Pahoittelut jo valmiiksi - nyt seuraa hieman tälle blogille epätavallista hehkutusta, joten hyppää yli, jos itsellä seinät kaatuu päälle (sitäkin on täällä nähty).
Tänään alkoi maaliskuu, jo neljäs kokonainen kuukausi, kun saan olla raskaana. Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä ne sekunnit, minuutit, tunnit ja päivät pikkuhiljaa vaihtuvat toisiksi. Valo lisääntyy uskomatonta tahtia ja pitkästä aikaa tuntuu hyvältä, kun vuodenaika vaihtuu. Kevään jälkeen tulee kesä ja kesällä meille voi syntyä vauva. Ihana ajatus. Viime kevät oli uskomattoman raskas, tässä vaiheessa takana oli kaksi keskenmenoa ja edessä ovulaation induktio yksityisellä klinikalla, joka sekin päättyi keskenmenoon. Jokainen kuluva päivä ja vaihtuva vuodenaika tuntui vievän meitä kauemmaksi unelmasta. Miten paljon onkaan tapahtunut yhdessä vuodessa.
Tänään alkoi myös 20. raskausviikko eli olen tänään tasan rv 19+0. Se tuntuu paljolta! Raskauden puoliväliin on enää yksi viikko ja rakenneultrakin on ensi viikon perjantaina. Ultra jännittää tottakai ja ensi viikolla jännitys varmaan vain kasvaa, mutta samalla olen niin uskomattoman kiitollinen ja suurimmaksi osaksi hämmentynyt siitä, että olen ihan oikeasti edelleen raskaana. Tällä hetkellä odotan eniten raskausviikkoa 22. Tiedän, että kuulostaa idioottimaiselle, mutta tällaiselle sarjana keskenmenoja saaneelle tuntuu tärkeältä saavuttaa se rajapyykki, jossa keskenmeno ei olisi enää lääketieteellisin termeinkään mahdollista. Kohtukuolema olisi jotain vielä hirveämpää, mutta raskausviikolla 22+ minusta ei voisi tulla enää neljä perättäistä keskenmenoa saanut nainen ja tuntuu, että lapsemme olisi ollut oikeasti olemassa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta näin pitkälle kun on päästy ja maha kasvaa, niin tuntuu käsittämättömältä, että vielä näilläkin viikoilla raskauden päättymistä kutsutaan keskenmenoksi. Kolmen viikon kuluttua sitten taas enää ei. Hämmentävää.
Tänään oli myös ensimmäinen neuvolalääkäri. Tapaaminen oli lyhyt, koska olin tutkinut jo oman pissanäytteeni (puhdas), mitannut verenpaineen (matala) sekä punninnut itseni (painoa on tullut alusta tähän päivään maltilliset 3kg), joten juteltiin hetki parin viime viikon vatsakivuista ja lääkäri teki sisätutkimuksen ja kuunteli sydänäänet. Vauva venkoili vatsassa minkä ehti, syke saatiin kyllä hyvin kuuluviin, mutta sitten beibi päätti vaihtaa asentoa ja sitä jouduttiin taas hieman etsimään. Lääkäri sanoi jopa tuntevansa muljahtelut dopplerin anturin alla, joten ei ihme, että itse tunnen liikkeitä tätä nykyä jo lähes päivittäin! Kohdunsuu oli napakasti kiinni ja kohdunkanavaakin useita senttejä pelkästään sormelle jäljellä, joten mitään estettä työnteolle ei ole. Olin tästä tosi onnellinen, koska olen ollut nyt kaksi päivää töissä ja aika kuluu vain niin paljon paremmin, kun saa tehdä päivisin jotain hyödyllistä ja saa ajatukset pois raskaudesta. Toivoisin voivani olla mahdollisimman pitkään töissä, mutta vauvan hyvinvoinnin ehdoilla mennään edelleen - luonnollisesti.
Tulin muuten sitten kuitenkin eilen töissä raskauskaapista. Vedin mammamekon aamulla niskaan viikonlopun ankeista fiiliksistä huolimatta ja onnitteluja alkoi sadella välittömästi. Pari työkaveria sanoi, että olivat katsoneet jo aiemmin, että taidan odottaa vauvaa, mutta suurimmalle osalle taisi vatsan kasvu tulla yllätyksenä (eli hyvin olin onnistunut peittelemään mahaani lomaan saakka!). Jälleen kerran tuntui kuin koko tilanne olisi tapahtunut jollekin toiselle: ihan oikeastiko minä sain vastaanottaa onnitteluja tulevasta vauvasta? Minä, joka aiemmin olin kadehtien katsellut työkavereiden kasvavia vauvamahoja samalla vuodattaen itse keskenmenoverta työpaikan vessassa maha ja kohtu täysin tyhjänä? Huijariolo meinasi palata, mutta tyydyin hymyilemään ja kiittämään onnitteluista. Saa nähdä, milloin alan todella tajuta, että tämä tapahtuu meille.
Tänään olo on kuitenkin kevyt (henkisesti, fyysisesti maha alkaa jo painaa ja hyvä niin). Kevät, aurinko ja vatsassa potkiva vauva.
Välillä tuntuu, ettei tällaista onnea olisi voinut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvaksi. Aurinko, löysit sittenkin tänne risukasaan!
Tänään alkoi maaliskuu, jo neljäs kokonainen kuukausi, kun saan olla raskaana. Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä ne sekunnit, minuutit, tunnit ja päivät pikkuhiljaa vaihtuvat toisiksi. Valo lisääntyy uskomatonta tahtia ja pitkästä aikaa tuntuu hyvältä, kun vuodenaika vaihtuu. Kevään jälkeen tulee kesä ja kesällä meille voi syntyä vauva. Ihana ajatus. Viime kevät oli uskomattoman raskas, tässä vaiheessa takana oli kaksi keskenmenoa ja edessä ovulaation induktio yksityisellä klinikalla, joka sekin päättyi keskenmenoon. Jokainen kuluva päivä ja vaihtuva vuodenaika tuntui vievän meitä kauemmaksi unelmasta. Miten paljon onkaan tapahtunut yhdessä vuodessa.
Tänään alkoi myös 20. raskausviikko eli olen tänään tasan rv 19+0. Se tuntuu paljolta! Raskauden puoliväliin on enää yksi viikko ja rakenneultrakin on ensi viikon perjantaina. Ultra jännittää tottakai ja ensi viikolla jännitys varmaan vain kasvaa, mutta samalla olen niin uskomattoman kiitollinen ja suurimmaksi osaksi hämmentynyt siitä, että olen ihan oikeasti edelleen raskaana. Tällä hetkellä odotan eniten raskausviikkoa 22. Tiedän, että kuulostaa idioottimaiselle, mutta tällaiselle sarjana keskenmenoja saaneelle tuntuu tärkeältä saavuttaa se rajapyykki, jossa keskenmeno ei olisi enää lääketieteellisin termeinkään mahdollista. Kohtukuolema olisi jotain vielä hirveämpää, mutta raskausviikolla 22+ minusta ei voisi tulla enää neljä perättäistä keskenmenoa saanut nainen ja tuntuu, että lapsemme olisi ollut oikeasti olemassa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta näin pitkälle kun on päästy ja maha kasvaa, niin tuntuu käsittämättömältä, että vielä näilläkin viikoilla raskauden päättymistä kutsutaan keskenmenoksi. Kolmen viikon kuluttua sitten taas enää ei. Hämmentävää.
Tänään oli myös ensimmäinen neuvolalääkäri. Tapaaminen oli lyhyt, koska olin tutkinut jo oman pissanäytteeni (puhdas), mitannut verenpaineen (matala) sekä punninnut itseni (painoa on tullut alusta tähän päivään maltilliset 3kg), joten juteltiin hetki parin viime viikon vatsakivuista ja lääkäri teki sisätutkimuksen ja kuunteli sydänäänet. Vauva venkoili vatsassa minkä ehti, syke saatiin kyllä hyvin kuuluviin, mutta sitten beibi päätti vaihtaa asentoa ja sitä jouduttiin taas hieman etsimään. Lääkäri sanoi jopa tuntevansa muljahtelut dopplerin anturin alla, joten ei ihme, että itse tunnen liikkeitä tätä nykyä jo lähes päivittäin! Kohdunsuu oli napakasti kiinni ja kohdunkanavaakin useita senttejä pelkästään sormelle jäljellä, joten mitään estettä työnteolle ei ole. Olin tästä tosi onnellinen, koska olen ollut nyt kaksi päivää töissä ja aika kuluu vain niin paljon paremmin, kun saa tehdä päivisin jotain hyödyllistä ja saa ajatukset pois raskaudesta. Toivoisin voivani olla mahdollisimman pitkään töissä, mutta vauvan hyvinvoinnin ehdoilla mennään edelleen - luonnollisesti.
Tulin muuten sitten kuitenkin eilen töissä raskauskaapista. Vedin mammamekon aamulla niskaan viikonlopun ankeista fiiliksistä huolimatta ja onnitteluja alkoi sadella välittömästi. Pari työkaveria sanoi, että olivat katsoneet jo aiemmin, että taidan odottaa vauvaa, mutta suurimmalle osalle taisi vatsan kasvu tulla yllätyksenä (eli hyvin olin onnistunut peittelemään mahaani lomaan saakka!). Jälleen kerran tuntui kuin koko tilanne olisi tapahtunut jollekin toiselle: ihan oikeastiko minä sain vastaanottaa onnitteluja tulevasta vauvasta? Minä, joka aiemmin olin kadehtien katsellut työkavereiden kasvavia vauvamahoja samalla vuodattaen itse keskenmenoverta työpaikan vessassa maha ja kohtu täysin tyhjänä? Huijariolo meinasi palata, mutta tyydyin hymyilemään ja kiittämään onnitteluista. Saa nähdä, milloin alan todella tajuta, että tämä tapahtuu meille.
Tänään olo on kuitenkin kevyt (henkisesti, fyysisesti maha alkaa jo painaa ja hyvä niin). Kevät, aurinko ja vatsassa potkiva vauva.
Välillä tuntuu, ettei tällaista onnea olisi voinut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvaksi. Aurinko, löysit sittenkin tänne risukasaan!
Itkin ilosta, kun luin tän. <3
VastaaPoistaIhanaa, kun pystyt nauttimaan raskaudesta <3
VastaaPoistaVuoristorataa tää on edelleen, mutta jospa sitä vähitellen uskaltaisi alka luottamaan. :)
PoistaMä oon niin onnellinen siitä, että osaat hehkua ja nauttia <3
VastaaPoistaTänään onneksi tällainen päivä. :)
PoistaTästä tuli niin ihana fiilis :) Ihanaa kevättä teille!
VastaaPoistaKiitos samoin! :)
PoistaKiitos tästä blogista! Itselläni on parhaillaan toinen keskeytynyt keskenmeno "päällä" ja edessä näyttäisi olevan toinen kaavinta. Lääkkeellinen tyhjennys ei siis minullakaan näyttäisi onnistuvan tälläkään kertaa. Päätimme pitää nyt muutaman kuukauden tauko yrityksestä, mutta ihanaa lukea näitä ilon hetkiäsi monen pettymyksen jälkeen. Valaa myös itselle uskoa tulevaan! :)
VastaaPoistaVoi, olen NIIN pahoillani teidän toisesta keskenmenosta ja epäonnistuneesta tyhjennyksestä, tuttuja tilanteita todellakin myös täällä... Kiva kuulla, että saat lohtua blogista, itsestä tuntui pahimpina hetkinä, että muiden onnistumiset vain pahensivat omaa oloa. Kannattaa myös muistaa, että sitten kun/jos olette valmiita jatkamaan, kolme perättäistä keskenmenoa ovat harvinaisia. Kovasti voimia teille! <3
PoistaMusta tuntuu ihan uskomattoman hyvältä, että me molemmat kolme keskenmenoa kokeneena, olemme samaan aikaan matkalla kohti sitä ihmettä. Vaikka matkaa on vielä paljon jäljellä, en rehellisesti sanottuna olisi uskonut olevani vielä tässä tilanteessa. Ja sit sain sut, virtuaalikohtalotoverin mukaan! Tämä elämä yllättää välillä iloisestikin :)
VastaaPoistaT. Rinde ja typy 24+0
Kyllä, sama ajatus tuli tänään töissä mieleen kun vauva monotti suoraan virtsarakkoon, että uskomatonta, että saan istua tässä ja tuntea tällaista niin monen menetyksen jälkeen. Elämä osaa todellakin yllättää - välillä myös positiivisesti. :) Ihana kun olet ollut ja tulet jatkossakin olemaan mukana tsemppaamassa!
Poista