Siirry pääsisältöön

Ihmeiden aika ei ole ohi

What a difference a day makes.

Nyt melkein hävettää. Mutta muistakaa, että kolme keskeytynyttä keskenmenoa ja jokaisessa kuin seinään loppuneet oireet yhdistettynä repivään selkäkipuun ei minun mielessäni voi tarkoittaa enää mitään muuta kuin jälleen sitä samaa.

Paitsi tässä raskaudessa. Eilinen meni sumussa, ajattelin, että kun vain jaksan työpäivän loppuun, niin voin mennä kotiin itkemään. Oireettomuutta jatkui koko päivän (ja uskokaa, kävin työpaikan vessassa aina välillä puristelemassa rintoja - ei mitään). Mutta kotona kyyneliä ei tullutkaan. Tuli vähitellen hiipivä kuvotus ja jos oikein kovasti paineli, hento rintojen särky. 

Sitten tuli tämä aamu. Ja kaikki oireet ovat palanneet entistä vahvempina takaisin. Siis palanneet. Näin ei ole käynyt koskaan, ei kertaakaan kolmessa aiemmassa raskaudessa. Rintoja särkee yhtä paljon kuin alkuviikosta ja kuin kirsikkana kakun päällä tänä aamuna sain kokea elämäni ensimmäisen kunnollisen aamupahoinvoinnin. Aamupalan aloitus päättyi pöntön halailemiseen ja samalla kun fyysisesti voin huonommin kuin pitkään aikaan, olisin voinut purskahtaa nauruun. 

Että toivo tuli sittenkin takaisin. Siinä kakoessa ajattelin, että tämä ei vielä ollutkaan tässä. Voiko tällaista ollakaan?

Pidä kiinni pikkuinen. Lupaan, että en luovu enää toivosta - en ennen kuin sen on ultrassa todettu lopullisesti menneen. 

PS. Hesari kirjoitti tänä aamuna jälleen kerran keskenmenon kokeneiden kokemuksista. Ihanaa, että aihe on esillä, vaikka raskas onkin. Vertaistuen merkitystä ei sovi vähätellä, se on taas jälleen kerran todistettu. Kiitos ihanat lukijat tsempeistä! 

Kommentit

  1. Voi miten ihanaa! Miten mukava asia pahoinvointi voikaan olla :D Tiedän tuon tunteen vaikka meillä keskenmenoja ei ole kuin yksi, tai kaksi jos KU lasketaan mukaan. Mulla oireita oli tosi vähän ja ne sahasi miten sattuu, välillä oli kokonaan pois päivän pari, ja aina olin varma että se oli sitten siinä. Tuttua huttua puristella tissejä ja arvuutella peilin edessä onko ne kutistuneet vai ennallaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt uskallan jo luottaa vähän enemmän jos oireet sattuu taas yhtäkkiä häviämään... Tai sitten en. :)

      Poista
  2. Ihanaa! Yritä nyt nauttia ja olla murehtimatta oireita ja oireettomuutta! Ehkä oikeasti joskus se oireiden katoaminen ei tarkoitakkaan mitään :)
    Rinde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensä kyttäämisen lopettaminen taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. :D

      Poista
  3. Ihanaa, että kyseessä oli väärä hälytys! Noita varmaan tulee vielä lisääkin. Sen jälkeen, kun on useamman kerran kokenut menetyksen, kaikkia merkkejä kyttää ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ja oksentamisestakin voi iloita! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää pitää pää kylmänä seuraavalla kerralla jos/kun oireet yllättäen häviää. :)

      Poista
  4. Voitasko joskus tavata? Ei muuten mutta tuntuu vähän kummalta itkeskellä täällä ilosta ihmisen takia, jonka tuntee vain internetistä. Sitten jos oltais tavattu, voisin avoimesti kyynelehtiä selittelemättä mitään kellekään.

    Tai no siis kai noi on jo tottuneet.

    Mä kerron sulle sen, mitä en aikonut kertoa aikaisemmin. Älä ota profetiana. Silloin kun odotin tytärtäni, olin tosi tyyni. Kerran tuli veristä vuotoakin. Olin ihan paatuneena, että jaaha, mutta en huolestunut yhtään. Vuoto loppui. Raskaus jatkui. Mä jotenkin ajattelen, että se sun alun varmuus on hyvä merkki (mutta älä silti ota profetiana.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana. <3 Ja täytyy sanoa että varmuus palasi tänä aamuna saman tien. Jotenkin on vaan sellainen olo, että tää on meidän vauva. Mikä on naurettavaa sanoa kun viikkoja on kasassa 5+5. Jää nähtäväksi onko intuitio oikeassa.

      Poista
  5. Mahtavaa! Kyllä raskausoireet on vaan välillä erittäin iloinen asia :) Esikoista odottaessani pahoinvointi oli ehdottomasti se asia, joka piti mut järjissään, oli jotain mihin pystyi turvautumaan kun pelot yritti ottaa vallan. (vaikka ei jatkuva oksentaminen tietty mitään kivaa ollut) -Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että jos tää tällä tavalla nyt jatkuu niin tää alkuraskaus tulee olemaan pitkä ja tuskallinen, mutta jospa seuraavalla kerralla jos/kun oireet häviää uskallan vielä kuitenkin luottaa. :)

      Poista
  6. Voi ihania uutisia, olo oli niin tyhjä sun edellisen postauksen jälkeen! Täällä sormet ja varpaat ristissä teijän puolesta, pitäköön pikku tyyppi visusti kiinni <3 Toivottavasti äidin intuitio on oikeassa <3

    VastaaPoista
  7. HUH, onneksi saatiin lukea onnellisia uutisia!! <3 En edes neuvo yrittämään ottaa iisisti koska sellaista vaihtoehtoa ei ole :D Hammasta purren eteenpäin päivä kerrallaan, toivon teille niin paljon kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Yllättävän iisisti oon pystynyt ottamaan siihen nähden miten kamala tausta meillä on. Ei auta kuin ottaa jokainen päivä sellaisena kuin se tulee ja toivoa parasta...

      Poista
  8. Onneksi oireet tulivat takaisin! Mutta on varmasti hyvin vaikeaa tai mahdotontakin olla tarkkailematta niitä. Toivottavasti aika ultraan kuluu mahdollisimman nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä päivä on mennyt sohvalla pahoinvoinnin kourissa, joten oireita ei ole tarvinnut paljon tarkkailla, mutta paniikki iskee varmasti heti jos/kun oireet hellittävät... Reilu viikko vielä odotettava.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli