Rasti seinään, tänään alkaa 23. raskausviikko eli ollaan tasan rv 22+0.
Tämä on koko vauvaprojektimme historiallisin päivä kahdesta syystä. Ensinnäkin tämä raskaus ei voi päättyä enää keskenmenoon. Keskenmeno määritellään nimittäin näin:
"Keskenmeno on yleinen ja sillä tarkoitetaan raskautta, joka keskeytyy ennen 22. raskausviikon päättymistä tai kun sikiö painaa alle 500g ja on menehtynyt."
Kaikkea muuta voi siis tapahtua, mutta minä en voi saada enää neljättä perättäistä keskenmenoa ja se tuntuu tänä aamuna melkein paremmalta kuin kirkkaalta taivaalta paistava alkukevään aurinko. Ei tämä meille elävänä ja/tai terveenä syntyvää lasta takaa, mutta jotenkin ajatus siitä, että tämän jälkeen lapsi on konkreettisesti ollut ja jos pahin tapahtuisi, voisimme haudata lapsemme ja oikeasti surra menetettyä elämää, tekee ajatuksesta helpomman. Pitkä matka on jo tultu ja on helpottavaa tietää, että tietty raja on nyt ylitetty.
Toiseksi tänään minusta tulee virallisesti äitiyspolin asiakas. Jos jotain sattuisi ja pitäisi tarttua äkkiä puhelimeen ja soittaa päivystykseen, en joutuisi enää sinne samalle Kätilöopiston naistenpolille, jossa olen niin monet kerrat istunut vaan minut otettaisiin viikkojen puolesta vastaan Naistenklinikan äitiyspoliklinikalla. Mitätön askel ihmiskunnalle, jättimäinen harppaus Alanalle.
Korjatkaa myös, jos olen väärässä, mutta näillä viikoilla komplikaatioiden yllättäessä sairaalassa ryhdyttäisiin jo miettimään lapsen mahdollisuuksia pelastua. Suomessa on yksi parhaista keskoshoidoista maailmassa ja meillä selviää hyvinkin varhaisilla viikoilla syntyneitä lapsia. Toki riskit ovat 22+ viikoilla valtavat, mutta pelkkä tieto siitä, että vielä muutama viikko ja sairaalassa todennäköisesti tehtäisiin kaikki mahdollinen hänen pelastamisekseen, jos lapsemme yhtäkkiä päättäisi syntyä, helpottaa pelonsekaista mieltä.
Hieno päivä kaiken kaikkiaan. Matka jatkuu vielä toivottavasti 15+ viikkoa, mutta on ihana tietää, että viikko viikolta todennäköisyydet lapsensaannille kasvavat.
Kolme perättäistä keskenmenoa oli meidän numero. Nyt on vuorossa aivan uusi luku. Panokset kovenevat, kohdussa potkiva vauva tuntuu jo omalta. Mutta aika kuluu, oli sen matelu miten hidasta tahansa.
Voi kunpa kaikki menisi hyvin.
Tämä on koko vauvaprojektimme historiallisin päivä kahdesta syystä. Ensinnäkin tämä raskaus ei voi päättyä enää keskenmenoon. Keskenmeno määritellään nimittäin näin:
"Keskenmeno on yleinen ja sillä tarkoitetaan raskautta, joka keskeytyy ennen 22. raskausviikon päättymistä tai kun sikiö painaa alle 500g ja on menehtynyt."
Kaikkea muuta voi siis tapahtua, mutta minä en voi saada enää neljättä perättäistä keskenmenoa ja se tuntuu tänä aamuna melkein paremmalta kuin kirkkaalta taivaalta paistava alkukevään aurinko. Ei tämä meille elävänä ja/tai terveenä syntyvää lasta takaa, mutta jotenkin ajatus siitä, että tämän jälkeen lapsi on konkreettisesti ollut ja jos pahin tapahtuisi, voisimme haudata lapsemme ja oikeasti surra menetettyä elämää, tekee ajatuksesta helpomman. Pitkä matka on jo tultu ja on helpottavaa tietää, että tietty raja on nyt ylitetty.
Toiseksi tänään minusta tulee virallisesti äitiyspolin asiakas. Jos jotain sattuisi ja pitäisi tarttua äkkiä puhelimeen ja soittaa päivystykseen, en joutuisi enää sinne samalle Kätilöopiston naistenpolille, jossa olen niin monet kerrat istunut vaan minut otettaisiin viikkojen puolesta vastaan Naistenklinikan äitiyspoliklinikalla. Mitätön askel ihmiskunnalle, jättimäinen harppaus Alanalle.
Korjatkaa myös, jos olen väärässä, mutta näillä viikoilla komplikaatioiden yllättäessä sairaalassa ryhdyttäisiin jo miettimään lapsen mahdollisuuksia pelastua. Suomessa on yksi parhaista keskoshoidoista maailmassa ja meillä selviää hyvinkin varhaisilla viikoilla syntyneitä lapsia. Toki riskit ovat 22+ viikoilla valtavat, mutta pelkkä tieto siitä, että vielä muutama viikko ja sairaalassa todennäköisesti tehtäisiin kaikki mahdollinen hänen pelastamisekseen, jos lapsemme yhtäkkiä päättäisi syntyä, helpottaa pelonsekaista mieltä.
Hieno päivä kaiken kaikkiaan. Matka jatkuu vielä toivottavasti 15+ viikkoa, mutta on ihana tietää, että viikko viikolta todennäköisyydet lapsensaannille kasvavat.
Kolme perättäistä keskenmenoa oli meidän numero. Nyt on vuorossa aivan uusi luku. Panokset kovenevat, kohdussa potkiva vauva tuntuu jo omalta. Mutta aika kuluu, oli sen matelu miten hidasta tahansa.
Voi kunpa kaikki menisi hyvin.
Onnea tämän rajapyykin ylittämisestä!
VastaaPoistaItse en ole edes tiennyt, että juuri 22 raskausviikkoa tekee muutoksen tuohon keskenmenoon. Onhan se kyllä aivan älytöntä, että muka 20 viikoisen synnytystäkin kutsuttaisiin vielä keskenmenoksi :O
Itselleni jotenkin se rv 20 ja varsinkin rakenneultra ovat sellaisia rajapyykkejä, joita odotan ja jännitän ja olen päättänyt, että jos silloin on kaikki hyvin niin uskallan kertoa raskaudesta muillekin kuin vain omille perheenjäsenille ja kaikista läheisemmille ystäville.
Nyt siis menossa rv 17, en tunne vielä liikkeitä eikä vatsakaan ole kasvanut, mutta ultrassa vielä ainakin viime viikolla oli aktiivinen tyyppi ja dopplerilla olen sitten saanut kuunnella liikkeitä ja potkuja ja tietysti sitä ihanaa sydämensykettä päivittäin. Mutta kyllä jo odotan malttamattomana että tuntisin liikkeet ja odotan sitä rakenneultraa ja puolivälin ylittämistä.
Ihanaa kevättä teille kolmelle! :) On aina tosi kiva lukea teidän kuulumisia!
Kiitos! :) Joo minustakin se on kamalaa, että rv 20 lasketaan vielä keskenmenoksi ja jos lapsi alkaa silloin syntymään, sairaalassa ei käytännössä edes yritetä pelastaa sen ikäisiä sikiöitä.. Toki selviytymismahdollisuuksiakaan ei vielä tuossa vaiheessa ole.
PoistaOn ihanaa, kun tuntee liikkeet, mutta toisaalta niitä sitten kyttää ja jos hetkeen ei tunnu mitään, niin paniikki uhkaa nurkan takana. Voi kun osaisi luottaa.
Tsemppiä teille, nopeasti ne viikot sitten vierii!
Nyt kyllä sormet syyhyää kommentoimaan: Onnea tästä rajapyykistä <3
VastaaPoistaItselläni menossa 19+1 ja vasta eilen itkeskelin miehelle, että aika monta viikkoa (vähintään!) pitäisi tyypin jaksaa masussa pysyä, että olisi edes jonkinlaiset eloonjäämismahdollisuudet. Mitään varsinaista huolta ja hätäähän tässä ei oo, mutta ajoittaiset kovottelut ja jomottelut mahassa saa silti tämmöset ajatuksetkin liikkeelle, vaikka neuvolan mukaan ihan normaaleja juttuja ovatkin (koska varsinaisesti kivuliaita supistuksia ei oo ollu eikä verta oo tullu paitsi kerran seksin jälkeen). Kyllä tää vaan on. Rankkaa! Eikä mulla oo kuin se yksi keskenmeno takana.
Kiva on lueskella sun juttuja kun et niin hirveän paljon kuitenkaan edempänä mee, ja aina iloitsen sun hyvistä kuulumisista :) Mukavaa pääsiäistä!
Kiitos paljon! Joo pelon kanssa opettelen elämään edelleen ja tiedän, että se kulkee mukana tämän raskauden loppuun saakka, kävi miten kävi. Onneksi pelosta huolimatta viikot kuluu ja vähitellen ollaan lähempänä kesää.
PoistaTsemppiä myös sinne ja mukavaa pääsiäistä!
Paljon onnea huikean rajapyykin saavuttamisesta! Keskenmenoputki on katkaistu. Olet jo pitkällä ja ei varmasti ole mitään syytä, miksi kaikki ei menisi hyvin loppuun asti.
VastaaPoistaTuntuu kyllä hyvältä, että tämä raskaus ei voi enää päättyä keskenmenoon! Toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun saakka. :)
PoistaHuimaa, onnea 22 viikon saavuttamisesta näin jälkikäteen :) Se oli rakenteen ohella itsellenikin se viikkomäärä, jota odotin kuin kuuta nousevaa.
VastaaPoistaKnoppitietona: HUSin piiristä en tiedä, mut TYKSissä, jossa keskoshoito on niin ikään huippuluokkaa, aktiivihoidon raja on ollut h.23+0. Sekin teillä nyt jo ohitettu :) Myötätuulia ja mielenrauhaa tuleville viikoille!
Näin se on käsittääkseni myös HUSilla eli kyllä, ainakin yritettäisiin pelastaa jos beibi nyt päättäisi syntyä. Jospa ei kuitenkaan vielä!
PoistaIhanan samanlaisia ajatuksia niin siellä kuinka täällä, mukavaa odotusta myös teille!
Jostain googlen merestä bongasin tän sun blogin, ja tätä on ollut ihana lukea! Saan tästä todella paljon vertaistukea omaan nykyiseen tilanteeseeni. Älä vaan poista tätä (ainakaan vielä) sillä luen tätä omien viikkojen mukaan. Kiitos ja tsemppiä sinne nykyaikaan! :)
VastaaPoista