Tuntuu, ettei ole ollut paljon kirjoitettavaa, anteeksi hiljaisuuteni.
Raskaus etenee omalla painollaan ja huomenna vaihtuu jo rv 30+0 eli 31. raskausviikko. Uskomattoman pitkällä ollaan - välillä pitää ihan nipistää itseään, että uskoisi, että kymmenen viikon päästä emme välttämättä ole enää keskenään vaan meitä voi olla jo kolme.
Kävin viime viikolla juttelemassa raskausdiabeteksestä ja sain verensokerimittarin. Diabetesdiagnoosi ärsyttää edelleen. Hoitaja kehui ruokapäiväkirjaani (kyllähän minä tiedän, miten syödään oikein) ja kommentti "mitä sinä täällä teet, kun kaikki näyttää olevan näin hyvin" ei lohduttanut yhtään, kun koen edelleen saaneeni hätäistyksissä tehdyn diagnoosin. Mittaukset ovat osoittaneet tämän myös todeksi: olen nyt mitannut kolmena aamuna paastoarvon ja jokaisena aamuna se on ollut joko 4,7 tai 4,8 eli hyvinkin normaalin rajoissa (nyt hoitajalle riittäisi alle 5,5 pysyvä arvo, mutta 5,3 raja-arvosta sain kuitenkin RD-diagnoosin). Olisi mukavampaa, jos näiden mittausten perusteella voitaisiin todeta, että minulla ei todellakaan ole sitä raskausdiabetestä, mutta näin se ei mene vaan nyt neuvolassa ollaan sitä mieltä, että tauti pysyy kurissa ruokavaliolla, vaikka herkkuja olenkin maltillisesti syönyt, kun sokeriarvot ovat noin hyviä. Ärsyttää.
Muuten kaikki on kuitenkin hyvin. Flunssa alkaa vihdoin hellittää ja olemme alkaneet toden teolla sisustaa lastenhuonetta. Viikonloppuna Ikeasta lähti mukaan lipasto, jonka mies kokosi eilen ja joka saman tien täyttyi pienistä vauvanvaatteista. Oli hyvä tehdä inventaariota kaverilta ostettujen vaatteiden ja äitiyspakkauksen jäljiltä. Meillä on paljon vaatteita koossa 50-68, mutta 74-senttisiä ja siitä ylöspäin on hyvin vähän. Jotenkin hankalaa arvioida vaatteiden tarvetta - montako bodya tarvitaan missäkin koossa ja miten nopeasti vauva kasvaa vaatteista ulos.
Ostimme viikonloppuna myös hoitopöydän, mutta se odottaa vielä kokoamista. Paljon on vielä puutetta (pinnasängyn saamme kaverilta vasta heinäkuussa), mutta pikkuhiljaa tuleva lastenhuone alkaa näyttää lastenhuoneelta. Pesänrakennusvietti on iskenyt muutenkin - huomaan sisustavani uuden (puoli vuotta vanhan) kotimme muitakin huoneita paljon suuremmalla vimmalla kuin aiemmin. Tuntuu, että kello tikittää ja olisi kiva saada koti kuntoon ja siistiksi ennen kuin vauva syntyy.
Kaiken tämän teen siitä huolimatta, että matkaa on vielä 10+ viikkoa ja lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta. Vauva liikkuu kohdussa päivittäin aktiivisesti, töissä olen enää seuraavat kolme viikkoa ja toukokuukin on jo yli puolenvälin. Yritän päivittäin nauttia siitä, että saan edelleen olla raskaana ja luottaa, että ehkä tällä kertaa ihan oikeasti on meidän vuoro saada oma vauva syliin saakka. Jatkuva pirujen maalaaminen seinille ei helpota oloani yhtään, joten yritetään nyt tätä positiivista suhtautumista elämään.
Joten jatkan lastenhuoneen sisustamista. Ja odottamista. Heinäkuu tule jo.
Raskaus etenee omalla painollaan ja huomenna vaihtuu jo rv 30+0 eli 31. raskausviikko. Uskomattoman pitkällä ollaan - välillä pitää ihan nipistää itseään, että uskoisi, että kymmenen viikon päästä emme välttämättä ole enää keskenään vaan meitä voi olla jo kolme.
Kävin viime viikolla juttelemassa raskausdiabeteksestä ja sain verensokerimittarin. Diabetesdiagnoosi ärsyttää edelleen. Hoitaja kehui ruokapäiväkirjaani (kyllähän minä tiedän, miten syödään oikein) ja kommentti "mitä sinä täällä teet, kun kaikki näyttää olevan näin hyvin" ei lohduttanut yhtään, kun koen edelleen saaneeni hätäistyksissä tehdyn diagnoosin. Mittaukset ovat osoittaneet tämän myös todeksi: olen nyt mitannut kolmena aamuna paastoarvon ja jokaisena aamuna se on ollut joko 4,7 tai 4,8 eli hyvinkin normaalin rajoissa (nyt hoitajalle riittäisi alle 5,5 pysyvä arvo, mutta 5,3 raja-arvosta sain kuitenkin RD-diagnoosin). Olisi mukavampaa, jos näiden mittausten perusteella voitaisiin todeta, että minulla ei todellakaan ole sitä raskausdiabetestä, mutta näin se ei mene vaan nyt neuvolassa ollaan sitä mieltä, että tauti pysyy kurissa ruokavaliolla, vaikka herkkuja olenkin maltillisesti syönyt, kun sokeriarvot ovat noin hyviä. Ärsyttää.
Muuten kaikki on kuitenkin hyvin. Flunssa alkaa vihdoin hellittää ja olemme alkaneet toden teolla sisustaa lastenhuonetta. Viikonloppuna Ikeasta lähti mukaan lipasto, jonka mies kokosi eilen ja joka saman tien täyttyi pienistä vauvanvaatteista. Oli hyvä tehdä inventaariota kaverilta ostettujen vaatteiden ja äitiyspakkauksen jäljiltä. Meillä on paljon vaatteita koossa 50-68, mutta 74-senttisiä ja siitä ylöspäin on hyvin vähän. Jotenkin hankalaa arvioida vaatteiden tarvetta - montako bodya tarvitaan missäkin koossa ja miten nopeasti vauva kasvaa vaatteista ulos.
Ostimme viikonloppuna myös hoitopöydän, mutta se odottaa vielä kokoamista. Paljon on vielä puutetta (pinnasängyn saamme kaverilta vasta heinäkuussa), mutta pikkuhiljaa tuleva lastenhuone alkaa näyttää lastenhuoneelta. Pesänrakennusvietti on iskenyt muutenkin - huomaan sisustavani uuden (puoli vuotta vanhan) kotimme muitakin huoneita paljon suuremmalla vimmalla kuin aiemmin. Tuntuu, että kello tikittää ja olisi kiva saada koti kuntoon ja siistiksi ennen kuin vauva syntyy.
Kaiken tämän teen siitä huolimatta, että matkaa on vielä 10+ viikkoa ja lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta. Vauva liikkuu kohdussa päivittäin aktiivisesti, töissä olen enää seuraavat kolme viikkoa ja toukokuukin on jo yli puolenvälin. Yritän päivittäin nauttia siitä, että saan edelleen olla raskaana ja luottaa, että ehkä tällä kertaa ihan oikeasti on meidän vuoro saada oma vauva syliin saakka. Jatkuva pirujen maalaaminen seinille ei helpota oloani yhtään, joten yritetään nyt tätä positiivista suhtautumista elämään.
Joten jatkan lastenhuoneen sisustamista. Ja odottamista. Heinäkuu tule jo.
