Kävin keskiviikkona Veli-Matti Ulanderin vastaanotolla. Alkoi tuntua siltä, että heilun oman päätökseni välissä päivittäin: välillä tuntuu, että luomuyritys on ainoa oikea vaihtoehto ja seuraavana päivänä olen jo varaamassa aikaa yksityiselle lapsettomuushoitoihin.
Googlailun tuloksena löysin Ulanderin ja olipa ihanan virkistävä lääkärikäynti. Mies on tehnyt oman väitöskirjansa toistuvista keskenmenoista, joten hän tietää, mistä puhuu.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia meni siihen, että selitin hänelle (hyvin yksityiskohtaisesti) surkean yrityshistoriamme. Hän naputteli koneelle, esitti tarkentavia kysymyksiä eikä tässä vaiheessa paljoakaan kommentoinut tilannetta. Ajattelin jo, että jos tästä miehestä ei irtoa mielipidettä, niin siinä meni taas satanen kankkulan kaivoon. Mutta sieltä se tuli! Kerroin pohdinnoistamme alkiodiagnostiikan suhteen (for all I know, jos aviomies ei olisi vetänyt jarrua, olisimme varmasti jo klinikalla valmistautumassa punktioon), mutta tämä lääkäri tyrmäsi ajatuksen hoidoista täysin. Tarvetta ei kuulemma ole ja olisi silkkaa rahanhukkaa lähteä monen tuhannen euron hoitoihin, kun kykenen raskautumaan luonnollisestikin.
Olin järkyttynyt, huojentunut, ihmeissäni, shokissa, iloinen, yllättynyt, onnellinen - kaikkea yhtä aikaa. Hänen mielestään meidän tilanteemme kuulostaa huonolta tuurilta. Siis anteeksi mitä!? Toki syytä keskenmenoille ei olevielä löytynyt, mutta itse olin ajatellut, että jokin syy sikiön sydämen sykkeen hiljenemiseen on oltava ja että hän osaisi auttaa asiassa määräämällä lisäkokeita, hormoneja, aspiriinia, ihan mitä vain. Mutta ei, kuulemma se, että joku osoittaa kiinnostusta meidän tilannettamme kohtaan voi johtaa onnistuneeseen raskauteen yhtä todennäköisesti kuin rekkalastillinen synteettisiä hormoneja.
No tästä tultiin vähän taaksepäin. Hän myönsi, että voi olla, että syytä ei nykymenetelmillä pystytä löytämään ja on hyvin mahdollista, että saan keskenmenoja lisää ja joudumme pohtimaan muita vaihtoehtoja (hoidot, adoptio), mutta hän valoi minuun ihan uudenlaista toivoa ja käski keskittyä yhteen raskauteen kerrallaan. Lisäksi hän vakuutti, että PCO:lla tuskin on mitään tekemistä keskeytyneiden raskauksien kanssa, joten periaatteessa ovulaation induktiostakaan ei ole hyötyä.
Tämä on ehkä paras neuvo, jonka olen tähän mennessä saanut. Että nyt vain otetaan rauhallisesti, nollataan tilanne ja lähdetään uuteen yritykseen sillä asenteella, että vielä tästä vauva tulee. Näillä eväillä. Näillä ja vehnänalkioöljyllä, jota aloin syömään tänä aamuna. Tähän pisteeseen on tultu - kun lääketiede ei pysty tarjoamaan minulle mitään kättä pidempää, on otettava omat keinot käyttöön. Gluteeniton ruokavalio ja E-vitamiini voivat olla täyttä silmänlumetta, mutta kuten Ulander sanoi: placeboefektin merkitystä ei tulisi aliarvioida.
Olo on edelleen epäuskoinen - yhtä aikaa ahdistun siitä, että lääketiede ei todella pysty auttamaan meitä, mutta koska huoli ei kuulemma ole tämän näköinen ja tilanne ei läheskään niin epätoivoinen kuin miltä se itsestä tuntuu, niin pakko kai se on uskoa, että parempi onni ensi kerralla.
Että kolmen keskeytyneen raskauden jälkeen olisi vielä toivoa. Who knew.
Googlailun tuloksena löysin Ulanderin ja olipa ihanan virkistävä lääkärikäynti. Mies on tehnyt oman väitöskirjansa toistuvista keskenmenoista, joten hän tietää, mistä puhuu.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia meni siihen, että selitin hänelle (hyvin yksityiskohtaisesti) surkean yrityshistoriamme. Hän naputteli koneelle, esitti tarkentavia kysymyksiä eikä tässä vaiheessa paljoakaan kommentoinut tilannetta. Ajattelin jo, että jos tästä miehestä ei irtoa mielipidettä, niin siinä meni taas satanen kankkulan kaivoon. Mutta sieltä se tuli! Kerroin pohdinnoistamme alkiodiagnostiikan suhteen (for all I know, jos aviomies ei olisi vetänyt jarrua, olisimme varmasti jo klinikalla valmistautumassa punktioon), mutta tämä lääkäri tyrmäsi ajatuksen hoidoista täysin. Tarvetta ei kuulemma ole ja olisi silkkaa rahanhukkaa lähteä monen tuhannen euron hoitoihin, kun kykenen raskautumaan luonnollisestikin.
Olin järkyttynyt, huojentunut, ihmeissäni, shokissa, iloinen, yllättynyt, onnellinen - kaikkea yhtä aikaa. Hänen mielestään meidän tilanteemme kuulostaa huonolta tuurilta. Siis anteeksi mitä!? Toki syytä keskenmenoille ei ole
No tästä tultiin vähän taaksepäin. Hän myönsi, että voi olla, että syytä ei nykymenetelmillä pystytä löytämään ja on hyvin mahdollista, että saan keskenmenoja lisää ja joudumme pohtimaan muita vaihtoehtoja (hoidot, adoptio), mutta hän valoi minuun ihan uudenlaista toivoa ja käski keskittyä yhteen raskauteen kerrallaan. Lisäksi hän vakuutti, että PCO:lla tuskin on mitään tekemistä keskeytyneiden raskauksien kanssa, joten periaatteessa ovulaation induktiostakaan ei ole hyötyä.
Tämä on ehkä paras neuvo, jonka olen tähän mennessä saanut. Että nyt vain otetaan rauhallisesti, nollataan tilanne ja lähdetään uuteen yritykseen sillä asenteella, että vielä tästä vauva tulee. Näillä eväillä. Näillä ja vehnänalkioöljyllä, jota aloin syömään tänä aamuna. Tähän pisteeseen on tultu - kun lääketiede ei pysty tarjoamaan minulle mitään kättä pidempää, on otettava omat keinot käyttöön. Gluteeniton ruokavalio ja E-vitamiini voivat olla täyttä silmänlumetta, mutta kuten Ulander sanoi: placeboefektin merkitystä ei tulisi aliarvioida.
Olo on edelleen epäuskoinen - yhtä aikaa ahdistun siitä, että lääketiede ei todella pysty auttamaan meitä, mutta koska huoli ei kuulemma ole tämän näköinen ja tilanne ei läheskään niin epätoivoinen kuin miltä se itsestä tuntuu, niin pakko kai se on uskoa, että parempi onni ensi kerralla.
Että kolmen keskeytyneen raskauden jälkeen olisi vielä toivoa. Who knew.
Kommentit
Lähetä kommentti