Siirry pääsisältöön

Kerta kiellon päälle

Viikko on mennyt seesteisissä tunnelmissa. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko raskautta niin hyvin, kuin olen vain pystynyt ja niinä hetkinä, kun ajatukset ovat kääntyneet raskauteen #4, olen hokenut sisäistä mantraani "tällä kertaa kaikki menee hyvin". Katsotaan onko positiivisella ajattelulla mitään merkitystä lopputuloksen kannalta.

Tein viikko sitten sunnuntaina viimeksi kolme testiä ja olin huolissani Apteekin testin viivan heikkoudesta. No, kaappiin oli jäänyt vielä yksi Apteekin Oma raskaustesti ja tein sen äsken, nyt kun kasassa on viikkoja 4+6 eli huomenna kääntyy kuudes raskausviikko. Tärisevin käsin kaivoin testin paketista (miten se onkin, että aina jännittää, kun testin tekee!?) ja eipä toista viivaa tarvinnut pitkään odotella.


Pari kyyneltäkin piti vuodattaa, kun ruutuun ilmestyi välittömästi kaksi aivan yhtä vahvaa viivaa. Tuo kuva on siis otettu KOLME minuuttia testin tekemisen jälkeen ja nyt kun testi on jo kuivunut, testiviiva näyttää jopa kontrolliviivaa vahvemmalta. En ole tainnut kertaakaan aiemmin saada tässä vaiheessa näin vahvaa plussaa. Itkettää. 

Raskausoireet ovat vahvistuneet: välillä kuvottaa, rintoja pakottaa aivan järkyttävän paljon ja itku on tosi herkässä. Välillä selkää ja vatsaa särkee ihan kuin menkoissa, mutta niinä hetkinä toistan taas sitä mantraa "tällä kertaa kaikki menee hyvin". Jotenkin nyt tuntuu, että on mentävä. Menee. Onnellisuuden tunne on jo tässä vaiheessa niin valtava, miten viikolla 4+6 voi olla näin hyvä olo kolmen keskenmenon jälkeen? 

Varasin ensimmäisen neuvolan maanantaille 14.12., koska pk-seutu ja ruuhkat. Sanoin hoitajalle, että voi olla ettei aikaa tarvita. Hoitaja toivotti hyviä vointeja ja sanoi, että nähdään joulukuussa.

Voi anna tämän onnistua. 

Kommentit

  1. Voi miten ihanaa <3 onnea plussasta ja täällä ainakin on kaikki peukut ja varpaat pystyssä että tällä kertaa kaikki menee hyvin <3 ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Jotenkin sen tajuaminen että raskauden etenemiseen en tässä vaiheessa pysty mitenkään vaikuttamaan on helpottanut kovasti. Turha stressata etukäteen, elämä vie minne vie. Juuri nyt ollaan onnellisia plussasta. :)

      Poista
  2. Mä .....nnngngng. Haluaisin sanoa juttuja ja samalla olla sanomatta, kun pelkään, että jinxaan jotain. Hullua, eikö?

    Voi anna tämän onnistua, voi, todella. Olet ajatuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Sama olo itsellä. Haluaisin sanoa että tämä kerta onnistuu mutta kuka sen takaa? Päivä kerrallaan.

      Poista
  3. Hieno viiva!! Ei näyttäisi jäävän ainakaan hcg:n noususta kiinni tämän raskauden onnistuminen, ja se on jo tärkeä askel se. Askel kerrallaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli