä) eikä todellakaan joka aterian jälkeen. Lisäksi en saa tästä hyvästä edes ylimääräistä äitiyspoliaikaa (ultraa olisin toivonut!), jos verensokerit pysyvät kotimittauksissa hyvällä tasolla.
Huoli ei ollut siis kovin suuri, mutta eniten itseä harmittaa tällä hetkellä se, että viimeinenkin ilo on viety. Raskaus etenee päivä päivältä ja huomenna kääntyy jo 29. raskausviikko ja sitä myöten viimeinen kolmannes. Tuntuuhan se uskomattomalta, mutta silti pelkään vielä kaikkea mikä vaan voi mennä pieleen. Tähän päälle gluteeniton ruokavalio (hei hei vappumunkit), ruoka- ja juomarajoitukset (hei hei graavilohi, karitsan niska ja skumppa vappulounaalla) ja nyt vielä diabetesruokavalio (hei hei jäätelö koko kesäksi), niin sanoinkin terkalle, että tuntuu etten voi syödä enää mitään. Paitsi kurkkua, tomaattia ja kananmunia. Ihanaa.
Eli viikko ei ole muuttanut asennettani - kun v****aa niin v****aa. Tiedän, että valitan pienestä, mutta tuntuu, että kamelin selkä katkesi. Että epäreiluahan se on, että toiset tulevat raskaaksi, eivät saa keskenmenoja, eivät saa raskausdiabetestä eivätkä joudu kieltäytymään kaikesta hyvästä vaan päinvastoin nautiskelevat raskausajasta, kun vihdoin voivat syödä mitä vain hyvällä omallatunnolla.
Se riittäköön aiheesta ruoka, verenpaine nousee pelkästä ajatuksesta.
Muuten vauvalla oli kaikki hyvin. <3 Syke kuului selvästi, pikkuherra oli raivotarjonnassa eli pää alaspäin, kohdun sf-mitta oli 26cm eli täysin normaali näille viikoille ja tunnustellessa sekä vauvan koko että lapsiveden määrä tuntuivat normaaleilta. Nyt pidetään vain katse pallossa eli tulevassa kesässä. Kolme tuskallista kuukautta on edessä, mutta jospa loppukesän palkinto korvaisi kaiken.
Hankintoja olemme tehneet taas vähän lisää. Äitiyspakkaus tuli jo, samoin ystäviltä ja työkavereilta on alkanut virrata kaikenlaista pientä ja isoa tarviketta. Viimeisimpänä hankimme eilen tori.fi:n kautta Baby Björnin sitterin. Tuleva lastenhuone näyttää vielä varastolta, mutta kesäkuussa laitetaan se sitten lopullisesti kuntoon.
Ja mikä parasta - minä olen voinut todella hyvin. Töissä on kiva käydä, energiaa jää työnteon jälkeen vielä kavereiden tapaamiseen ja teemme pikaisen helatorstairetken Tallinnaan tällä viikolla. Muistan, että voisin olla lääkärin määrämäässä vuodelevossa tai mikä pahempaa, en vieläkään raskaana.
Että ei muuta kuin asiat perspektiiviin ja kesää kohti.
Täytyy sanoa, että enpä tullut hullua hurskaammaksi. Terkkari ei pitänyt rajalla ollutta paastoarvoa kovin pahana, mutta diabeteshan minulla nyt ilmeisesti on eikä siitä muuksi muutu. Ärsyttää. Juttelimme jonkun aikaa ruokavaliosta - jep, tiedän kyllä, että pitää syödä usein ja vähän ja kaikki hyvä on kiellettyä. Samoin verensokerin mittauksista vaihdettiin muutama sana ja saan mittarin vasta ensi viikon uudella käynnillä. Muutenkin kuulosti siltä, että kovin akuutista hädästä ei ole kyse, koska minun ei tarvitse mitata verensokereita kuin muutama kerta viikossa (ei edes joka päivä) eikä todellakaan joka aterian jälkeen. Lisäksi en saa tästä hyvästä edes ylimääräistä äitiyspoliaikaa (ultraa olisin toivonut!), jos verensokerit pysyvät kotimittauksissa hyvällä tasolla.
Huoli ei ollut siis kovin suuri, mutta eniten itseä harmittaa tällä hetkellä se, että viimeinenkin ilo on viety. Raskaus etenee päivä päivältä ja huomenna kääntyy jo 29. raskausviikko ja sitä myöten viimeinen kolmannes. Tuntuuhan se uskomattomalta, mutta silti pelkään vielä kaikkea mikä vaan voi mennä pieleen. Tähän päälle gluteeniton ruokavalio (hei hei vappumunkit), ruoka- ja juomarajoitukset (hei hei graavilohi, karitsan niska ja skumppa vappulounaalla) ja nyt vielä diabetesruokavalio (hei hei jäätelö koko kesäksi), niin sanoinkin terkalle, että tuntuu etten voi syödä enää mitään. Paitsi kurkkua, tomaattia ja kananmunia. Ihanaa.
