Ensiksikin täytyy sanoa, että ei tämä raskaus kyllä päästä meitä helpolla. Alla seuraa hyvinkin kihelmöivä kertomus rakenneultrasta ja kaikesta sitä edeltäneestä ja seuranneesta.
Olin lähes koko viikon rauhallisin mielin, koska vauva liikkui hyvin ja muutenkin tuntui jotenkin siltä, että eiköhän pahimmat ajat ole jo takanapäin. Tänä aamuna ajattelin, että näin se elämä kostaa, kun hetkeksi rentoutuu.
Nukuin viime yön levollisesti, mutta aamulla vessassa käydessä paperiin tarttui vaaleanpunaista limaa eli veristä valkovuotoa. Välitön paniikki. Rakenneultraan oli siinä vaiheessa neljä tuntia aikaa ja mies oli lähtenyt jo töihin. Yritin olla saamatta hysteeristä itkukohtausta, mutta tyyni olo oli tyystin kadonnut.
Menin hetkeksi töihin, nieleskelin itkua ja sopersin pomolle jälleen kerran paniikissa, että vuodan verta ja saa nähdä meneekö tämä sittenkin kesken. Selkää alkoi särkemään heti, kun vuoto alkoi. Töissä pikkuhousunsuojaan oli tarttunut ruskeaa tuhrua, josta tiesin, että vuoto jatkui.
Mies tuli hakemaan minua Naistenklinikalle, molemmat nieleskeltiin itkua (minä siinä epäonnistuen) koko automatka. Yhtäkkiä tästä ilon päivästä tulikin kamala jännitysnäytelmä ja olin ihan varma, että vauva oli kuollut. Päästiin onneksi jo vähän ennen sovittua aikaa kätilön huoneeseen ja selitin hänelle heti, että kaikki on ollut tähän aamuun asti hyvin, mutta nyt vuodan. Kätilö kirjasi tiedot äitiyskorttiin ja sanoi, että katsotaas sitten.
Vauva oli kunnossa. <3 Rakenteita tutkittiin pitkään ja hartaasti ja kaikki näytti olevan enemmän kuin hyvin. Sydän näytti hyvältä, aivot samaten, sisäelimet olivat paikoillaan ja painoarvio oli 375g. Vauvan koko vastasi täysin viikkoja eli tänään ollaan rv 20+3. Beibi liikkui hyvin ja istukka oli kohdun takaseinässä ja ehjän näköinen, joten kätilö oli sitä mieltä, että vuoto ei ole voinut tulla istukasta.
Ai niin ja sitten selvisi, että meille odotetaan pientä poikaa. Kyynelkanavat aukesivat viimeistään siinä vaiheessa molemmilla. <3
Vaikka kaikki näytti rakenneultrassa olevan vauvalla hyvin, kätilö suhtautui aamun vuotoihin vakavasti ja soitti suoraan Naistenklinikan äitiyspolin päivystykseen. Vaikka näillä viikoilla kuuluisinkin vielä naistenpolille eli Kättärille (vasta rv 22+ äitiyspolille), suostuivat ottamaan minut tarkistukseen sinne, koska olin sopivasti talossa. Ihanaa palvelua. <3 Suurimpana huolenaiheena oli se aamun limainen vuoto - ollessaan lapsivettä tilanne olisi ollut hetkessä todella huolestuttava, joten helpotuksesta emme uskaltaneet vielä huokaista.
Piinaavan vajaan tunnin odotuksen ja kanttiinin kuivien sämpylöiden jälkeen pääsin tarkistukseen ja ihana lääkäri yritti valaa minuun uskoa, että kaikki on varmasti hyvin. Tikkutestillä testattiin, etten vuoda lapsivettä ja testi oli onneksi negatiivinen. Kohdunkanava ultrattiin ja se oli edelleen napakasti kiinni ja istukka tosiaan takaseinässä, joten vuodon syy jäi selvittämättä.
Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Vuoto on nyt lakannut ja seuraan tilannetta suhteellisen rauhallisesti. Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin voi vain olla ja jos synnytys nyt alkaisi, eipä sille mitään voisi. Näytti siltä, että vuoto tuli ihan kohdunsuun nipukasta eli emättimen pohjukasta, mutta koska se loppui ja oli niukkaa, lääkärin mukaan normaalia elämää voi jatkaa ja syytä huoleen ei ole.
Nyt sitten rauhoitutaan viikonloppu ja yritetään palauttaa usko jo luotto siihen, että ehkä kaikki voi kuitenkin sujua loppuun saakka hyvin.
Mutta tarvikeostoksille en uskalla lähteä vieläkään. Voi pieni prinssi miten paljon sinä vanhempiasi koettelet jo nyt.
Jälleen kerran tyydyn toteamaan: minustako äiti? Ja vielä pienelle pojalle? En taida uskoa ennen kuin näen.
Olin lähes koko viikon rauhallisin mielin, koska vauva liikkui hyvin ja muutenkin tuntui jotenkin siltä, että eiköhän pahimmat ajat ole jo takanapäin. Tänä aamuna ajattelin, että näin se elämä kostaa, kun hetkeksi rentoutuu.
Nukuin viime yön levollisesti, mutta aamulla vessassa käydessä paperiin tarttui vaaleanpunaista limaa eli veristä valkovuotoa. Välitön paniikki. Rakenneultraan oli siinä vaiheessa neljä tuntia aikaa ja mies oli lähtenyt jo töihin. Yritin olla saamatta hysteeristä itkukohtausta, mutta tyyni olo oli tyystin kadonnut.
Menin hetkeksi töihin, nieleskelin itkua ja sopersin pomolle jälleen kerran paniikissa, että vuodan verta ja saa nähdä meneekö tämä sittenkin kesken. Selkää alkoi särkemään heti, kun vuoto alkoi. Töissä pikkuhousunsuojaan oli tarttunut ruskeaa tuhrua, josta tiesin, että vuoto jatkui.
Mies tuli hakemaan minua Naistenklinikalle, molemmat nieleskeltiin itkua (minä siinä epäonnistuen) koko automatka. Yhtäkkiä tästä ilon päivästä tulikin kamala jännitysnäytelmä ja olin ihan varma, että vauva oli kuollut. Päästiin onneksi jo vähän ennen sovittua aikaa kätilön huoneeseen ja selitin hänelle heti, että kaikki on ollut tähän aamuun asti hyvin, mutta nyt vuodan. Kätilö kirjasi tiedot äitiyskorttiin ja sanoi, että katsotaas sitten.
Vauva oli kunnossa. <3 Rakenteita tutkittiin pitkään ja hartaasti ja kaikki näytti olevan enemmän kuin hyvin. Sydän näytti hyvältä, aivot samaten, sisäelimet olivat paikoillaan ja painoarvio oli 375g. Vauvan koko vastasi täysin viikkoja eli tänään ollaan rv 20+3. Beibi liikkui hyvin ja istukka oli kohdun takaseinässä ja ehjän näköinen, joten kätilö oli sitä mieltä, että vuoto ei ole voinut tulla istukasta.
Ai niin ja sitten selvisi, että meille odotetaan pientä poikaa. Kyynelkanavat aukesivat viimeistään siinä vaiheessa molemmilla. <3
Vaikka kaikki näytti rakenneultrassa olevan vauvalla hyvin, kätilö suhtautui aamun vuotoihin vakavasti ja soitti suoraan Naistenklinikan äitiyspolin päivystykseen. Vaikka näillä viikoilla kuuluisinkin vielä naistenpolille eli Kättärille (vasta rv 22+ äitiyspolille), suostuivat ottamaan minut tarkistukseen sinne, koska olin sopivasti talossa. Ihanaa palvelua. <3 Suurimpana huolenaiheena oli se aamun limainen vuoto - ollessaan lapsivettä tilanne olisi ollut hetkessä todella huolestuttava, joten helpotuksesta emme uskaltaneet vielä huokaista.
