Palasimme vihdoin tänä aamuna takaisin kotiin.
Olo on ristiriitainen: takana on rentouttava loma (ei kaikilta osin) ja edessä on paluu takaisin hektisiin töihin (toisaalta arki on kivaa). Fyysinen olo on aivan infernaalisen hirveä. Lento lähti lomakohteesta aamuyöllä, joten emme käytännössä nukkuneet viime yönä ollenkaan ja näin 12. raskausviikolla, kun pahoinvointi vain jatkuu ja jatkuu (jopa paheni viime viikolla??), unenpuute lisää kuvotusta.
Siitä päästäänkin tämänhetkisiin fiiliksiin. Haluan uskoa, että olen edelleen raskaana. Vuotoja ei ole ollut, epämääräisiä kipuja välillä kyllä ja raskausoireita vähän liiankin kanssa. Tänään on rv 11+4. Kuvittelin tosiaan, että näillä viikoilla pahoinvointi alkaisi jo hellittää (kaikissa oppaissa sanotaan niin!), mutta viime viikolla ennen aamiaista juoksin hotellin aulan vessaan oksentamaan oikein kunnolla ja tajusin, että parempia vointeja saa vielä hetken odottaa. Yökkiminen on päivittäistä - esimerkiksi julkisissa vessoissa en voi käydä enää muuten kuin pitämällä nenästä kiinni (ja silti yökin kopissa...) ja syöminen on sitä, että joudun pakottamaan itseni nielemään herkullisimmatkin ateriat alas veden kanssa (jälleen kerran lähes nenästä kiinni pitämällä), koska muuten yökkään. Kaikki ällöttää.
Näillä oireilla en siis halua uskoa, että tämä raskaus on mennyt kesken. En kuitenkaan ole lähdössä soitellen sotaan. Huomenna palaamme töihin ja jo tiistaina odottaa np-ultra. En voi edes käsittää, että olemme muka päässeet näin pitkälle? Mielessä kummittelee ensimmäisen raskauden np-ultra ja sen huonot uutiset, mutta olo on tällä kerralla niin erilainen. Haluan uskoa hyviin uutisiin, mutta en voi antaa itselleni siihen vielä lupaa.
Ajattelin kirjoittaa myöhemmin tulevalla viikolla matkustamisesta alkuraskaudessa (näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä paras idea) ja samoin gluteenittoman ruokavalion vaikutuksesta matkustusintoon (pain in the ass koko ruokavalio sanon minä!), mutta nyt väsyttää niin paljon, että taidan mennä sohvalle ja laitan pyörimään Downton Abbeyn vihoviimeisen jakson.
Ai niin. Ja sokerina pohjalla. Poskiontelot eivät ole parantuneet, vaikka kuuri loppui jo viime viikon tiistaina. Mistäkö tiedän? Lähes itkin viime yön lennolla, niin paljon paineenvaihtelu pisti onteloihin, vaikka luulin jo flunssan menneen ohi. Varasin huomiselle - yet again - uuden lääkäriajan ja näen jo valmiiksi painajaisia punkteerauksesta ja muusta ällöttävästä.
Rentoa odotusaikaa täällä siis vietellään. Yeah right.
Olo on ristiriitainen: takana on rentouttava loma (ei kaikilta osin) ja edessä on paluu takaisin hektisiin töihin (toisaalta arki on kivaa). Fyysinen olo on aivan infernaalisen hirveä. Lento lähti lomakohteesta aamuyöllä, joten emme käytännössä nukkuneet viime yönä ollenkaan ja näin 12. raskausviikolla, kun pahoinvointi vain jatkuu ja jatkuu (jopa paheni viime viikolla??), unenpuute lisää kuvotusta.
Siitä päästäänkin tämänhetkisiin fiiliksiin. Haluan uskoa, että olen edelleen raskaana. Vuotoja ei ole ollut, epämääräisiä kipuja välillä kyllä ja raskausoireita vähän liiankin kanssa. Tänään on rv 11+4. Kuvittelin tosiaan, että näillä viikoilla pahoinvointi alkaisi jo hellittää (kaikissa oppaissa sanotaan niin!), mutta viime viikolla ennen aamiaista juoksin hotellin aulan vessaan oksentamaan oikein kunnolla ja tajusin, että parempia vointeja saa vielä hetken odottaa. Yökkiminen on päivittäistä - esimerkiksi julkisissa vessoissa en voi käydä enää muuten kuin pitämällä nenästä kiinni (ja silti yökin kopissa...) ja syöminen on sitä, että joudun pakottamaan itseni nielemään herkullisimmatkin ateriat alas veden kanssa (jälleen kerran lähes nenästä kiinni pitämällä), koska muuten yökkään. Kaikki ällöttää.
Näillä oireilla en siis halua uskoa, että tämä raskaus on mennyt kesken. En kuitenkaan ole lähdössä soitellen sotaan. Huomenna palaamme töihin ja jo tiistaina odottaa np-ultra. En voi edes käsittää, että olemme muka päässeet näin pitkälle? Mielessä kummittelee ensimmäisen raskauden np-ultra ja sen huonot uutiset, mutta olo on tällä kerralla niin erilainen. Haluan uskoa hyviin uutisiin, mutta en voi antaa itselleni siihen vielä lupaa.
Ajattelin kirjoittaa myöhemmin tulevalla viikolla matkustamisesta alkuraskaudessa (näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä paras idea) ja samoin gluteenittoman ruokavalion vaikutuksesta matkustusintoon (pain in the ass koko ruokavalio sanon minä!), mutta nyt väsyttää niin paljon, että taidan mennä sohvalle ja laitan pyörimään Downton Abbeyn vihoviimeisen jakson.
Ai niin. Ja sokerina pohjalla. Poskiontelot eivät ole parantuneet, vaikka kuuri loppui jo viime viikon tiistaina. Mistäkö tiedän? Lähes itkin viime yön lennolla, niin paljon paineenvaihtelu pisti onteloihin, vaikka luulin jo flunssan menneen ohi. Varasin huomiselle - yet again - uuden lääkäriajan ja näen jo valmiiksi painajaisia punkteerauksesta ja muusta ällöttävästä.
Rentoa odotusaikaa täällä siis vietellään. Yeah right.
En halua pelotella, mutta täällä 24/7 pahoinvointi loppu vasta rv 14 lopussa. Ja edelleen oksennan jos nukun huonosti tai syön liian harvoin. Ja nyt on menossa 16+2. Muut oireet kuitenkin on loppunu jo kauan sitten :) Tsemppiä kuitenkin, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa!
VastaaPoista<3 Rinde
Ei pitäisi valittaa, kun kerrankin oireita on, katsotaan mihin saakka saan "nauttia" yökkäilystä... :)
PoistaTsemppiä raskausoireiden kanssa! Mutta hyvältähän tuo kuulostaa ;)
VastaaPoistaToivotaan tosiaan, että näin vahva pahoinvointi on hyvä merkki!
PoistaMulla kanssa lukuisia keskenmenoja ja sitten onnistuneessa raskaudessa oksensin niin paljon että olin osastolla tiputuksessa kun mikään ei pysynyt sisällä. Siellä osastolla gyne sanoi että yleensä mitä kamalampi olo on äidillä niin aina varmemmin vauva voi hyvin. Ja näin jälkikäteen täytyy sanoa että kaikki se oli tämän onnen arvoista <3 sormet ja varpaat ristissä että sullakin menee kaikki hyvin!
VastaaPoistaToivotaan! Ihanaa kuulla, että te onnistuitte keskenmenojen jälkeen saamaan vauvan syliin saakka. <3
PoistaMulla oli tuossa viimeviikolla jo helpompaa, mutta tällä viikolla on oloja taas ollut. Luulin jo että niistä päästiin, mutta kuvittelin vissiin vaan xD tsemppiä sinne! Anopin kanssa matkustaneena olen myös todennut tuon gluteenittoman olevan täysin vieras asia ulkomailla.
VastaaPoistaKiitos ja joo, välillä sai vääntää rautalangasta että mitä voi ja mitä ei voi syödä. :D
Poista