Siirry pääsisältöön

Vappuyllätys

Taidan toistaa itseäni.

Kuten edellisessä postauksessa totesin, tarkoitus oli tehdä torstaina, päivää ennen virallista testipäivää raskaustesti, todeta, että hukkaan meni tämäkin ovulaation induktio ja lähteä Keski-Eurooppaan viettämään pitkää vappuviikonloppua miehen, pojan ja miehen vanhempien kanssa. Olin ajatellut jälleen kerran nauttia lasin jos toisenkin valkoviiniä helteisessä (!) illassa.

No, toisin kävi. Torstaiaamuna liian kirkkaassa kylpyhuoneen valossa kello viiden aikaan aamuyöstä heräsin näkyyn, jossa Clearbluen raskaustestiin piirtyi selvä plussa ja heti perään PregCheckin raskaustestiin ilmestyi selvä toinen viiva. Ei mitään haamuja, joita olisi pitänyt valon alla erikseen tarkastella vaan täysin selkeät plussat. Menin miehen viereen makaamaan, en tietenkään nukkunut enää silmäystäkään sen jälkeen.

Perjantaina, virallisena testipäivänä ja laskujeni mukaan raskausviikolla 4+0 tein vielä Clearbluen digitestin ja sain seuraavan tuloksen:


Olin aika yllättynyt, että digitesti näytti jo viikkoja 2-3, vaikka olin perjantaina tosiaan viikolla 4+0 (eikö testin olisi pitänyt näyttää 1-2?) ja lauantaina juuri ennen reissuun lähtöä pääsin jo yökkimään aamiaiset pönttöön. 

Toisaalta reissussa tilanne tasaantui siihen pisteeseen, että tänään, rv 4+4 en ole enää yhtään niin varma raskauden onnistumisesta - pahin kuvotus on poissa, rintoihin ei ole missään vaiheessa sattunut yhtään ja nivusia jomottaa niin kuin usein menkkojen lähestyessä. Toisaalta vatsa turposi saman tien kamalaksi raskauspalloksi, saa nähdä milloin ihmiset alkavat kyselemään (huomenna?).

Mutta ehkä raskaaksi tuleminen on jo pienoinen työvoitto, onhan takana 10 epäonnistunutta kuukautta ja nyt vihdoin yksi onnistuminen. Katsotaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan, lähtökohtaisesti yritän olla ajattelematta asiaa epäonnistuen siinä tietysti surkeasti.

Toistanko vielä itseäni? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo viidettä kertaa.

Tää ois nyt niin kuin fifty-fifty. Vai sittenkin enemmän niin kuin 80-20? Voiko toistuvia keskenmenoja saaneesta naisesta muuttua normaaliksi toisella kierroksella? Stay tuned, ehkä voi, ehkä ei.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Toki tällä taustalla mennään päivä kerrallaan...

      Poista
  2. Oikein paljon onnea pikku vappuyllätyksestä :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaas uusiksi..

      Onnea plussasta! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Täällä saatiin myös vappuylläri, kun kolmas ovulaation induktio tuotti tuloksen! Tiedän niin nuo tunteet, hetki kerrallaan mennään, koska täällä ollaan kuudetta kertaa raskaana ja viisi km takana.. Joten jokohan nyt voisi olla onni myötä?

      Poista
    2. Voi että, toivon todella, että teillä onnistuu tällä kertaa. Enemmän ansaitsitte te vauvan kaikkien menetysten jälkeen kuin me...

      Poista
  4. Nivusten jomotus oli ainakin mulla raskausoire alussa,joten hyvältä vaikuttaa!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, esikoisen odotuksesta en muista tällaista nivuskipua, tietysti pelkään koko ajan kaikkia kipuja ja niiden yhteyttä keskenmenoihin.

      Poista
  5. Hyvä hyvä. Pidetään kaikki peukut pystyssä että ei tulisi ikäviä yllätyksiä.

    VastaaPoista
  6. Jää nähtäväksi, kaksi viikkoa ekaan ultraan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli