Kesäkuu vetelee viimeisiään ja laskettuun aikaan on tasan neljä viikkoa, tänään siis rv 36+0. Viikon päästä vauva on täysiaikainen ja voisi syntyä koska tahansa. Edelleen tuntuu uskomattomalta, että tänne saakka on päästy ja olo on ollut henkisesti helpompi kuluneella viikolla. Loppu häämöttää jo - haluan uskoa, että viimeistään kuuden viikon kuluttua ollaan tositoimissa, ehkä jopa aiemmin.
Tänään meillä oli synnytyslääkärin tapaaminen pelkopolin kautta. Käytiin ensin läpi loppuraskauteen liittyviä pelkoja (tiivistin saman version kuin kätilölle vajaa pari viikkoa sitten) ja sitten tehtiin kunnon tutkimukset. Vauva voi hyvin ja liikkui aktiivisesti, painoarvio oli hieman reilut 2800g eli täysin keskikäyrällä mennään koon puolesta. Lapsivettä oli normaalin verran, napavirtaukset olivat kunnossa ja istukka siisti. Käsikopelolla lääkäri myös totesi lantion vaikuttavan normaalilta, joten estettä alatiesynnytykselle ei todettu. Vauva oli raivotilassa, kuten joka kerta tähän saakka ja pää oli jo sen verran laskeutunut (mutta ei kiinnittynyt), että lääkäri uskoi hänen pysyvän tässä asennossa loppuun saakka. Mikä helpotus!
Sisätutkimuksessa todettiin, että kohdunkaulakanavaa oli 2cm jäljellä ja kohdunsuu oli jo pehmennyt ja ulkosuu sormelle auki. Tästä tiedosta olin erityisen huojentunut - ihan täysin alkutekijöissään ei siis olla, vaikka toki synnytyslääkäri totesi, että synnytyksen käynnistymisestä hän ei pysty tekemään minkäänlaista arviota. Nyt vain pitää pysyä liikkeessä ja toivoa, että beibi ymmärtäisi tulla itsekseen ulos mieluiten seuraavien neljän viikon sisällä.
Seuraava kontrolliaika sovittiin tasan laskettuun päivään 26.7. (olettaen, että vauva ei siihen mennessä synny) ja silloin tehdään sitten päätös mahdollisesta käynnistyksestä yliajalla. Raskausdiabetes on pysynyt niin hyvin kurissa ja vauva on niin sopivan kokoinen, että sillä perusteella käynnistystä ei tarvita, mutta lääkäri ymmärsi yliaikaisuuden pelot ja sanoi, että tuolla käynnillä voidaan hyvin sopia jo käynnistysaika - erityisesti kun tilanne ei tälläkään hetkellä täysin epäkypsä ole. Jälleen lähdimme kotiin huojentuneina. Seuraava neuvola on vajaan kahden viikon päästä ja siitä laskettuun aikaan on se kaksi viikkoa, joten jospa tämä heinäkuu tässä menisi. Yritän pitää itseni aktiviisena ja nauttia näistä viimeisistä viikoista ennen kuin elämä mullistuu täysin.
Ei tämä loppuraskaus kylläkään mitään ruusuilla tanssimista ole. Selkää särkee, maha painaa, närästys on infernaalista ja viime yönä heräsin sellaiseen sormien turvotukseen, että nyrkkiin puristaminen teki kipeää. Useampana aamuna heikko olo on myös yllättänyt (veikkaan matalaa verenpainetta) ja entinen aktiivinen minä on viettänyt aamupäivän ensimmäiset tunnit sohvalla maaten ja voimia keräten. Myöhään mennyt juhannusaatto kostautui koko loppuviikonlopun vaivanneella väsymyksellä. Puhumattakaan siitä, että tuntuu siltä, että olen ollut ikuisuuden raskaana.
Tämän kaiken kestän, kun tiedän, että kaikki tämä loppuu aikanaan ja vaikka nyt tuntuukin siltä, että päivät matelevat, voi olla, että joku päivä vielä kaipaan näitä viimeisiä viikkoja, kun saimme olla miehen kanssa kaksin.
Mutta valmiina ollaan. Vauva saa tulla heti, kun haluaa.
Tänään meillä oli synnytyslääkärin tapaaminen pelkopolin kautta. Käytiin ensin läpi loppuraskauteen liittyviä pelkoja (tiivistin saman version kuin kätilölle vajaa pari viikkoa sitten) ja sitten tehtiin kunnon tutkimukset. Vauva voi hyvin ja liikkui aktiivisesti, painoarvio oli hieman reilut 2800g eli täysin keskikäyrällä mennään koon puolesta. Lapsivettä oli normaalin verran, napavirtaukset olivat kunnossa ja istukka siisti. Käsikopelolla lääkäri myös totesi lantion vaikuttavan normaalilta, joten estettä alatiesynnytykselle ei todettu. Vauva oli raivotilassa, kuten joka kerta tähän saakka ja pää oli jo sen verran laskeutunut (mutta ei kiinnittynyt), että lääkäri uskoi hänen pysyvän tässä asennossa loppuun saakka. Mikä helpotus!
Sisätutkimuksessa todettiin, että kohdunkaulakanavaa oli 2cm jäljellä ja kohdunsuu oli jo pehmennyt ja ulkosuu sormelle auki. Tästä tiedosta olin erityisen huojentunut - ihan täysin alkutekijöissään ei siis olla, vaikka toki synnytyslääkäri totesi, että synnytyksen käynnistymisestä hän ei pysty tekemään minkäänlaista arviota. Nyt vain pitää pysyä liikkeessä ja toivoa, että beibi ymmärtäisi tulla itsekseen ulos mieluiten seuraavien neljän viikon sisällä.
Seuraava kontrolliaika sovittiin tasan laskettuun päivään 26.7. (olettaen, että vauva ei siihen mennessä synny) ja silloin tehdään sitten päätös mahdollisesta käynnistyksestä yliajalla. Raskausdiabetes on pysynyt niin hyvin kurissa ja vauva on niin sopivan kokoinen, että sillä perusteella käynnistystä ei tarvita, mutta lääkäri ymmärsi yliaikaisuuden pelot ja sanoi, että tuolla käynnillä voidaan hyvin sopia jo käynnistysaika - erityisesti kun tilanne ei tälläkään hetkellä täysin epäkypsä ole. Jälleen lähdimme kotiin huojentuneina. Seuraava neuvola on vajaan kahden viikon päästä ja siitä laskettuun aikaan on se kaksi viikkoa, joten jospa tämä heinäkuu tässä menisi. Yritän pitää itseni aktiviisena ja nauttia näistä viimeisistä viikoista ennen kuin elämä mullistuu täysin.
Ei tämä loppuraskaus kylläkään mitään ruusuilla tanssimista ole. Selkää särkee, maha painaa, närästys on infernaalista ja viime yönä heräsin sellaiseen sormien turvotukseen, että nyrkkiin puristaminen teki kipeää. Useampana aamuna heikko olo on myös yllättänyt (veikkaan matalaa verenpainetta) ja entinen aktiivinen minä on viettänyt aamupäivän ensimmäiset tunnit sohvalla maaten ja voimia keräten. Myöhään mennyt juhannusaatto kostautui koko loppuviikonlopun vaivanneella väsymyksellä. Puhumattakaan siitä, että tuntuu siltä, että olen ollut ikuisuuden raskaana.
Tämän kaiken kestän, kun tiedän, että kaikki tämä loppuu aikanaan ja vaikka nyt tuntuukin siltä, että päivät matelevat, voi olla, että joku päivä vielä kaipaan näitä viimeisiä viikkoja, kun saimme olla miehen kanssa kaksin.
Mutta valmiina ollaan. Vauva saa tulla heti, kun haluaa.
Teilläkin siis jo näkyi jotain edistystä sisätutkimuksessa :) Hyvä juttu! Jännä nähdä, millä viikoilla teidän poika lopulta syntyy! Itse olen jo saanut monta kommenttia, että varmasti tulee jo ennen laskettua aikaa, kun olen niin pienikokoinen että vauvalta loppuu tila kesken :D Näin toivoisinkin, mutta eiköhän siinä sitten kutenkin käy niin, että meneekin reilusti yliajalle, höh :(
VastaaPoistaMinulla taas tuntuu mahassa tilaa olevan, joten vaikka pientä edistystä oli näkyvissä, en edelleenkään luota siihen, että vauva osaisi tulla itsestään ulos. Katsotaan kuinka käy, yritän psyykata itseäni niin, että en odottele täällä vielä innokkaasti - kuusi viikkoa on nimittäin pitkä aika kärvistellä. ;)
PoistaSiellähän alkaa olla jännät paikat :) meillähän neiti synty 36+0 ilman mitään ennakkovaroitusta, joten ei sitä koskaan tiedä :) tsemppiä kuitenkin loppuraskauteen, nää helteet ei varmaan oloa helpota :/ Ihanaa että sulle on sattunut noin ymmärtäväiset lääkäri ja kätilö! Helpottaa varmasti sun pelkoja, kun tietää että sut ja sun pelot otetaan tosissaan etkä joudu jäämään niitten kanssa yksin.
VastaaPoistaRinde
Pelkoja helpottaa kyllä, mutta valmiita oltaisiin jo vauva tapaamaan! En usko että pariin-kolmeen viikkoon tapahtuu vielä yhtään mitään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kun ei oo liikaa odota, niin sitten ei pety niin pahasti vaikka menisi reilusti yli. :)
PoistaEikö teillä ollut mitään merkkejä synnytyksestä? Alkoiko supistuksilla vai menikö vedet ihan yllättäen?
Ei ollu mitään merkkejä. Vedet meni yöllä ja siitä se lähti :) eipä ehtinyt jännittämään!
VastaaPoistaTsemppiä loppumetreille! Vaikea uskoa, että noilla spekseillä menisi laskettuun aikaan asti. Itselläni oli synnytystapa-arviossa ihan samat jutut ja viiden päivän päästä lapsi oli jo maailmassa! :D Olin käynyt illalla nukkumaan ja yhtäkkiä tuntui, että on pakko mennä vielä vessaan ja noustessa ylös, meni vedet. Sitten alkoikin supistukset. Mitään ennakkovaroituksia ei ollut mullakaan, ei limatulpan irtoamista, ennakoivia supistuksia tms. Musta vaan tuntuu, että mun normaali "kantoaika" on lyhyempi kuin se 40 viikkoa. Lapsikaan ei ollut yhtään kinainen (yleensä sen enemmän kinaa, mitä "epäkypsempänä" syntyy), vaan ihan puhtoinen lapsi. Keskivertoa vähän pienempi tietysti, varsinkin kun tuntuu, että nykyään on näitä neljän kilon vauvoja ihan kamalasti, joten alle 3 kiloa tuntuu pikkuruiselta :)
VastaaPoistaOlisi tietysti ihanaa, jos ymmärtäisi syntyä ennemmin kuin myöhemmin mutta ei tässä vielä uskalla iloita. Rauhassa eteenpäin ja katse kohti heinä-elokuun vaihdetta. :)
PoistaWow, olet jo ihan loppumetreillä! Tsemppiä loppuodotukseen!
VastaaPoistaKiitos! Uskomattomalta tuntuu, että näin pitkälle on päästy! Jospa kaikki menisi hyvin loppuun saakka.
Poista