Siirry pääsisältöön

Selittämätön vol 3

Käytiin eilen lääkärillä kuulemassa lopulliset tulokset. Ainoa puuttuva palanen oli tukostaipumustutkimukset, muuten lopputulos olikin odotettavissa.

Lääkäri sanoi heti aluksi, että hänellä on yksi hyvä ja yksi huono uutinen. Se oli se yksi ja sama eli meissä ei ole mitään vikaa. Kaikki testit näyttivät normaaleilta eli tukostaipumuksestakaan ei ole kysymys, raskaudet alkavat PCO:sta huolimatta ja minussa (eikä miehessä) ole mitään nykylääketieteen menetelmillä todennettavissa olevaa selittävää syytä keskenmenoille. Samassa lääkäri totesi, että kun ei ole syytä, ei ole apukeinoa. Julkisella eivät lähde kokeileviin hoitoihin (niin kuin ajattelinkin), ehdotti ovulaation induktiota ensi vuoden puolella, jos kierrot ovat ihan mitä sattuu. Ovathan ne, mutta taitaa se ovulaatio pääosin kuitenkin tulla, vaikka tulisi sitten kp 30.

Ei uutta länsi- eikä vauvarintamalla. Lääkäri korosti sitä, että voimme nyt itse miettiä jatkoa eli mitä jaksamme, mitä haluamme ja mihin olemme valmiita henkisesti ja taloudellisesti. Vaihtoehdot ovat kai sitten nämä: 1) jatkamme luomuyritystä, 2) lähdemme yksityiselle kokeileviin hoitoihin (esim. alkiodiagnostiikka), 3) siirrymme suoraan adoptioon, 4) jäämme lapsettomiksi, lyömme hanskat tiskiin ja sanomme hyvästi vauvahaaveille. On sanomattakin selvää, että kohta neljä on tässä vaiheessa elämää vielä aivan käsittämätön vaihtoehto. Sitten ovat nuo kolme muuta. 

Yritimme laatia miehen kanssa eilen sotasuunnitelmaa ja päädyimme nyt tällä haavaa tähän: Kokeilemme ensin luomuna, aivan kuten nyt viimeinen kuukausi on kokeiltu. Uusi kierto alkoi tällä viikolla, toivotaan, että ovulaatio tulee jossain 15-30 päivän välillä ja toivotaan, että raskaus alkaa. Jatkan gluteenittomalla niin kauan kunnes tulen raskaaksi ja/tai minulla todetaan neljäs keskenmeno. Jos en tule raskaaksi ennen tammikuuta, otamme heti vuoden alussa yhteyttä julkiselle, jossa voimme kokeilla ovulaation induktiota vielä kerran. Joka tapauksessa yritämme saada neljännen raskauden käyntiin mahdollisimman vähillä toimenpiteillä.

Jos (kun?) neljäs raskaus alkaa ja menee kesken, siirrymme kuitenkin kerran kokeilemaan alkiodiagnostiikkaa. Tällöin voimme olla ainakin varmoja siitä, että alkio on terve eikä vika voi olla kromosomeissa. Edessä olisi silloin hormonipistokset, punktio, alkion kromosomien tutkiminen, alkion istutus, raskauden alkaminen (toivottavasti) ja pelko viidennestä keskenmenosta. 

Viisi keskenmenoa. Siihen se raja nyt tällä hetkellä tuntuu asettuvan. Voin olla eri mieltä ajan kuluessa, mutta uskoisin, että ensi vuoden jälkeen olemme valmiita siirtymään adoptioneuvontaan ja sitä kautta adoptiojonoon. Ajatus adoptiolapsesta on helpottava, se tuo turvaa ja lämpöä niihin hetkiin, kun pelkään, että emme saa lasta koskaan. Että jäämme täysin kaksin. En usko, että minusta on kokeilemaan onnistumista kymmentä kertaa. Koskaan ei tietenkään voi sanoa, mutta siltä se koko ajan vahvemmin tuntuu.

Ai niin ja päätin lähteä tähän neljänteen yritykseen nyt positiivisin mielin. Kolme kertaa olen pelännyt, panikoinut, uskonut pessimistisesti pahimpaan vaihtoehtoon ja eipä siitä paljon hyötyä ollut. Keskenmenoon se johti joka kerta. Päätettiin siis eilen, että tulen marraskuussa raskaaksi ja meille syntyy heinäkuussa vauva. Eikö se näin ole, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Toivottavasti ironia ulottuu sinne ruudun toiselle puolelle saakka. Nyt on säätämiset säädetty, täällä aletaan vihdoin ja viimein tekemään niitä lapsia!

Ei se ota jos ei annakaan. The story of my life. 

Kommentit

  1. Toivotaan, että keskenmenot olisivat vain huonoa tuuria. Tuli mieleeni yksi IG-tili, johon olen törmännyt. Tosi vaikuttava tarina Ruotsista ja alkiodiagnostiikasta. Kannattaa tutustua: https://instagram.com/saandydf/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se lääkärikin sanoi että toivoi että meillä olisi käynyt vain tosi huono tuuri. Tiedä häntä... Kiitos vinkistä, pitääpä käydä heti tsekkaamassa tuo IG-tili!

      Poista
  2. Mäkin jaksan uskoa huonoon tuuriin vielä, vaikka ymmärrän, että sulla se usko on jo kortilla.

    Näin yksi yö sellaista unta, että sain kaksoset. Synnytin kotiin koska en ehtinyt sairaalaan. Unessakin tunsin, miten maito nousi vauvojen tuhistessa. Tuli kauhea vauvan kaipuu, sellainen biologinen, tarpeena samankaltainen kuin tarve hengittää.

    Se helpotti, mulla yleensä helpottaa, vaikka tällä kertaa ei täysin. Ja se sai myös jälleen muistamaan, millainen isku palleaan vauvan kaipuu joskus on. Toivon niin kovasti, että sun kaipuu päättyy onnelliseen kohtaamiseen vastasyntyneen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä oikein hämmästyy miten paljon sitä lasta kaipaakaan. Unet ovat niitä pahimpia, herääminen vain muistuttaa entisestään todellisuudesta, joka sattuu. Mutta kaipauksen kanssa oppii elämään. Ja vaikka usko biologiseen lapseen horjuu todella pahasti, jotenkin on sellainen tunne, että kyllä meille vielä lapsi tulee. Tavalla tai toisella.

      Poista
  3. Mä niin toivon, että teidän keskenmenot on ollut vaan huonoa tuuria ja neljäs kerta tuo sen odotetun lopputuloksen ♡ -Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aada! <3 En suoraan sanottuna usko, että jaksaisin yrittää vielä kerran täysin luomuna ilman teitä ihania tsemppareita!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli