Kävimme tänään jo kolmannen kerran ultrassa. Varasin ultran flunssan seurauksena - oma olo oli viime viikolla niin kamala, että halusin varmistua, että kaikki olisi edelleen hyvin. Ja tietysti lievittää omaa epäuskoani siitä, että olen oikeasti raskaana.
Kaikki oli onneksi hyvin. <3 Jännitin ultraa ihan yhtä paljon kuin aiemmillakin kerroilla (tuleeko tähän koskaan muutosta??), vaikka olen ollut viimeiset kolme päivää taas todella pahoinvoiva ja viimeksi aamulla hampaiden pesusta ei meinannut yökkimisen takia tulla mitään. Silti, aiemmat menetykset ovat opettaneet sen, että mihinkään ei kannata luottaa, koska matto voidaan aina vetää jalkojen alta ja pimeään kaivoon voidaan heittää koska vaan.
Ultraava lääkäri oli ihana nainen, joka loi minuun uskoa ja onneksi totesi välittömästi ultrauksen aloitettuaan, että täällä on kaikki hyvin. Sikiö oli kasvanut ja sieltä se vilkutteli vanhemmilleen. <3 Herätimme sen ilmeisesti unilta ja ultrauslaitteella tökkiminen sai sen liikkumaan niin kovasti, että lääkärillä kesti hetken ottaa kunnon mittoja. Mitoiksi tuli 10+0 (tänään edellisen ultran mukaan pitäisi olla 10+1), mutta en jaksa repiä paniikkia nyt tuosta yhdestä päivästä, koska vaikutti tosiaan siltä, että sikiö liikkui hyvin, sydän löi ja kaikki vaikutti olevan kunnossa.
NÄIN pitkälle ei olla koskaan päästy. Olo on varmempi, mutta ei vieläkään mitenkään varma. Np-ultraan on vajaa kaksi viikkoa ja tähän väliin mahtuu vielä yksi etelänloma ja sitten taas töiden aloitus. 12.1. tulee nopeammin kuin uskonkaan ja jos vielä silloin kaikki on kunnossa, joko tässä alkaisi uskomaan, että meille voisi ihan oikeasti syntyä vuonna 2016 vauva? Siis meille??
Päivä kerrallaan mennään senkin takia, että siirryin ultrasta suoraan työterveyslääkärin vastaanotolle flunssan takia ja siellä todettiin se, mitä osasin jo pelätä eli poskiontelotulehdus. Lääkäri määräsi Kefexin-kuurin (ja vakuutti, että antibioottikuuri ei ole vaarallinen sikiölle, mutta minua ei niin vain vakuuteta) ja sen lisäksi kahta eri nenäsumutetta (Nasolin ja Nasonex). Yritän nyt pysyä rauhallisena ja uskoa, että on tärkeää saada minut kuntoon, mutta lääkkeiden vetäminen tässä vaiheessa raskautta ei erityisemmin ilahduta. Haluan uskoa, että kaikki menee hyvin, mutta käsijarru on edelleen tiukasti päällä.
Me olemme vielä kaiken kukkuraksi lähdössä lauantaina viikon reissulle ja edessä on kuuden tunnin lento. Hullu kai sitä on, kun lähtee riskiviikoilla poskiontelotulehduksessa lomamatkalle, mutta matka on varattu jo alkusyksystä ja toistuviin kysymyksiin eri lääkäreiltä olen saanut vastaukseksi, että lähtekää ihmeessä ja nauttikaa.
Että jos ihan lääkäri määräsi, niin tehdään sitten niin. Nautitaan nyt, kun kerran syytä suremiseenkaan ei ole. Kerta se on ensimmäinenkin.
Kaikki oli onneksi hyvin. <3 Jännitin ultraa ihan yhtä paljon kuin aiemmillakin kerroilla (tuleeko tähän koskaan muutosta??), vaikka olen ollut viimeiset kolme päivää taas todella pahoinvoiva ja viimeksi aamulla hampaiden pesusta ei meinannut yökkimisen takia tulla mitään. Silti, aiemmat menetykset ovat opettaneet sen, että mihinkään ei kannata luottaa, koska matto voidaan aina vetää jalkojen alta ja pimeään kaivoon voidaan heittää koska vaan.
Ultraava lääkäri oli ihana nainen, joka loi minuun uskoa ja onneksi totesi välittömästi ultrauksen aloitettuaan, että täällä on kaikki hyvin. Sikiö oli kasvanut ja sieltä se vilkutteli vanhemmilleen. <3 Herätimme sen ilmeisesti unilta ja ultrauslaitteella tökkiminen sai sen liikkumaan niin kovasti, että lääkärillä kesti hetken ottaa kunnon mittoja. Mitoiksi tuli 10+0 (tänään edellisen ultran mukaan pitäisi olla 10+1), mutta en jaksa repiä paniikkia nyt tuosta yhdestä päivästä, koska vaikutti tosiaan siltä, että sikiö liikkui hyvin, sydän löi ja kaikki vaikutti olevan kunnossa.
Meidän pikku Juniori <3
NÄIN pitkälle ei olla koskaan päästy. Olo on varmempi, mutta ei vieläkään mitenkään varma. Np-ultraan on vajaa kaksi viikkoa ja tähän väliin mahtuu vielä yksi etelänloma ja sitten taas töiden aloitus. 12.1. tulee nopeammin kuin uskonkaan ja jos vielä silloin kaikki on kunnossa, joko tässä alkaisi uskomaan, että meille voisi ihan oikeasti syntyä vuonna 2016 vauva? Siis meille??
