Siirry pääsisältöön

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää. 

Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli aivan poikkeuksellista. Sunnuntaina en ollut täysin poikki, päinvastoin reippaan kävelylenkin jälkeen olo oli hyvä. Pahoinvointi alkoi hellittää ja eilen ja tänään tilanne on ollut vielä pahempi parempi. Eli aamulla yököttää ihan ihan vähän mutta hyvin minimaalisesti aiempiin viikkoihin verrattuna ja muuten kaikki oireet loistavat poissaolollaan. Koko ajan ei väsytä, rinnat eivät tunnu kivikovilta ja aroilta, minun ei tarvitse juosta vessassa koko aikaa ja pahoinvointi on vähentynyt lähes olemattomiin.

Needless to say, täällä ollaan aika paniikissa. Viimeinen niitti oli se, kun kävin eilen monen viikon tauon jälkeen joogassa ja olin varautunut siihen, että voimat loppuisivat viimeistään puolessa välissä täysin kesken mutta ei, jaksoin koko harjoituksen loppuun ja olo oli todella hyvä vielä kotiin päästessä. Ei heikotusta, ei väsymystä, päinvastoin. 

Periaatteessa tiedän, että tämä voi olla hyvä merkki. Minulle oireettomuus on aina merkannut keskenmenoa ja vaikka näin pitkälle tällä kertaa onkin päästy, vainoharhaisuus on nostanut taas rumaa päätään. Voiko kaikki muka olla hyvin, kun olo on näin normaali? Välillä tuntuu siltä niin kuin en raskaana olisikaan. Apua.

Paniikkia on lisännyt se, että viimeiset päivät olen saanut kaverikseni myös selkäsäryn, joka siirtyi jo vatsan puolelle eilen. Luin, että tämä yhdistettynä jatkuvan pissahädän vähenemiseen voi olla vain merkki siitä, että kohtu on nousemassa ylöspäin eikä paina enää virtsarakkoa ja kohdun kasvusta aiheutuvat kivut kuuluvat asiaan. Mutta minulle oireettomuus yhdistettynä selkä- ja vatsakipuihin on tarkoittanut aina keskenmenoa.

Nyt tässä orastavassa paniikissa palaan jälleen siihen doppler-asiaan. Olen miettinyt, että se voisi tarjota mielenrauhaa näillä pelottavilla oireettomilla viikoilla (jos oireettomuus siis tästä nyt jatkuu), mutta toisaalta pelkään sitä, että entä jos illalla paniikissa en saakaan sydänääniä kuulumaan ja lähden yötä vasten Kätilöopiston päivystykseen, jossa todetaan, että sikiö on siinä asennossa, että äänet eivät heikolla kotidopplerilla kuulu, mutta että kaikki on hyvin? Silloinhan minusta vasta hermoraunio tuleekin ja onnistun siinä samalla vielä ruuhkauttamaan päivystystä apua oikeasti tarvitsevilta.

Kysyn siis teiltä: doppler vai ei?


PS. Superpitkän postauksen lopuksi on pakko vielä mainita eilinen Marja Hintikka Live. Katsoin ekan tuotantokauden vasta Areenasta joulukuussa (sitä ennen ajattelin, että kyseessä on ohjelma, jonka kohderyhmään en todellakaan kuulu), mutta eilen sattui olemaan tv auki, kun toinen tuotantokausi alkoi. Heidi Suomi oli puhumassa perheettömyydestään ja avasi siinä samalla ihanan rohkeasti aiemmasta keskenmenosta ja sen seurauksena tulleesta erosta. Tällaisia lisää - mielestäni median antama yksipuolinen kuva siitä, että perheen perustaminen on aina oma valinta samoin kuin se, ettei perhettä ole on väärä ja on mahtavaa, että meiltä löytyy ihmisiä, jotka uskaltavat puhua lapsettomuuden tuskasta ääneen. Voit katsoa koko jakson täältä. Suuren suuri peukku Heidille! <3
 

Kommentit

  1. Olet nyt siinä vaiheessa, että oireet useimmiten vähenee ja pääset siis todenteolla nauttimaan raskaudesta. Kriittisimmät viikot on takana ja olo paranee. Toivoisin kovasti, että pystyisit täysin rinnoin nauttimaan raskaudesta ja ottamaan siitä kaiken ilon irti.
    Doppler tuo varmasti mielenrauhaa ja mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä helpommin äänet kuuluu. Joten ehkäpä se voisi olla ihan hyväkin hankinta.
    Vaikka keskenmeno kummittelee koko ajan taustalla, niin koita ajatella niin, että jos km tulee, niin se tulee. Mutta jos ei tule, niin kadut myöhemmin jos sen pelossa et uskaltanut nauttia raskausajasta. Onnea ja tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri näin itsekin ajattelen eli olisin niin mielelläni rauhallisin mielin (ja yllättävän hyvin on viime viikot menneetkin) mutta aiemmat menetykset kummittelevat peikkona taustalla... Jään vielä pohtimaan tuota doppleria. Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  2. Noilla viikoilla oireet vähenee, olo kohenee ja ei oikeastaan edes tiedä olevansa raskaana :D mulla pahoinvointi loppu rv9, rintojen arkuus rv10, väsymyskin rv12. Ja rv13 ostin dopplerin. Se oli kyllä mulle aikamoinen pelastus, jotenkin kun en uskonut että mulle voi käydä hyvin. Kaikki ei sitä tarvi, mut itte tykkäsin. Muutaman kerran vkossa kuuntelin sydänäänet,löysin aina ne,joskus heti,joskus etsinnän jälkeen
    . Rv15-18 oli senluokan liitoskipuja et taas tiesi olevansa raskaana. Ja rv20 jälkeen kun liikkeet alkoi tuntua doppleria en ole käyttänyt ehkä kuin kerran, sekin huvin vuoksi kun teki mieli kuunnella sydänääniä :) Tänään mulla siis 33+0! Tsempit raskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea noin pitkälle pääsemisen johdosta, välillä toivon itsekin että voisin kääntää kelloja 20 viikkoa eteenpäin. :D Doppler on minulle vielä kaksiteräinen miekka ja uskon, että jos uskallan sen hankkia, olen todennäköisesti tyytyväinen. Vaatii vain sen kynnyksen yli pääsemistä ettei se ajatuksena pelottaisi niin paljon. :) Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Hei! Itse olen käyttänyt kotidoppleria jo viikoilta 10. Aina olen äänet saanut kuulumaan. Suurimmalla osalla sinun viikoillasi äänet saadaan kuulumaan hyvin. Jos hankinta epäilyttää, olisiko mahdollista lainata doppleria kokeiluun? Ja vaikka päivystyskäyntejä tulisikin muutama, voisi doppler säästää mielenterveyttä ja vielä useammalta "sydänääntenkuuntelu" kerralta. Toivon teille kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ongelmana on se, että olen ainoa kaveripiirimme ongelmaodottaja eli ystävillä ei (tietääkseni) ole ollut dopplereita käytössä joten en tiedä ketään keneltä voisin sellaista lainata. Laitteen hinta ei sinällään ole ongelma, en vain ole henkisistä syistä uskaltanut sitä vielä tilata. :D

      Poista
  4. Minä puolestani en suosittele kotidoppleria. Itse kävisin ennemmin neuvolassa useammin kuuntelemassa sydänääniä. Se kerta kun et saakaan sydänääniä kuulumaan kotona on henkeä salpaava. Minulla on kolme keskenmenoa takana ja muistan miten valtavan paniikki iski, kun sydänäänet eivät kotona kuuluneetkaan. Kun on menettänyt monesti, pelko nousee niin helposti. Hädässä äkkiä neuvolaan kuuntelemaan. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri TÄMÄ on se syy miksei meillä vielä ole doppleria ja miksi olen jarrutellut sen ostoa. Tiedän, että joutuisin välittömästi paniikkiin jos äänet eivät kuuluisi ja pelko ottaisi saman tien vallan. Riittäisi varmaan kerta ja sen jälkeen en uskaltaisi enää doppleria käyttää ja menisi hukkaan koko laite. Neuvola on sen sijaan sen verran kaukana meiltä ja työajat suht joustamattomia että en tiedä miten usein sielläkään jaksaisin ravata... Ajatus siitä että mahdollinen keskenmeno todettaisiin kuitenkin neuvolassa tai lääkärissä tuntuu paljon paremmalta kuin dopplerilla sen selvittäminen kotona. Hui!

      Poista
  5. Mä suosittelen kanssa doppleria. En usko, että ainakaan itse olisin selvinnyt järjissäni ilman sitä. Mulla tuohon aikaan loppui monet oireet ja nyt niitä tulee ja menee. Joku päivä saattaa olla huono olo. Joku päivä olen elämäni kunnossa. Välillä tissit on kipeät ja yhtäkkiä saattaa mennä viikko silleen, että ne on täysin normaalit. En myöskään ravaa enää kokoajan vessassa ja mun selkää särkee. Ja mahaa särkee. Ja välillä tuntuu että vuodan kun seula vaikken vuodakkaan. Tää on kaikki uutta. En tiedä kun miten raskaus käyttäytyy ekalla kolmanneksella. Doppleri on pelastanut mut monelta itkulta. Välillä olen nimittäin varma, että mahassa ei elä kukaan. Ja muutamassa minuutissa pystyn varmistamaan, että olinkin väärässä.
    -Rinde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin oireet menee tällä hetkellä ja juuri siltä välillä tuntuu (eli että ei siellä enää eloa ole). Mutta niin kauan kuin en tiedä, voin ainakin kuvitella olevani raskaana ja siksi en ole uskaltanut (vielä?) doppleria ostaa. En tiedä ymmärrätkö mitä haen takaa, mutta mitä sitten jos doppler vain varmistaa pahimmat pelot? Kuulisin ne mieluummin lääkäriltä... Toisaalta todennäköisempäähän se on että olisin väärässä. :D

      Poista
    2. Ymmärrän mitä tarkoitat. Toisaalta taas, mulla ainakin on pitkiä taukoja neuvolan ja ultrien välillä, etten kestäisi ajatusta että olisin monta viikkoa raskaana ja kuulisin lääkäriltä että vauva on kuollut jo kauan sitten. Mutta toi doppler asia on vaikea. On hyvät puolet hankkia se, mutta on myös hyviä puolia olla hankkimatta sitä. Kyllähän varmasti suurin osa odottavista äideistä pärjää mainiosti ilman sitä.

      Poista
  6. Suosittelen myös doppleria. Minulle se oli ihan pelastus juuri tuossa keskiraskaudessa ja säästi turhilta ultrakäynneiltä. Joskus ääniä ei löytynyt heti mutta asentoa vaihtamalla ja eri kohdista kuuntelemalla ne aina sai kotidopplerillakin esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Jään vielä miettimään tätä dopplerasiaa, houkuttelee se kyllä mutta pelottaa yhtä aikaa. :)

      Poista
  7. Hei! Tiedän, ettei tämä nyt varmasti mieltäsi huojenna, mutta kerronpa kuitenkin :) Olen nyt toista kertaa raskaana, viikkoja 8 ja risat. Ensimmäinen raskaus päättyi alkusyksystä keskeytyneeseen keskenmenoon; tuo raskaus oli alusta asti kivulias ja vaikea ja niin oli vaikea koko keskenmenoprosessi. Sekään ei lopulta onnistunut "normisti" vaan sairaalareissu tuli... Tuo keskenmeno ja kaikki siihen liittyvät jutut olivat niin traumaattisia, että varmasti vaikuttavat jollain tavalla koko loppuelämäni. Täälläkään ei siis luottoa omaan kroppaan ole enää juurikaan jäljellä ja pelko on persuuksissa koko ajan. Itsestäni tuntuu uskomattomalta, että ollaan nyt päästy edes tänne asti (paljon pidemmälle kuin viime kerralla ja kyllä, paniikkiultrissa on täälläkin ravattu koko alkuraskauden ajan).

    Mutta siis se asiani oli: Mulla lopppui voimakas raskaus pahoinvointi pari viikkoa sitten ja monet muutkin raskausoireet on helpottaneet tai loppuneet... Lisäksi viikko sitten alkoi tajunnan melkein vievä pistävä selkäsärky. Olin kuullut, että yhtäkkiä alkava kova selkäkipu ei ole yleensä hyvä merkki, ja lisäksi edellisessä keskenmenneessä raskaudessa mulla oli ollut myös selkäkipua (tosin jatkuvasti). No, itkukurkussa ja pettynein mielin varasin ultra-ajan, koska olin varma, että tämäkin oli nyt sitten tässä. Mutta eipä vaan ollutkaan: pari kertaa ollaan noiden oireiden hälvenemisen ja selkäkivun alkamisen jälkeen käyty ultrassa ja TOISTAISEKSI kaikki näytti olevan mitä parhaiten. En ollut oikeasti millään uskoa, koska välillä mullakin on tuntunut (selkäkipua lukuun ottamatta)etten voi millään olla raskaana, kun ei tunnu miltään... Ihana, tuttu ultraaja sitten selitti mulle, että noi oireet voi ihan hyvin loppua tai vähentyä missä raskauden vaiheessa vaan, ja se ei välttis tarkoita yhtään mitään. Selkäsäryn syy mulla on todennäköisesti iskias, joka on nyt aktivoitunut raskausaikana ja josta ei ole vaaraa sikiölle, vaikka se ikävän tuntuista onkin. Lisäksi kun kuvasin millaista mun selkäkipu on (kovaa, pistävää, tuntuu ihan alaselässä ja säteilee välillä pakaroihin, jalkaan, jopa mahaan), niin kerrottiin, ettei tuollainen kipu ole keskenmeno kipua. Yleensä kuulema sellainen jatkuva ja koko aikainen menkkamainen selkä- ja mahakipu kertoo keskenmenosta. Nyt kun tarkemmin mietin, niin juuri tuollaista kuukautiskipumaista kipua mulla oli siinä keskeytyneessä raskaudessa koko ajan...

