Jonotin eilen viisi (!) tuntia Kätilöopiston päivystyksessä alaselkä- ja alavatsakipujen takia vain kuullakseni, ettei minussa ole mitään vikaa.
Tai no on, muttei mitään fyysistä. Tasan kaksi viikkoa kaavinnan jälkeen kivut yhtäkkiä voimistuivat aivan yllättäen sunnuntaina ja olin jo ihan varma, että minulla oli kohtutulehdus ja/tai kaavinta oli epäonnistunut. Soitin naistenpolin päivystykseen, käskivät tulla heti maanantaina töiden jälkeen ja siellä minä sitten kökötin tunti toisensa jälkeen epätoivon kasvaessa ja kuvittelin itselleni jo vaikka minkälaisia vaivoja. Viiden tunnin odotuksen jälkeen lääkäri kutsui minut sisään, tutki ja ultrasi ja totesi, että keskenmeno on ohi ja tulehdusta ei ole.
Mikäs sen ihanampaa kuin kuulla, että jälleen kerran lääketiede onnistui parantamaan minut, kun oma kehoni ei siihen kyennyt. Mutta. Lääkäri totesi yksoikoisesti, että kivut ovat oman pääni tuotetta. Olen joutunut kuulemma kokemaan puolen vuoden aikana niin raskaita asioita, että keho ei pysy perässä ja jatkuva suru, jännitys, väsymys ja viha saavat aikaan erilaisia kipuja. Lähdin lääkärin luota yhtä aikaa huojentuneena ja samalla aivan rikki. Itkin koko automatkan kotiin ilman mitään syytä paitsi, että tässähän sitä syytä on. Elämä on muuttunut niin rankaksi, että kehokaan ei pysy enää perässä.
Eiliset itkut itkettyäni otin tänään itseäni niskasta kiinni. Soitin yksityiselle lapsettomuusklinikalle ja sanoin, että koska julkisella puolella ei tehdä mitään ennen kolmea perättäistä keskenmenoa ja pää ei (selvästikään) enää kestä näitä menetyksiä, haluaisimme tehdä asialle jotain. Saimme ajan kahden viikon päähän (ei lääkärin vaan meidän omien menojen takia) ja puhelimeen vastannut hoitaja alkoi puhua jo vaikka minkälaisista keinoista, joilla meitä voitaisiin auttaa. Uskomattomaltahan se tuntuu, että tähän on tultu, mutta jos apua on saatavilla tai syy tähän meidän "huonoon tuuriin" löytyy, se on enemmän kuin tervetullut.
Torstaina on toinen neuvolapsykologin aika. Ehkä sille on vielä enemmän tarvetta kuin osasin kuvitella. On se ihmismieli aika ihmeellinen.
PS. Inhimillinen tekijä kertoo perjantaina 13.2. toistuvista keskenmenoista. Siinäpä ei-niin-keveä tv-vinkki kaikille meille viikonloppuaan tai hiihtolomaansa aloitteleville nuorille ja vähän vanhemmille naisille ja heidän puolisoilleen, joita asia koskettaa!
Tai no on, muttei mitään fyysistä. Tasan kaksi viikkoa kaavinnan jälkeen kivut yhtäkkiä voimistuivat aivan yllättäen sunnuntaina ja olin jo ihan varma, että minulla oli kohtutulehdus ja/tai kaavinta oli epäonnistunut. Soitin naistenpolin päivystykseen, käskivät tulla heti maanantaina töiden jälkeen ja siellä minä sitten kökötin tunti toisensa jälkeen epätoivon kasvaessa ja kuvittelin itselleni jo vaikka minkälaisia vaivoja. Viiden tunnin odotuksen jälkeen lääkäri kutsui minut sisään, tutki ja ultrasi ja totesi, että keskenmeno on ohi ja tulehdusta ei ole.
Mikäs sen ihanampaa kuin kuulla, että jälleen kerran lääketiede onnistui parantamaan minut, kun oma kehoni ei siihen kyennyt. Mutta. Lääkäri totesi yksoikoisesti, että kivut ovat oman pääni tuotetta. Olen joutunut kuulemma kokemaan puolen vuoden aikana niin raskaita asioita, että keho ei pysy perässä ja jatkuva suru, jännitys, väsymys ja viha saavat aikaan erilaisia kipuja. Lähdin lääkärin luota yhtä aikaa huojentuneena ja samalla aivan rikki. Itkin koko automatkan kotiin ilman mitään syytä paitsi, että tässähän sitä syytä on. Elämä on muuttunut niin rankaksi, että kehokaan ei pysy enää perässä.
Eiliset itkut itkettyäni otin tänään itseäni niskasta kiinni. Soitin yksityiselle lapsettomuusklinikalle ja sanoin, että koska julkisella puolella ei tehdä mitään ennen kolmea perättäistä keskenmenoa ja pää ei (selvästikään) enää kestä näitä menetyksiä, haluaisimme tehdä asialle jotain. Saimme ajan kahden viikon päähän (ei lääkärin vaan meidän omien menojen takia) ja puhelimeen vastannut hoitaja alkoi puhua jo vaikka minkälaisista keinoista, joilla meitä voitaisiin auttaa. Uskomattomaltahan se tuntuu, että tähän on tultu, mutta jos apua on saatavilla tai syy tähän meidän "huonoon tuuriin" löytyy, se on enemmän kuin tervetullut.
Torstaina on toinen neuvolapsykologin aika. Ehkä sille on vielä enemmän tarvetta kuin osasin kuvitella. On se ihmismieli aika ihmeellinen.
PS. Inhimillinen tekijä kertoo perjantaina 13.2. toistuvista keskenmenoista. Siinäpä ei-niin-keveä tv-vinkki kaikille meille viikonloppuaan tai hiihtolomaansa aloitteleville nuorille ja vähän vanhemmille naisille ja heidän puolisoilleen, joita asia koskettaa!
Kommentit
Lähetä kommentti