Siirry pääsisältöön

Ahdistuksen paluu

Tällä hetkellä harmittaa koko raskaus.

Olen ollut todella oireeton jo monta päivää. Enää en voi sanoa millään mittapuulla, että tämä raskaus muistuttaisi esikoisen odotusaikaa - ei, mielessä pyörivät kolmen-neljän vuoden takaiset keskenmenneet raskaudet ja niiden oireettomuus juuri samassa vaiheessa.

Viime viikolla minua paleli iltaisin, jouduin ravaamaan vessassa ja heräsin kahtena yönä syömään. Nyt kaikki nuo oireet ovat poissa: kuvottanut minua ei ole kolmeen päivään, voin pitää pitkiäkin taukoja ruokailuissa ilman hätää ja yöt nukun ilman tarvetta nousta vessaan tai syömään pahoinvoinnin takia. Lisäksi eilen alkoi samanlainen riistävä alaselkäkipu kuin muissakin keskenmenneissä raskauksissa.

Tiedän liian hyvin, mitä oireiden hiipuminen - ei äkillinen häviäminen vaan asteittainen hiipuminen - tarkoittaa. Sitä, että kohdussa tuskin on enää mitään eläväksi kelpaavaa. Varhaisultraan on vielä kymmenen päivää. Kymmenen pitkää päivää on kärvisteltävä tämän oireettomuuden kanssa. Surettaa, ärsyttää, masentaa ja pelkään, että kesälomamme menee pilalle jos ja kun pääsen taas aloittamaan loputtoman tien tyhjennysrumban kanssa. Lisäksi en haluaisi millään soittaa jälleen kerran töihin ja ilmoittaa, että kyllä, taas tuli keskenmeno.

Vessan kaapissa olisi vielä yksi raskaustesti,  mutta koska tiedän, ettei raskaustesti pysty keskenmenoa ennustamaan, minun on vain jaksettava odottaa ensi viikon perjantaihin ja sillä aikaa yrittää olla ajattelematta koko masentavaa oireettomuutta.

Tiesin riskit ja silti toivoin niin kovasti, että keskenmenot osaltamme olisivat olleet historiaa.

Kommentit

  1. Tsemppiä kovasti sinulle!! Toivottavasti kyse ei kuitenkaan olisi keskenmenosta, vaan tavallisesta oireiden vaihtelusta.
    Ymmärrän, että on vaikea kuvitella tällä hetkellä mitään positiivista.
    Voimia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin toivoa samaa, mutta näin monen päivän oireiden puuttuminen on saanut mielen matalaksi. :(

      Poista
  2. Tsemppiä ja jaksamista! Meillä myös ensi viikon pe varhaisultra, eikä millään meinaisi sinne asti jaksaa odottaa. Niin paljon täälläkin oireet/oireettomuus mietityttää 😯

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, siellä eletään siis ihan samoja viikkoja! Yritän olla aktiivisesti ajattelematta asiaa, eihän se etukäteen murehtiminen mitään auta, mutta kovasti huolestuttaa ja pelkään pahinta .

      Tsemppiä myös sinne!

      Poista
  3. Moikka, mites siellä menee? Ovatko oireet tulleet takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, eilen palasivat oireet rytinällä ja tänään sitten taas ovat olleet poissa. Vaikea tästä on mitään sanoa - kokonaisuudessaan oireita on paljon vähemmän kuin esikoista odottaessa, mutta keskenmenoissa oireet eivät koskaan palanneet takaisin edes hetkeksi. Ensi perjantain ultrahan se näyttää edes jotain raskauden etenemisestä, sitä odotellessa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli