Kadotin kaikki raskausoireet eilen.
Jatkuva pahoinvointi lieveni päivän aikana olemattomiin ja illalla ensimmäistä kertaa yli viikkoon ei oksettanut. Ei yhtään. Samalla rintojen aristus loppui kuin seinään. Pahin oli tapahtunut. Nukkumaan mennessä alkoivat vatsakivut, suoraan kohdun kohdalla. Repivät, vihlovat lähes supistuksia muistuttavat kivut saivat jo epäilemään vuodon alkamista hetkenä minä hyvänsä. Nukuin levottomasti.
Tähän aamuun mennessä vuoto ei ole alkanut. No se ei paljon lohduta, vuoto ei ole aiemminkaan ollut keskenmenon merkeistä ensimmäinen. Kuvotus on edelleen poissa, rinnat lähes normaalin oloiset. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Että tällä kertaa ei ehditty edes ensimmäiseen ultraan?
Itkin illalla lohduttomasti, kuinka monta keskenmenoa yhden naisen kannettavaksi annetaan? Miksi minun kehoni ei onnistu ylläpitämään raskautta?
Meillä on varhaisultraan aika varattu keskiviikolle, yritän saada siirrettyä sen jo tiistaille. Haluaisin mennä kuulemaan huonot uutiset mahdollisimman pian. Jälleen kerran valmistaudun siihen, että otan töistä sairauslomaa, soitan pomolle jo kolmatta kertaa vajaan vuoden sisällä ja kerron, että ei - ei onnistunut tälläkään kertaa tämä vauvaprojekti. En jaksaisi kolmatta kaavintaa, jatkuvia kipuja, pelkoa keskenmenon onnistumisesta, itkua ja vielä lisää itkua.
Helvetin portteja tässä jo kolkutellaan.
Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää.
Jatkuva pahoinvointi lieveni päivän aikana olemattomiin ja illalla ensimmäistä kertaa yli viikkoon ei oksettanut. Ei yhtään. Samalla rintojen aristus loppui kuin seinään. Pahin oli tapahtunut. Nukkumaan mennessä alkoivat vatsakivut, suoraan kohdun kohdalla. Repivät, vihlovat lähes supistuksia muistuttavat kivut saivat jo epäilemään vuodon alkamista hetkenä minä hyvänsä. Nukuin levottomasti.
Tähän aamuun mennessä vuoto ei ole alkanut. No se ei paljon lohduta, vuoto ei ole aiemminkaan ollut keskenmenon merkeistä ensimmäinen. Kuvotus on edelleen poissa, rinnat lähes normaalin oloiset. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Että tällä kertaa ei ehditty edes ensimmäiseen ultraan?
Itkin illalla lohduttomasti, kuinka monta keskenmenoa yhden naisen kannettavaksi annetaan? Miksi minun kehoni ei onnistu ylläpitämään raskautta?
Meillä on varhaisultraan aika varattu keskiviikolle, yritän saada siirrettyä sen jo tiistaille. Haluaisin mennä kuulemaan huonot uutiset mahdollisimman pian. Jälleen kerran valmistaudun siihen, että otan töistä sairauslomaa, soitan pomolle jo kolmatta kertaa vajaan vuoden sisällä ja kerron, että ei - ei onnistunut tälläkään kertaa tämä vauvaprojekti. En jaksaisi kolmatta kaavintaa, jatkuvia kipuja, pelkoa keskenmenon onnistumisesta, itkua ja vielä lisää itkua.
Helvetin portteja tässä jo kolkutellaan.
Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää.
Voi ei :/ toivon niin, että kyseessä ei ole keskenmeno. Se olisi aivan liian julmaa :( voimia paljon!
VastaaPoista-hemmiina
Pidän peukkua. Olet ajatuksissa, paljon ja usein, vaikkei silleen tunnetakaan.
VastaaPoista<3 Tällä keskenmenomatkalla löytää sukulaissieluja yllättävistä paikoista. Ultraa joudutaan odottamaan keskiviikkoon, nyt pitää vain keskittyä pitämään itsensä kasassa siihen saakka.
VastaaPoista