Piinaavan vajaan tunnin odotuksen ja kanttiinin kuivien sämpylöiden jälkeen pääsin tarkistukseen ja ihana lääkäri yritti valaa minuun uskoa, että kaikki on varmasti hyvin. Tikkutestillä testattiin, etten vuoda lapsivettä ja testi oli onneksi negatiivinen. Kohdunkanava ultrattiin ja se oli edelleen napakasti kiinni ja istukka tosiaan takaseinässä, joten vuodon syy jäi selvittämättä.
Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Vuoto on nyt lakannut ja seuraan tilannetta suhteellisen rauhallisesti. Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin kuin voi vain olla ja jos synnytys nyt alkaisi, eipä sille mitään voisi. Näytti siltä, että vuoto tuli ihan kohdunsuun nipukasta eli emättimen pohjukasta, mutta koska se loppui ja oli niukkaa, lääkärin mukaan normaalia elämää voi jatkaa ja syytä huoleen ei ole.
Nyt sitten rauhoitutaan viikonloppu ja yritetään palauttaa usko jo luotto siihen, että ehkä kaikki voi kuitenkin sujua loppuun saakka hyvin.
Mutta tarvikeostoksille en uskalla lähteä vieläkään. Voi pieni prinssi miten paljon sinä vanhempiasi koettelet jo nyt.
Jälleen kerran tyydyn toteamaan: minustako äiti? Ja vielä pienelle pojalle? En taida uskoa ennen kuin näen.
Onnea poikalupauksesta <3 ihanaa että kaikki oli kunnossa, mutta varmasti ehditte säikähtää kunnolla... Meillä rakenneultraan vielä 2,5 viikkoa, mutta rauhallisin mielin odottelemme, ainakin toistaiseksi ;)
VastaaPoistaJoo minä menin täyteen paniikkiin ja olin jo ihan varma keskenmenosta. Onneksi kaikki oli hyvin! Sen verran hyvin siellä sukuelimet vilkkui kuvissa, että poika se on lähes 100% varmuudella. ;)
PoistaOnnea poikalupauksesta :) Onneksi vuoto osottautui vaarattomaksi. Kyllä niitä vaan aina säikähtää ihan suunnattomasti!
VastaaPoistaRinde
Kiitos! Joo eilinen oli yhtä aikaa aivan kamala ja aivan mahtava päivä. Onneksi ainakin so far so good.
PoistaMutta oi onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Toivon teille luottamusta ja iloa odotukseen!
VastaaPoistaKiitos. <3 Jospa edessä ei olisi enempää pelottavia yllätyksiä...
PoistaAuts, kylläpä teitä nyt elämä säikäyttelee. Mutta ihanaa, että kaikki on vauvalla hyvin, toivottelen pienelle pojalle ja äidille nyt hyviä vointeja ja rauhallista mieltä <3
VastaaPoistaJoo, rennompia aikoja odotellessa... Kiitos. <3
PoistaOnneksi kaikki on hyvin pienellä! <3
VastaaPoistaTäällä on 16. Raskausviikko menossa, uskomatonta!! Tuntuu ihan hurjalta että tämä voi nyt onnistua.
Minäkin tuota rakenneultraa jännitän. Se on vasta ensi kuun loppupuolella.
Mulla oli myös tuollaista veristä vuotoa muutaman päivän, tosin sitä tuli kerralla isompi määrä ja sitten tuhruvuotoa. Mulla oli kysta, mikä vuosi mutta onneksi pieni ln vielä kyydissä.
Mulla on vahva poikaolo, mahassa asustaa ainakin tuleva potkunyrkkeilijä <3
Onnea odotukseen!
Täällä myös epäillään, että jalkapalloilija tms siitä tulee, kun niin kovasti mahassa myllertää. :D Kovasti säikäytti tuo vuoto, mutta on onneksi perjantain jälkeen pysynyt poissa ja toivottavasti pysyykin.
PoistaOnnea myös sinne odotukseen!