    Pahoittelut tästä kilometri kommentista! Yritän tällä vain sanoa, että se oireettomuus ei välttis kerro yhtään mitään ja todennäköisesti pienellä on kaikki kunnossa :) Mutta tiedän kyllä, että sinua huolettaa! Itsekin murehdin koko ajan vaikka pari päivää sitten ultrassa kaikki ok... Hirveesti voimia ja tsemppiä sinne ja jos vaan mahdollista, niin yritä olla miettimättä niitä oireita tai oireettomuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Nuppu! Toivottavasti tuo teidän tämän syksyn keskenmeno jäisi ainoaksi (hyvin todennäköistä) ja tämä uusi raskaus jatkuisi loppuun saakka. Yksi on jo aivan tarpeeksi raskasta, puhumattakaan useammasta.

      Tässä vaiheessa oireiden loppuminen on jopa normaalia ja järjellä ajateltuna ymmärrän sen kyllä, mutta monet menetykset ovat jättäneet jälkensä ja pelko saa välillä vallan.

      Ps. Epäilen itsellänikin iskiasta, kipu tuntuu voimakkaana etenkin kävellessä ja jos on seisonut pitkään, levätessä ei tunnu mitään. :)

      Poista
    2. Juu, kovasti toivon ja rukoilen, että tällä kertaa päästäisiin loppuun asti. Lisäksi toivon, että jos näin ei käy, niin voisiko luonto vain hoitaa kaiken luonnollisesti... En tiedä mitään pahempaa, kuin se, että kaiken surun ja ahdistuksen keskellä paikat alkaa tulehtua, kun lukuisista tyhjennysyrityksistä huolimatta tavaraa ei saada ulos ja lopulta kun joutuu (eli pääsee) kaavintaan, niin sielläkin tulee eteen odottamattomia juttuja... Kyllä tämä yksi kertakin otti jo niin koville, sekä henkisesti että fyysisesti. En voi edes kuvitella, miten paljon te olette joutuneet miehesi kanssa kestämään. Kolme menetystä on ihan liikaa; ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan tuollaista. Pidän varpaat ja sormet ristissä, että tämä pikkuinen nyt teille suotaisiin! Olette sen niin ansainneet <3 Olen aika uusi lukija, mutta ehdottomasti jään mukaan seuraamaan matkaanne <3

      Hei, piti kommentoida jotain tuohon doppler-asiaankin, mutta rehellisesti sanoen, en tiedä mitä sanoisin. Sillä JOS me pääsemme onnellisesti np-ultran yli, niin sama miettiminen ja pähkäily on täälläkin. Voin samaistua niin kaikkiin noihin sun fiiliksiin ja pelkoihin, mitä tuohon doppleriin liittyy. Toisaalta se voisi tuoda mielenrauhan, mutta sitten sitä miettii, menisikö sen kanssa viimeinenkin järjen hiven (olisinko sillä kuuntelemassa joka minuutti ja tosiaan se paniikki jos ei heti sattuisikaan kuulemaan sykettä)... Kysyin kerran mieheltä ohimennen tätä asiaa, että jos niin pitkälle pääsemme... Ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että kyseistä vempainta ei meille hankita, jos aiotaan järjissämme pysyä ;D

      Poista
    3. Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän tarinaa, onneksi nyt jo vähän paremmissa fiiliksissä kuin vielä kesällä.. Minun kokemukset keskenmenoista ovat hyvin samanlaisia kuin sinulla eli tyhjennykset ovat aina epäonnistuneet (lääkkeelliset aina ja kaavintakin kerran). Raskaita aikoja...

