Siirry pääsisältöön

Kotona

Palasimme vihdoin tänä aamuna takaisin kotiin.

Olo on ristiriitainen: takana on rentouttava loma (ei kaikilta osin) ja edessä on paluu takaisin hektisiin töihin (toisaalta arki on kivaa). Fyysinen olo on aivan infernaalisen hirveä. Lento lähti lomakohteesta aamuyöllä, joten emme käytännössä nukkuneet viime yönä ollenkaan ja näin 12. raskausviikolla, kun pahoinvointi vain jatkuu ja jatkuu (jopa paheni viime viikolla??), unenpuute lisää kuvotusta. 

Siitä päästäänkin tämänhetkisiin fiiliksiin. Haluan uskoa, että olen edelleen raskaana. Vuotoja ei ole ollut, epämääräisiä kipuja välillä kyllä ja raskausoireita vähän liiankin kanssa. Tänään on rv 11+4. Kuvittelin tosiaan, että näillä viikoilla pahoinvointi alkaisi jo hellittää (kaikissa oppaissa sanotaan niin!), mutta viime viikolla ennen aamiaista juoksin hotellin aulan vessaan oksentamaan oikein kunnolla ja tajusin, että parempia vointeja saa vielä hetken odottaa. Yökkiminen on päivittäistä - esimerkiksi julkisissa vessoissa en voi käydä enää muuten kuin pitämällä nenästä kiinni (ja silti yökin kopissa...) ja syöminen on sitä, että joudun pakottamaan itseni nielemään herkullisimmatkin ateriat alas veden kanssa (jälleen kerran lähes nenästä kiinni pitämällä), koska muuten yökkään. Kaikki ällöttää. 

Näillä oireilla en siis halua uskoa, että tämä raskaus on mennyt kesken. En kuitenkaan ole lähdössä soitellen sotaan. Huomenna palaamme töihin ja jo tiistaina odottaa np-ultra. En voi edes käsittää, että olemme muka päässeet näin pitkälle? Mielessä kummittelee ensimmäisen raskauden np-ultra ja sen huonot uutiset, mutta olo on tällä kerralla niin erilainen. Haluan uskoa hyviin uutisiin, mutta en voi antaa itselleni siihen vielä lupaa.

Ajattelin kirjoittaa myöhemmin tulevalla viikolla matkustamisesta alkuraskaudessa (näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä paras idea) ja samoin gluteenittoman ruokavalion vaikutuksesta matkustusintoon (pain in the ass koko ruokavalio sanon minä!), mutta nyt väsyttää niin paljon, että taidan mennä sohvalle ja laitan pyörimään Downton Abbeyn vihoviimeisen jakson.

Ai niin. Ja sokerina pohjalla. Poskiontelot eivät ole parantuneet, vaikka kuuri loppui jo viime viikon tiistaina. Mistäkö tiedän? Lähes itkin viime yön lennolla, niin paljon paineenvaihtelu pisti onteloihin, vaikka luulin jo flunssan menneen ohi. Varasin huomiselle - yet again - uuden lääkäriajan ja näen jo valmiiksi painajaisia punkteerauksesta ja muusta ällöttävästä. 

Rentoa odotusaikaa täällä siis vietellään. Yeah right.  

Kommentit

  1. En halua pelotella, mutta täällä 24/7 pahoinvointi loppu vasta rv 14 lopussa. Ja edelleen oksennan jos nukun huonosti tai syön liian harvoin. Ja nyt on menossa 16+2. Muut oireet kuitenkin on loppunu jo kauan sitten :) Tsemppiä kuitenkin, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa!
    <3 Rinde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pitäisi valittaa, kun kerrankin oireita on, katsotaan mihin saakka saan "nauttia" yökkäilystä... :)

      Poista
  2. Tsemppiä raskausoireiden kanssa! Mutta hyvältähän tuo kuulostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan, että näin vahva pahoinvointi on hyvä merkki!

      Poista
  3. Mulla kanssa lukuisia keskenmenoja ja sitten onnistuneessa raskaudessa oksensin niin paljon että olin osastolla tiputuksessa kun mikään ei pysynyt sisällä. Siellä osastolla gyne sanoi että yleensä mitä kamalampi olo on äidillä niin aina varmemmin vauva voi hyvin. Ja näin jälkikäteen täytyy sanoa että kaikki se oli tämän onnen arvoista <3 sormet ja varpaat ristissä että sullakin menee kaikki hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Ihanaa kuulla, että te onnistuitte keskenmenojen jälkeen saamaan vauvan syliin saakka. <3

      Poista
  4. Mulla oli tuossa viimeviikolla jo helpompaa, mutta tällä viikolla on oloja taas ollut. Luulin jo että niistä päästiin, mutta kuvittelin vissiin vaan xD tsemppiä sinne! Anopin kanssa matkustaneena olen myös todennut tuon gluteenittoman olevan täysin vieras asia ulkomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja joo, välillä sai vääntää rautalangasta että mitä voi ja mitä ei voi syödä. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli