Niin, että miten se olikaan, raskaus laskee vastustuskykyä vai?
Joo on huomattu. Olinhan viimeksi tasan kuukausi sitten flunssassa ja nyt siis jälleen kerran kamalassa räkätaudissa, joka alkoi tiistaina, mutta tuli eilen aivan täysillä päälle. Täällä makaan sohvan pohjalla kotona ja jouduin ottamaan töistäkin sairauslomaa, koska en uskalla riskeerata vauvan hyvinvointia ja taapertaa flunssaisena pakkasessa töihin.
Yritän hokea itselleni, että tämä on vain raskausoire ja on täysin mahdollista, että kaikki on hyvin. Henkinen kantti on muutenkin tiukilla ja jatkuva huonovointisuus - oli se sitten 24/7 kuvotusta tai jatkuvaa niistämistä ja palelua - vie vain lisää voimia. Ei pitäisi valittaa, mutta tämä yhdistettynä kokonaisvaltaiseen pelkoon pienen hyvinvoinnista alkaa käydä rankaksi. Kadehdin ihmisiä, jotka voivat nauttia jokaisesta raskauden päivästä ja jotka eivät ole pelon lamaannuttamia. Missä olet oi hehkeä ja energinen keskiraskaus?
Dopplerasiassa päädyin kuitenkin siihen, että en hanki sellaista - ainakaan vielä. Yritän sinnitellä reilut puolitoista viikkoa seuraavaan neuvolaan ja toivottavasti siellä saamme sydänäänet kuulumaan. Pelkään liikaa sitä, etten saisikaan sydänääniä kuulumaan ja se johtaisi niin kamalaan paniikkiin, että siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Yritän hokea itselleni, että kaikki voi olla aivan hyvin, oireista tai oireettomuudesta huolimatta.
Selkää särkee edelleen ja vatsan puolellakin tuntuu päivittäin ihmeellisiä nippailuja ja ilmakuplia (illalla olin jo varma, että keskenmeno on käynnissä, niin kummallisia elohiirimäisiä nykäyksiä tuntui oikealla puolella - ensimmäisessä raskaudessa vastaavat nykäykset liittyivät kohdun supisteluun - ja nyt piti käydä heti tarkistamassa vessassa, että eihän vuoto ole alkanut, ei ollut). Yritän olla analysoimatta itseäni ja oireitani tai oireettomuutta liikaa, mutta epävarmuus kalvaa yhä.
Edelleen otetaan siis päivä kerrallaan eikä todellakaan olla vielä niin pitkällä, että uskottaisiin varmaksi, että tästä meille vauva tulee. Haluan pitää jarrusta kiinni, koska se tekee tästä kaikesta ihan vähän helpompaa.
Tuntuu, että tämä np-ultran jälkeinen aika on ollut henkisesti jopa rankempaa kuin ensimmäinen kolmannes. Ehkä se liittyy siihen, että silloin keskityin oikeasti aina vain seuraavaan ultraan ja siitä selviämiseen, en pystynyt ajattelemaan yhtään pidemmälle. Nyt kun ollaan sillä toisella puolella, olen yhtä hukassa kuin kuka tahansa esikoistaan odottava äiti - sillä pienellä bonuksella, että takana on niin monta menetystä, että pelko istuu olkapäällä loppuun saakka.
Keskitytään hengittämiseen ja uskotaan, että muutaman viikon päästä tilanne voi olla jo vähän helpompi.
Sitä ennen pitäisi vielä toipua tästä perhanan räkätaudista. Toinen poskiontelotulehdus ja antibioottikuuri, täältäkö tullaan?
Joo on huomattu. Olinhan viimeksi tasan kuukausi sitten flunssassa ja nyt siis jälleen kerran kamalassa räkätaudissa, joka alkoi tiistaina, mutta tuli eilen aivan täysillä päälle. Täällä makaan sohvan pohjalla kotona ja jouduin ottamaan töistäkin sairauslomaa, koska en uskalla riskeerata vauvan hyvinvointia ja taapertaa flunssaisena pakkasessa töihin.
Yritän hokea itselleni, että tämä on vain raskausoire ja on täysin mahdollista, että kaikki on hyvin. Henkinen kantti on muutenkin tiukilla ja jatkuva huonovointisuus - oli se sitten 24/7 kuvotusta tai jatkuvaa niistämistä ja palelua - vie vain lisää voimia. Ei pitäisi valittaa, mutta tämä yhdistettynä kokonaisvaltaiseen pelkoon pienen hyvinvoinnista alkaa käydä rankaksi. Kadehdin ihmisiä, jotka voivat nauttia jokaisesta raskauden päivästä ja jotka eivät ole pelon lamaannuttamia. Missä olet oi hehkeä ja energinen keskiraskaus?
Dopplerasiassa päädyin kuitenkin siihen, että en hanki sellaista - ainakaan vielä. Yritän sinnitellä reilut puolitoista viikkoa seuraavaan neuvolaan ja toivottavasti siellä saamme sydänäänet kuulumaan. Pelkään liikaa sitä, etten saisikaan sydänääniä kuulumaan ja se johtaisi niin kamalaan paniikkiin, että siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Yritän hokea itselleni, että kaikki voi olla aivan hyvin, oireista tai oireettomuudesta huolimatta.
Selkää särkee edelleen ja vatsan puolellakin tuntuu päivittäin ihmeellisiä nippailuja ja ilmakuplia (illalla olin jo varma, että keskenmeno on käynnissä, niin kummallisia elohiirimäisiä nykäyksiä tuntui oikealla puolella - ensimmäisessä raskaudessa vastaavat nykäykset liittyivät kohdun supisteluun - ja nyt piti käydä heti tarkistamassa vessassa, että eihän vuoto ole alkanut, ei ollut). Yritän olla analysoimatta itseäni ja oireitani tai oireettomuutta liikaa, mutta epävarmuus kalvaa yhä.
Edelleen otetaan siis päivä kerrallaan eikä todellakaan olla vielä niin pitkällä, että uskottaisiin varmaksi, että tästä meille vauva tulee. Haluan pitää jarrusta kiinni, koska se tekee tästä kaikesta ihan vähän helpompaa.
Tuntuu, että tämä np-ultran jälkeinen aika on ollut henkisesti jopa rankempaa kuin ensimmäinen kolmannes. Ehkä se liittyy siihen, että silloin keskityin oikeasti aina vain seuraavaan ultraan ja siitä selviämiseen, en pystynyt ajattelemaan yhtään pidemmälle. Nyt kun ollaan sillä toisella puolella, olen yhtä hukassa kuin kuka tahansa esikoistaan odottava äiti - sillä pienellä bonuksella, että takana on niin monta menetystä, että pelko istuu olkapäällä loppuun saakka.
Keskitytään hengittämiseen ja uskotaan, että muutaman viikon päästä tilanne voi olla jo vähän helpompi.
Sitä ennen pitäisi vielä toipua tästä perhanan räkätaudista. Toinen poskiontelotulehdus ja antibioottikuuri, täältäkö tullaan?
Luin noita edellisen puolen kommentteja, ja pakko sanoa, että kannustan pysymään dopplerittomana jos oot yhtään semmoseen tarkisteluun taipuvainen. Sellaisten taipumusten vahvistaminen ei oo mikään palvelus itselle - eikä ole ne paniikkijututkaan.
VastaaPoistaHei, jos selkää särkee, hanki tukivyö! Stockalta ostin omani, se auttoi ihan mielettömästi. Mulla oli kauhea iskias raskausaikana (tein ekan testinkin lähinnä, että tietäisin, mitä lääkkeitä voin vetää kun en päässyt lattialta ylös.) Sit kun ehkä just samoilla viikoilla kun sinä tajusin tukivyöasian ... se oli ihmeellistä. Stockan myyjä viritti sen paikoilleen ja kirskuva kipu hävisi. Menin seuraavat puoli tuntia endorfiinipöllyssä, kun kehon omaa kipulääkitystä tuli vielä hetken ylituotantona :D
Ja hei, flunssa ei ole riski sikiölle. Voisit ajatella niinkin, että nyt se saa vasta-aineita suoraan kohtuun. Aika hyvä sekin.
Siis olin ehkä samoilla viikoilla kuin sinä nyt.
PoistaTukivyö kuulostaa itse asiassa tosi hyvältä! Ja joo, yritän kehittää mielenlujuutta ihan tälleen kotikonstein ja luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Monet vannoo dopplerin nimeen, mutta jotenkin en usko, että se sopisi minulle...
PoistaMullakaan ei ole koskaan ollut doppleria, juurikin panikoinnin pelossa. En tiedä, mitä teen, jos vielä tulen uudelleen raskaaksi.
VastaaPoistaTsemppiä flunssan keskelle! Inhottavaa potea raskausaikana, kun lääkkeiden käyttökin on niin rajattua.
Joo olen itse asiassa tyytyväinen päätökseeni pärjätä ilman doppleria. :) Flunssa on normaalistikin ärsyttävä, näin raskaana vielä jotenkin erityisen raskas...
Poista