      Meilläkin mies on doppleria vastaan ja itsekin epäilen sen olevan lopullisen sekoamisen alku. :D

      Poista
  8. Nythän sulla pitäisi alkaakin "ihana ja energinen" keskiraskaus;D Joten kaikki on mitä todennäköisemmin vallan mainiosti!:)

    Kotidopplerin tilasin itse noin kuukausi sitten. En saanut sykettä kuuluviin vielä silloin,mutta nyt kun viikkoja on 16+0 syke kuuluu mukavasti.. Lisäksi mulla on sellanen doppleri,joka näyttää myös sykkeen. Aluksi se löysi vain sen (eli esim. 150 lyöntiä minuutissa),mutta mitään ei kuulunut. SEkin antoi mielenrauhaa,koska oma syke ei noin nopea sentäs ole;)
    Suosittelen siis sen hankintaa,jos vähänkin siltä tuntuu! Mulle tuo ainakin mielenrauhaa. Se oli myös ihana esikoisen odotuksessa (oli kyllä kaverilta sillon lainassa),varsinkin loppuvaiheessa. Oli huojentavaa aina todeta vauvan olevan hengissä ihan kotona,jos potkuja ei esimerkiksi tuntenut tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätin juuri, että en hanki doppleria ainakaan vielä - juuri siksi, että haluan varmistua että äänet tosiaan kuuluvat jos sellaisen hommaan. Yritän jaksaa vajaan kahden viikon päässä odottavaan neuvolaan ja jos siellä saadaan sydänäänet suht vähällä vaivalla kuulumaan, mietin asiaa sitten uudemman kerran. :)

      Poista
  9. Moikka! Itse en olisi varmaan ostanut tuota doppleria, mutta ystävä tuuppasi lainaan, joten ajattelin että mikäs siinä. Ja mulle se oli kyllä täysi pelastus. Silloin oli muistaakseni rv16 tai 17, ja olin jatkuvasti aivan varma, että kuollut se on kumminkin. Missään ultrissa tai neuvolassa en ylimääräisesti ollut käynyt, mutta olin masentunut ja surullinen. Suhtauduin aluksi koko doppleriin hieman epäillen ja negatiivisestikin. Kuitenkin pian huomasin, miten se kohotti mielialaa. Kuuntelin sydänääniä aamuin illoin siihen saakka, että liikkeet alkoivat tuntumaan (n.rv 21 tienoilla). Eikä tuona aikana iskenyt enää kertaakaan epätoivo.

    Mulla muuten alkoi oireet samoihin aikoihin vähentyä, vaikka ei ne ihan loppuneet olleet kuitenkaan. Tosin me oltiin silloin reppureissaamassa Aasiassa, eli olosuhteet oli vähän rankemmat kun normi kotioloissa, ja rinkan selkään ponnistaminen ja pitemmät kantomatkat kyllä toi oireet esiin. Samoin pitemmät ja raskaammat reissupäivöt, varsinkin jos syöminen oli jäänyt. Mut selkeän eron huomasin just noilla tietämillä, vointi meni parempaan päin ja jaksoi enemmän nauttia matkasta.

    Nytmulla rv26. En itsekään oikein usko, että täällä asti olen näin monen epätoivon ja surun täyttämän vuoden jälkeen. Kaikkea hyvää myös sulle loppuraskauteen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon rohkaisevasta kommentista! Jätän dopplerin vielä hetkeksi hautumaan, ehkä juuri noilla viikoilla 16-17 se voisi olla järkevä ostos, jotta sydänäänet varmasti kuuluisivat ja vältyttäisiin (toivottavasti) turhilta paniikeilta. Nyt pitää vaan pitää pää kylmänä ja yrittää luottaa siihen, että tällä kerralla kaikki voikin mennä hyvin.

      Poista
    2. Kommentoin sen verran, että joskus viikoilla 16-17 et sinä enää edes tarvi, kun usein liikkeet jo tuntuvat. :-)

      Poista
  10. Aika harvalla ensisynnyttäjällä silloin vielä tuntuu ja alkuunhan liikkeitä voi tulla aika epäsäännöllisesti, silloinhan sitä vasta huolestuu ja doppler voi juuri silloin olla tarpeen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta