Siirry pääsisältöön

Simple thing

Elämä on joskus yksinkertaista ja sitten joskus niin hemmetin monimutkaista.

Kävin tänään neuvolapsykologilla. Puolitoista tuntia vuodatusta siitä, miten vaikeaa välillä on ja sitten taas helppoa. Aurinko paistaa, minä olen terve, minulla on ihana mies ja kaunis koti. Mutta ei vauvaa. Eikä kovin hyvin toimivia munasarjojakaan. 

Silloin sitä kaipaa yksinkertaisia asioita. Höyryävää kahvikuppia, tekstaria kaverilta, illalla odottavaa hyvää tv-sarjaa. Elämän pienet ilot on kaivettava vaikeina aikoina hyvinkin pienestä, mutta toisaalta niitä näkee myös enemmän joka puolella. Itkun jälkeen syvältä kumpuava nauru puhdistaa, parantaa ja vie eteenpäin. Sanoinkin psykologille, että keskenmenojen tahrima elämä on saanut silmäni myös tavallaan aukeamaan. Kun ollaan ihmisyyden ja äitiyden ydinkysymyksissä, joutuu pohtimaan omaa minuutta ja identiteettiä ihan uudella tavalla. Ehkä minusta tällä keskenmenotiellä tulee vielä se ihminen, joka minusta on tarkoitus tulla.

Tässäpä teille rakkaat lukijat pieni biisivinkki. Rakastuin Keanen versioon jo vuonna 2008 nauttiessani vastarakastuneen vimmalla Ranskan keväästä, mutta tänä keväänä olen löytänyt Lily Allenin tuoreemman version ja rakastunut kappaleeseen uudestaan. Vaikka Lily Allenin sekoiluista voidaan olla montaa mieltä, hänen tarinansa voi lohduttaa myös meitä keskenmeno(i)sta kärsineitä. Allen koki sekä alkuraskauden keskenmenon että kohtukuoleman ennen kuin sai kaksi kaunista tyttölasta. Elämässä on aina toivoa.

Oh simple thing where have you gone
I'm getting old and I need something to rely on 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heikosti positiivinen

Tänä viikonloppuna piti juoda paljon viiniä, laseittain, jopa pulloittain koska maanantaina on synttärit ja vaikka vanheneminen juuri nyt ahdistaa, toisaalta jos syy juhlaan löytyy, se kannattaa käyttää (yksi oppimistani elämänviisauksista keskenmenomatkalla). Eipä juotu.  Piti testata useammalla tikulla vielä tänään, koska perjantain testaan-nyt-että-voin-juoda-viiniä-vaikka-oireita-ei-ole testeistä toinen näytti negaa ja toinen positiivista. Ylimmäinen on PregCheckin, se on selvä plussa, vaikka menkkojen pitäisi alkaa aikaisintaan huomenna (tänään siis todennäköisesti joko 3+5 tai 3+6). ClearBlue on siitä ihana, että testin tulosta ei tarvitse arvailla.  Sen sijaan alimpana oleva Apteekin Oma Raskaustesti on hyvin heikko positiivinen ja ahdistaa kovasti tällaista keskenmenoihin erikoistunutta naisihmistä. Ei varmaan lupaa raskauden jatkumisen kannalta hyvää, jos testi näyttää tuolta? Keskityn hengittämiseen. Täällä nimittäin ollaan. Jälleen kerran raskaana. Jo neljättä ke
22 kommenttia
Lue lisää

Rv 5+4: leikin loppu?

Näin kauan sitä onnea sitten kesti. Jokaisella kerralla hieman lyhyemmän aikaa. Eiliseen asti kaikki meni hyvin, oireita oli koko ajan enenevässä määrin ja mieli tyyni. Mieli oli yllättävän tyyni myös illalla, kun huomasin, että oireet hiipuvat iltaa kohti vähitellen kokonaan. Siinä missä rinnat olivat hetki sitten kivikovat ja todella kosketusarat, illalla jäljellä oli lättänät ja täysin kivuttomat säkit. Pieni paniikki iski jo siinä vaiheessa, soitin miehelle työmatkalle itkuisen puhelun ja menin nukkumaan. Eipä näille mitään voi. Aamulla odotin pahoinvointia, kipeitä rintoja, vilunväristyksiä. Ei mitään. Tilalla on repivä selkäsärky ja itkuinen mieli: näin tässä jälleen kerran kävi. Oireet ovat poissa, olo mitä parhain ja viime kerrasta déjà vu -tunne. Edellisellä kerralla tämä sama odotti viikolla 6+4, nyt jo viikon aiemmin. Jokaisella kerralla raskaudet jatkuvat lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa, eiköhän aika ole jo luovuttaa. Minun kehoni ei jostain lääketieteelle tuntemattomasta
14 kommenttia
Lue lisää

Toinen kolmannes ja oireettomuuden kirouksesta

Tänään on rv 13+0. Ihan hetkeksi on pakko pysähtyä ja miettiä sitä. Suurin osa äitiysoppaista määrittelee juuri tämän viikon alkamisen merkitsevän myös toisen kolmanneksen alkua. Siis että minä - pelkkiä keskenmenoja saanut nainen - olen päässyt toiselle kolmannekselle. Sanattomaksi vetää.  Toki heti ajattelen niin, että todisteena tästähän minulla on vain viikontakainen ultrakäynti. Mistäpä sitä tietää, mitä siellä kehossa on ehtinyt tapahtua tässä viikon aikana. Kuten huomaatte, luotto oman kehon toimintaan niin kuin luonto on sen tarkoittanut on edelleen lähes olematonta. Tuurilla ne laivatkin seilaa. Nyt ollaan täysin neitseellisellä maaperällä: tänne saakka ei olla koskaan päästy enkä siis tiedä, mitä odottaa tai mikä on normaalia. Kehohan nimittäin päätti - varmaan sitten sen toisen kolmanneksen kunniaksi - että nyt on aika luopua raskausoireista. Lauantaina yökin aamulla aiempia viikkoja huomattavasti vähemmän ja jaksoin valvoa lauantai-iltana puoleenyöhön saakka, mikä oli
23 kommenttia
Lue lisää