Nuo Desenion seinällä olevat ihanuudet tilasin eilen koristamaan pojan huonetta <3
Hei ! Löysin ihanan blogisi googleteltuani PCO:n yheydestä keskenmenoihin. Itselläni on PCO ja pitkän yrityksen jälkeen raskauduin luomusti, mutta sain spontaanin keskenmenon viikolla 8+3. Nyt keskenmenostani on kuukauden verran, ja yritämne uutta raskautta. Aloin pelkäämään että PCO olisi aiheuttanut keskenmenoni ja mietin onko tehtävissä mitään ajatellen seuraavaa mahdollista raskautta. Lääkärini ei tästä kyllä minulle mitään maininnut. Halusin kysyä sinulta että oliko sinulla tässä onnistuneessa raskaudessa mitään lääkitystä joka olisi tukenut raskautta? Kiitos kovasti jo etukäteen vastauksesta ja onnea teille ! Sain toivoa lukiessani että kaikki voi silti kääntyä parhainpäin kovista koettelemuksista huolimatta :) <3
VastaaPoistaHei ja pahoittelut keskenmenosta! :( Voin lohduttaa sinua, sillä epäilin itsekin PCO:n vaikutusta keskenmenoihin, mutta konsultoin toisen keskenmenon jälkeen Dextran hedelmällisyysspesialistia Eero Varilaa ja kolmannen keskenmenon jälkeen keskenmenoihin erikoistunutta ylilääkäri Veli-Matti Ulanderia ja molemmat sanoivat samaa eli PCO voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista, mutta se ei aiheuta keskenmenoja. Kokeilimme kolmannessa raskaudessa ovulaation induktiota, mutta tästä ei ollut hyötyä (eli kolmas raskaus päättyi myös keskenmenoon) ja tämä todisti heidän teoriansa oikeaksi.
PoistaMuuta tukilääkitystä minulla ei ole ollut tässä raskaudessa kuin mini-ASA eli 50mg aspiriinia aamuisin, mutta tällä on vaikutusta verenkiertoon (vaikkei tutkimuksissa tukostaipumusta todettukaan) eikä mitään yhteyttä PCO:hon.
Tiedän ettei tämä lohduta yhtään, mutta yksittäiset keskenmenot ovat todella yleisiä eikä niitä selitä yleensä mikään muu kuin sikiöperäiset syyt ja on paljon suurempi todennäköisyys että teidän seuraava raskaus onnistuu kuin että se menisi kesken. Ja näköjään toistuvien keskenmenojen jälkeenkin on vielä toivoa!
Tsemppiä kovasti teille!
Kiitos hurjan paljon vastauksesta!:) Onpa helpottavaa kuulla että PCO ei alan asiantuntioiden mukaan olisikaan syy keskenmenoihin. Ehdin jo kovasti pelästyä törmättyäni tällaisiin kirjoituksiin netissä.
PoistaOliko sinulla muuten ennen tätä viimeisintä raskautumistasi käytössä jotain lääkkeitä PCO:n hoitamiseksi ja ovulaation aikaansaamiseksi ? Minulla ei ole minkäännäköistä lääkitystä PCO:n hoitoon, eikä muitakaan tutkimuksia ultraäänitutkimusta lukuunottamatta ehditty tehdä kun raskauduinkin. PCO:maiset munasarjat todettiin ihan perus gynekologin tarkastuksessa jossa kerroin muista PCO:n tyypillisistä oireistani.
Nyt toivon että tärppi kävisi taas pian. Kumpa osaisin olla jännittämättä ja stressaamatta niin kovasti :)
Oikeen ihanaa kesää teille ! <3
Ei ollut lääkitystä muussa kuin tuossa kolmannessa raskaudessa, koska kuitenkin ovuloin, vaikkakin myöhään kierrossa (keskimäärin kp 20 jälkeen). En nähnyt ovulaation induktiossa hyötyä, koska kolmaskin meni kesken ja toisaalta tämä neljäs raskaus alkoi täysin luomusti (taas pitkästä kierrosta) ja jatkuu edelleen. :)
PoistaMinulla ei ole muita oireita kuin juuri nuo PCO-tyyppiset munasarjat eli pitkät kierrot ja tämä todettiin gynekologilla. Itsekin olen raskautunut aina nopeasti, ongelmana on sitten ollut "vain" nämä toistuvat keskenmenot...
Eiköhän sieltä plussa pian pärähdä ja sitten kannattaa yrittää vaan olla positiivisella mielellä - keskenmenoa kun ei pysty itse estämään niin jatkuva panikointi ei auta asiaa. Toki itse stressasin aivan kamalasti joka alkuraskaudessa.
Tsemppiä!
Pesänrakennus on täälläkin kovassa vauhdissa. Olis kiva nähdä vauvasisustusta ja vaatevaraston sisältöä - meillä kun noita vaatteita ja tarvikkeita tuntuu edelleen olevan aika suppea varasto. Äitiyspakkauksen vaatteet ja sitten muutama itse ostettu. Jotenkin vaikea arvella, paljonko esim. niitä pienimpiä tarvitsee. Kauheasti tuntuu olevan myös kokoeroa eri merkkien saman kokoisilla vaatteilla... Tokihan ne kaupat on olemassa vielä vauvan synnyttyäkin :)
VastaaPoistaKatsotaan, jos lastenhuone jossain vaiheessa on siinä kunnossa, että siitä pystyy jonkun kuvankin ottamaan. :)
PoistaIhan yhtä pihalla olen minä eli ei mitään hajua paljonko vaatteita pitäisi olla, mutta pienten vaatteiden (50-68) pino oli niin korkea, että ajattelin maalaisjärjellä, että taitaa riittää. Pitää lähteä sitten vauvan synnyttyä kauppaan, jos näyttää, että jotain puuttuu.
Täälläkin vihdoin alkanut pesänrakennusvietti ja muutenkin nyt kun rv 30 pärähti mittariin niin tuli ostettua ne suurimmat tarvikkeet kuten sänky, vaunut, hoitopöytä ja uus pesukone (joo pesukone :D)
VastaaPoistaItsellä myös on radi-diagnoosi ja en ainakaan itse ole siitä kovinkaan huolissani. Ihan hyvä muistutus vaan, ettei tule syötyä liikaa epäterveellisyyksiä. En ole ylipainoinen ollut koskaan mut joskus se raskaus vaan on sen verran suuri rasite keholle, että ne arvot nousee yli normaalin.
Mulle ainakin neuvolassa terkka sanoi, että yleisempää on, että arvot pysyy radi-potilailla ihan normaalin rajoissa. Että on todella harvinaista että arvot nousee ja pitäisi jopa lääkitä että vaikka itsestä se arvo tuntuisikin tosi normaalille ja sitä ihmettelee et miksi ihmeessä sain diagnoosin niin totuus on se, että harvalla ne sokeriarvot oikesti edes nousee kovin korkealle, ei edes radi-potilailla. Tää tietenkin edellyttää sitä että syö edes suhtkoht järkevästi diagnoosin saatuaan. Ei kannata ärsyyntyä tästä diagnoosista liiaksi. Aika yleistähän tämä on ja ei sille oikein voi mitään. Aika useilla se raskaus aiheuttaa ainakin jonkinlaista vaivaa kehossa. Toisilla laskee verenpaineet, toisilla nousee vaarallisen korkeaksi. Ethän huolestu liiaksi :)
Joo en huolestu ja ärsyyntymiselle en mitään voi, kun tuntuu, että olen maailman surkein äiti jo tässä vaiheessa kun en onnistu pitämään edes verensokeriarvoja normaalin rajoissa.
PoistaMutta eiköhän tämä tästä, enää kymmenen viikkoa (toivottavasti) ja sitten voi jättää tämänkin diagnoosin taakse. :)