Eli viikko ei ole muuttanut asennettani - kun v****aa niin v****aa. Tiedän, että valitan pienestä, mutta tuntuu, että kamelin selkä katkesi. Että epäreiluahan se on, että toiset tulevat raskaaksi, eivät saa keskenmenoja, eivät saa raskausdiabetestä eivätkä joudu kieltäytymään kaikesta hyvästä vaan päinvastoin nautiskelevat raskausajasta, kun vihdoin voivat syödä mitä vain hyvällä omallatunnolla.
Se riittäköön aiheesta ruoka, verenpaine nousee pelkästä ajatuksesta.
Muuten vauvalla oli kaikki hyvin. <3 Syke kuului selvästi, pikkuherra oli raivotarjonnassa eli pää alaspäin, kohdun sf-mitta oli 26cm eli täysin normaali näille viikoille ja tunnustellessa sekä vauvan koko että lapsiveden määrä tuntuivat normaaleilta. Nyt pidetään vain katse pallossa eli tulevassa kesässä. Kolme tuskallista kuukautta on edessä, mutta jospa loppukesän palkinto korvaisi kaiken.
Hankintoja olemme tehneet taas vähän lisää. Äitiyspakkaus tuli jo, samoin ystäviltä ja työkavereilta on alkanut virrata kaikenlaista pientä ja isoa tarviketta. Viimeisimpänä hankimme eilen tori.fi:n kautta Baby Björnin sitterin. Tuleva lastenhuone näyttää vielä varastolta, mutta kesäkuussa laitetaan se sitten lopullisesti kuntoon.
Ja mikä parasta - minä olen voinut todella hyvin. Töissä on kiva käydä, energiaa jää työnteon jälkeen vielä kavereiden tapaamiseen ja teemme pikaisen helatorstairetken Tallinnaan tällä viikolla. Muistan, että voisin olla lääkärin määrämäässä vuodelevossa tai mikä pahempaa, en vieläkään raskaana.
Että ei muuta kuin asiat perspektiiviin ja kesää kohti.
Apua apua apua! Mieheni söi vappulounaalla haudutettua karitsanniskaa ja mäkin maistoin sitä ihan pienen palasen. En todellakaan tiennyt ettei sitä raskaana saisi syödä kun oli niin hyvin kypsytettyä. Onko siinä niskassa sitten jotain erityistä?
VastaaPoistatäällä hätääntyneenä yritin googlettaa asiaa mutta mitään en vielä löytänyt.
Älä hätäänny, meidän seurueen karitsa oli pinkkiä. Ei hätää. :)
PoistaMuuten tuli mieleen, että jos toivot ylimääräistä ultraa mutta ei enää huvita maksaa maltaita niistä yksityisistä ultrista niin yksi mukava vaihtoehto (jos asutte PK-seudulla) on käydä pieni kevätmatka Tallinnassa ja samaan syssyyn 4d ultrassa. Siellä on todella paljon halvemmat ultrat kuin Suomessa :)
VastaaPoistaAsutaan pk-seudulla ja ollaan vielä menossa Tallinnaan loppuviikosta, mutta mies on tällaisia "turhia hössötyksiä" vastaan joten taitaa jäädä väliin. Itseäkin kiinnostaisi lähinnä vain vauvan koko ja sen saisi normiultrassakin selville, mutta tuskin jaksan yksityiselle lähteä...
PoistaMä kyllä ehdottomasti kävisin kerran ultrassa ihan loppuraskaudessa. Nimenomaan kokoarvion ja istukan virtausten ym takia. Siinä vaiheessa ultralla voi oikeasti olla merkitystä lopputuloksen kannalta, toisin kuin varhaisultralla jossa kaikki ramppaa..
VastaaPoistaKyllähän neuvolalääkäri vauvan tarjontaa tarkistaessa ultraakin rv 34-35, tekee painoarvion ja arvioi että onnistuuko alateitse synnyttäminen. Eli ei tässä ihan ilman ultria loppuun saakka mennä, vaikkei yksityiselle menisikään. :)
PoistaAhaa, meillä ei tarjota kuin nt ja rakenneultra, ainoastaan jos tarjonta on epäselvä katsotaan neuvolassa vielä loppuraskaudessa. Me kyllä rampattiin yksityisellä ja lopulta äitiyspolilla kun vauva oli perätilassa.
PoistaPääasia että vauvalla kaikki kivasti! Varmasti nihkeää tuo ruokavalio kikkailu, mutta onneksi se ei ole loppu elämää. Onko sulla keliakia vai miksi gluteeniton? Ei kai ihan ilman jäätelöä tarvi olla ;)
VastaaPoistaAloitin gluteenittoman ruokavalion viime elokuussa, kun syytä keskenmenoille ei löytynyt ja luin paljon sen hyödyistä lisääntymisongelmiin. Nyt kun olemme ekaa kertaa päässeet näin pitkälle, en uskalla lopettaa gluteenitonta kesken. :)
PoistaAika tiukka on tuon ruokavalion linja herkkujen suhteen että melko pannassa on jäätelö yms muu hyvä. :(