Päivä kerrallaan mennään senkin takia, että siirryin ultrasta suoraan työterveyslääkärin vastaanotolle flunssan takia ja siellä todettiin se, mitä osasin jo pelätä eli poskiontelotulehdus. Lääkäri määräsi Kefexin-kuurin (ja vakuutti, että antibioottikuuri ei ole vaarallinen sikiölle, mutta minua ei niin vain vakuuteta) ja sen lisäksi kahta eri nenäsumutetta (Nasolin ja Nasonex). Yritän nyt pysyä rauhallisena ja uskoa, että on tärkeää saada minut kuntoon, mutta lääkkeiden vetäminen tässä vaiheessa raskautta ei erityisemmin ilahduta. Haluan uskoa, että kaikki menee hyvin, mutta käsijarru on edelleen tiukasti päällä.
Me olemme vielä kaiken kukkuraksi lähdössä lauantaina viikon reissulle ja edessä on kuuden tunnin lento. Hullu kai sitä on, kun lähtee riskiviikoilla poskiontelotulehduksessa lomamatkalle, mutta matka on varattu jo alkusyksystä ja toistuviin kysymyksiin eri lääkäreiltä olen saanut vastaukseksi, että lähtekää ihmeessä ja nauttikaa.
Että jos ihan lääkäri määräsi, niin tehdään sitten niin. Nautitaan nyt, kun kerran syytä suremiseenkaan ei ole. Kerta se on ensimmäinenkin.
Voiettä! Ihanaa! Ja nyt se pelko lääkkeiden syömisestä silppuriin, kyllä se lääkäri tietää mitä tekee. Joitakin lääkkeitä voi syödä turvallisesti vaikka olis raskaanakin. Pahempi joku jatkuva tulehdustila on, sekä sulle että sikiölle.
VastaaPoistaJa kuten sanottua, mulla oli myös poskis noilla viikoilla, ja ab-kuuri. Ja silti, tai juuri lääkkeiden ansiosta, meni kaikki hyvin.
(Ja mitä mittaustulokseen tulee, emmekö ole oppineet mitään siltä mahtavalta kommentoijalta, joka edellisen kerran huomasi, että jo kuvassa lukee tarkkuuden olevan jotain +- 4 päivää?)
Nauttikaa lomasta!
Näihin luottaen lomalle! :)
PoistaEi huolta noista lääkkeistä! Lääkärit tietää mitä tekee ja jos haluat varmuuden asiasta, kannattaa aina soittaa teratologiseen tietopalveluun. Sieltä viimeistään saa mielenrauhan. Olen kummankin onnistuneen raskauden aikana joutunut käyttämään antibiootteja, ekassa suonensisäisesti eli ilmeisesti vähän tykimpää pukkasi...
VastaaPoistaNauttikaa lomasta, aurinko tekee varmasti terää! Mekin ollaan lähdössä lomalle 6 tunnin lentomatkan päähän muutaman viikon päästä, maltan tuskin odottaa. Ollaankohan menossa samalle suunnalle... :-)
Joo lääkäri tarkisti ja farmaseutti vielä päälle, että tuota antibioottia saa käyttää raskauden aikana turvallisesti. En olisi näin hermona jos huonoa tuuria ei olisi niin paljon takana. Pitää ottaa ilo irti lomasta, taitaa olla ensimmäisiä takuulämpimiä kohteita kun Suomesta tähän vuodenaikaan lomalle lähdetään. ;)
PoistaIhana pieni köllykkä siellä! Koita nauttia lomasta, rentoutuminen se vasta hyvää tekeekin :) Ja itehän oon maailmanluokan murehtija, eli tiiän että ei oo tosiaankaan helppoa!
VastaaPoistaNiinpä, nyt pitää yrittää keskittyä kaikkeen muuhun paitsi murehtimiseen. Mehudrinkki ja kirja käteen ja altaalle. :)
PoistaNyt se on lomailtava koska tämä on viimeinen etelän matka jonka teette kaksin. Seuraavaksi sitten vauva mukaan reissulle. Eikö niin? ;)
VastaaPoistaTsemppiä odotukseen ja muista nauttia raskaudesta vaikka olo on epäuskonen ja pelottaa. :)
Hui, ei uskalla vielä päästää ajatusta noin pitkälle! Mutta oishan se ihanaa, jos näin olisi. :)
PoistaLöysin sun blogin tänään. Rankan tien olet käynyt läpi sinäkin. Toivon todella että nyt kaikki sujuisi hyvin <3 itse olen myös raskaana, taas. Tosin en niinkään pitkällä että ultraan olisi vielä asiaa. Ensimmäinen km oli 02/15 viikoilla 11+5, toinen oli kohdunulkoinen, leikattiin 11/15 viikoilla 8. Pelko on vaihtunut paniikiksi ja kaikki, ihan kaikki muut on onnellisesti pitkällä raskaana tai juuri saanet vauvan. En tiedä miten tästä selviää täyspäisenä.. mitään kunnon oireita ei tällä kertaa ole, ehkä se on tuulimuna. Mutta toivotaan parasta <3
VastaaPoistaVoi että, kovin pitkä tie on ollut teilläkin. :/ Yritä saada lohtua siitä, että kolme perättäistä keskenmenoa ovat hyvin harvinaisia (en toki tiedä lasketaanko kohdunulkoista niihin...) joten teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua tällä kertaa! Ei mekään vielä mitenkään selvillä vesillä olla, päivä kerrallaan. Parempaa uutta vuotta meille molemmille! <3
Poista