Olen viime aikoina ollut aivan mykistynyt blogini ihanista lukijoista ja mahtavista kommenteista. Vaikka lääkäri on sanonut minulle ehkä sen seitsemän kertaa, että lähes joka kolmas kadulla vastaan kävelevä nainen on saanut tai tulee saamaan keskenmenon, minusta se on aina tuntunut säälittävältä yritykseltä lohduttaa tällaista luonnonoikkua.
Ehkä en sitä kuitenkaan olekaan. Meitä on muitakin ja meitä on paljon. Yhden keskenmenon saaneita on paljon, kaksi keskenmenoa saaneita on jonkun verran ja kolme perättäistäkin keskenmenoa saaneita on yksi sadasta. Aiemmin ajattelin, että jo on p***a tuuri, kun sattuu siihen surkeaan yhteen prosenttiin, mutta ehkä minun pitäisi ajatella se niin, että tuhannesta suomalaisnaisesta yhdeksän naista minun lisäkseni kulkevat tällä samalla tiellä, itkevät kuukausi toisensa jälkeen samoja vessanpönttöön valuvia haaveita. Se on itse asiassa aika paljon se. Kiitos teille, jotka kuljette tätä matkaa kanssani, surette ja saatatte jopa saada rohkeutta kohdata elämä sellaisena kuin se on, koska tiedätte, että ette ole yksin. Tämä on sometusta parhaimmillaan ja jälleen kerran totean, että jos tästä surkeasta kohtalosta voi olla hyötyä jollekin toiselle, yhdistän itkuni mielelläni isompaan puroon. Nöyrin kiitokseni.
Meidän lisäksi otsikossa on tänään sana hiljaiset. Tuntuu, että joka tuutista tulee taas vauvauutisia (Miksi se hemmetin Ruotsin prinsessa Sofiakin meni pamahtamaan paksuksi välittömästi häiden jälkeen!? Nimimerkillä katkera lapseton nainen odottaa edelleen omaa vuoroaan). Ärsyttää, kiukuttaa, sapettaa, kiehuttaa juuri nyt se, että raskaana olevilla on oikeus kailottaa onneaan kaikille, heitä onnitellaan ja raskauden edistymistä kysellään. Vauvoista tulee päivittäinen puheenaihe ja mahaan saa koskea kuka tahansa perusjannu kadulta. Ei kukaan minun keskenmenomahaani koske. Ei koske ei eikä surkuttele, ei kysele, että miten sinä tänään jaksat, kun viimeisimmästä keskenmenosta on kulunut viisi kuukautta.
Ei kysele, koska keskenmenot ovat edelleen tabu. Niistä ei puhuta, niistä ei kysellä eikä omista suruista kailoteta kahvipöydässä. Välillä toivoisin, että olisin tarpeeksi rohkea ja uskaltaisin omalta osaltani olla rikkomassa keskenmenojen don't ask don't tell -luonnetta, mutta täältä nimimerkin takaa on helppo huudella. Ihan yhtä hiljainen ja säälittävä olen minäkin. Kaveripiirissäni olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen ja suvussakin melko moni jo tietää meidän epäonnesta. Syyllisyyden viittaa en ole harteilleni asetellut koko aikana, joten en koe, että keskenmenoissa olisi mitään hävettävää. Tiedän, että olen hiljaa vain siksi, että muut eivät kestä kuulla näin huonoja uutisia. Raskaudet, tuhisevat pikkuvauvat ja perheonni myyvät niin paljon paremmin kuin keskenmenot, hyytymiä täynnä oleva kohdusta vuotava veri ja kyyneleiden raidoittamat kasvot.
Ollaan siis hiljaa.
PS. Tänään on kiertopäivä 22 ja ovulaation metsästys on taas käynnissä. Neula löytyisi heinäsuovasta helpommin kuin tällaisen kryptisen kehon merkkien tulkitseminen. Alistun kohtalooni ja epäilen, että tammikuussa meitä odottaa jälleen kerran ovulaation induktio. En tiedä kumpi on kamalampaa, raskaaksi tuleminen vai raskaaksi tulemisen odottaminen. Taitaa olla tällä hetkellä aika tasan tämä peli.
Ehkä en sitä kuitenkaan olekaan. Meitä on muitakin ja meitä on paljon. Yhden keskenmenon saaneita on paljon, kaksi keskenmenoa saaneita on jonkun verran ja kolme perättäistäkin keskenmenoa saaneita on yksi sadasta. Aiemmin ajattelin, että jo on p***a tuuri, kun sattuu siihen surkeaan yhteen prosenttiin, mutta ehkä minun pitäisi ajatella se niin, että tuhannesta suomalaisnaisesta yhdeksän naista minun lisäkseni kulkevat tällä samalla tiellä, itkevät kuukausi toisensa jälkeen samoja vessanpönttöön valuvia haaveita. Se on itse asiassa aika paljon se. Kiitos teille, jotka kuljette tätä matkaa kanssani, surette ja saatatte jopa saada rohkeutta kohdata elämä sellaisena kuin se on, koska tiedätte, että ette ole yksin. Tämä on sometusta parhaimmillaan ja jälleen kerran totean, että jos tästä surkeasta kohtalosta voi olla hyötyä jollekin toiselle, yhdistän itkuni mielelläni isompaan puroon. Nöyrin kiitokseni.
Meidän lisäksi otsikossa on tänään sana hiljaiset. Tuntuu, että joka tuutista tulee taas vauvauutisia (Miksi se hemmetin Ruotsin prinsessa Sofiakin meni pamahtamaan paksuksi välittömästi häiden jälkeen!? Nimimerkillä katkera lapseton nainen odottaa edelleen omaa vuoroaan). Ärsyttää, kiukuttaa, sapettaa, kiehuttaa juuri nyt se, että raskaana olevilla on oikeus kailottaa onneaan kaikille, heitä onnitellaan ja raskauden edistymistä kysellään. Vauvoista tulee päivittäinen puheenaihe ja mahaan saa koskea kuka tahansa perusjannu kadulta. Ei kukaan minun keskenmenomahaani koske. Ei koske ei eikä surkuttele, ei kysele, että miten sinä tänään jaksat, kun viimeisimmästä keskenmenosta on kulunut viisi kuukautta.
Ei kysele, koska keskenmenot ovat edelleen tabu. Niistä ei puhuta, niistä ei kysellä eikä omista suruista kailoteta kahvipöydässä. Välillä toivoisin, että olisin tarpeeksi rohkea ja uskaltaisin omalta osaltani olla rikkomassa keskenmenojen don't ask don't tell -luonnetta, mutta täältä nimimerkin takaa on helppo huudella. Ihan yhtä hiljainen ja säälittävä olen minäkin. Kaveripiirissäni olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen ja suvussakin melko moni jo tietää meidän epäonnesta. Syyllisyyden viittaa en ole harteilleni asetellut koko aikana, joten en koe, että keskenmenoissa olisi mitään hävettävää. Tiedän, että olen hiljaa vain siksi, että muut eivät kestä kuulla näin huonoja uutisia. Raskaudet, tuhisevat pikkuvauvat ja perheonni myyvät niin paljon paremmin kuin keskenmenot, hyytymiä täynnä oleva kohdusta vuotava veri ja kyyneleiden raidoittamat kasvot.
Ollaan siis hiljaa.
PS. Tänään on kiertopäivä 22 ja ovulaation metsästys on taas käynnissä. Neula löytyisi heinäsuovasta helpommin kuin tällaisen kryptisen kehon merkkien tulkitseminen. Alistun kohtalooni ja epäilen, että tammikuussa meitä odottaa jälleen kerran ovulaation induktio. En tiedä kumpi on kamalampaa, raskaaksi tuleminen vai raskaaksi tulemisen odottaminen. Taitaa olla tällä hetkellä aika tasan tämä peli.
Kommentit
Lähetä kommentti