Siirry pääsisältöön

Kolmas

Sain tänään kolmannen keskenmenon.

Tai no jos tarkkoja ollaan, sain sen jo muutama päivä sitten, lääkärin mukaan tarkalleen raskausviikoilla 6+4. Itse heräsin lauantaiaamuna outoon tunteeseen siitä, että kaikki ei ole hyvin. Perjantaina oli ollut tuo 6+4.

Ei kellään ole tähän enää mitään sanottavaa. Jotkut saavat elämässä ne huonommat kortit, sitä vain ei koskaan uskoisi, että se sattuu omalle kohdalle. On järkyttävää kuulua siihen 1% pieneen vähemmistöön hedelmällisistä naisista, jotka saavat kolme keskenmenoa peräkkäin.

Minä aavistin tämän, mies ei. Yhtä hajalla taidetaan olla molemmat.

Ulkona paistaa aurinko, mutta meillä on vieraana kuolema. Tänään ei kuollut pelkästään pieni alkio sisälläni, tänään kuoli myös haaveet omasta lapsesta. Kaikista kamalinta taitaa olla se, että tänään kuoli halu enää edes yrittää. Liika on liikaa, odottakoon minua ensi viikolla viimeinen kaavinta. 




Kipu ei kuole millään - ei edes huutamalla alastomana lattialla. 

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Voi ei. Olen ihan todella, todella pahoillani. Voimia sinne, voimia ja aurinkoa myös sydämeen.

    Tiedän, etten mitään voi tehdä, mutta täällä olen silti. Vaikkei olla edes tavattu. Olet ajatuksissa.

    VastaaPoista
  3. Eikä! Niin väärin :(

    Meidän raskaudella oli sama kohtalo, keskenmeno. Mutta ei meidän tilennetta voi edes verrata teihin.

    Ihan hirveästi jaksamista ❤

    -Aada

    VastaaPoista
  4. Ei voi olla totta :( Olen niin pahoillani pco-siskoni. En voi kuvitellakaan tunteitanne, mutta elän täällä hengessä mukana <3 valtavasti jaksamisia <3

    Olemassaolematon

    VastaaPoista
  5. Olen syvästi järkyttynyt...vaikken tunne sinua muusta kuin näistä postauksista. itse ivf hoitoja läpikäyneenä ja niistä vain pettymyksiä saaneeni olen kohta luovuttamassa... Olin ihan varma että tällä kertaa teillä onnistuu. Sanat eivät riitä. :( tähän pohjattomaan suruun toivon sinulle kuitenkin arjen kauneutta ja pieniä iloja, joilla jaksaa seuraavan päivään, seuraavaan viikkoon, seuraavaan hetkeen. Ehkä joskus pystymme olemaan joskus sen hetken ilman ainaista ajatusta tästä lapsettomuudesta. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista
    T.j

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kauniista sanoista. <3 Aurinko paistaa mutta sydän on särkynyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli