Ihmeellinen on elämä

Tästä tulikin paras joulu ikinä.

Tänään oli vuorossa ultra, jota taas niin kovasti etukäteen jännitin ja pelkäsin. Oireet ovat vaihdelleet lähes päivittäin: välillä voin todella huonosti ja välillä en osaisi oireiden perusteella arvata edes olevani raskaana. Heräsin viime yönä kolmen aikaan ja tuli hyvin vahvasti sellainen tunne, että tämä on meidän vauva. 

Aamulla se tunne oli jännityksen tieltä kaikonnut ja paniikki valtasi mielen ennen ultraa.

Onneksi kaikki oli enemmän kuin hyvin. Veli-Matti Ulander muisti syyskuisen käyntini ja otti meidät miehen kanssa rauhallisesti vastaan. Pidemmittä puheitta asetuin ultraamispöydälle ja sisätutkimuksen jälkeen oli ultran vuoro. Lähes välittömästi lääkäri sanoi, että voitte huokaista helpotuksesta, täällä on kaikki hyvin. Sydän löi vimmatusti (päästiin jopa kuulemaan se!) ja pikkuinen tyyppi heilutteli käsiään ja jalkojaan. <3 Kokoa jännitin ja itku pääsi siinä vaiheessa, kun kooksi varmistui 8+6. Tänäänhän edellisen ultran mukaan pitäisi olla 8+3, joten vauveli oli ottanut kasvussa viikkoja kiinni ja vastaa nyt täydellisesti niitä viikkoja, joita silloin edellisessä ultrassa odotin. Huomenna kääntyy siis jo kymmenes raskausviikko eli 9+0. Näin pitkälle ei ole päästy koskaan, ei edes toisessa raskaudessa. Voiko tällaista onnea ollakaan?

 
Tiedostamme toki sen, että olemme edelleen hyvin alussa. Ja että takana on kolme keskenmenoa. Mutta onhan tämä toinen erävoitto, etappi, jota emme ole koskaan aiemmin saavuttaneet. Joulu ei mene itkiessä ja kohtua tyhjentäessä vaan aivan toisenlaisissa tunnelmissa. 

Mietin sitä seuraavaa ultraa ja kysyinkin jo lääkäriltä, että onko tarpeellista tulla pian uudestaan. Lähdemme heti uuden vuoden jälkeen etelänlomalle ja emme nähneet tarpeellisena varata uutta aikaa ennen reissua. Seuraavaksi odottaa siis hyvin todennäköisesti jo julkisen np-ultra, johon kutsu tupsahti tänään postilaatikosta. Reissusta palatessa (jos kaikki menee hyvin, koputtaa puuta) ollaan jo viikon 11 lopussa, joten yksityisen ultralle on tuskin tarvetta. Tietysti jos alkaisin vuotaa tms. varaisin välittömästi uuden ajan.

Päivä kerrallaan mennään edelleen. Mutta epätodellisena ihmettelen, että voisiko vihdoin olla meidän vuoro? 

Eiköhän tästä pian palata taas maanpinnalle ja panikointi voi alkaa. Mutta tänään todetaan, että ihmeitä voi tapahtua myös hyvin suurten surujen jälkeen.