Neuvolassa oli kaikki kunnossa!
Sanoin terveydenhoitajalle jo ovella, että tästä kuuntelukerrasta tuli hieman jännittävämpi viikonloppuna, kun liikkeet loppuivat, joten asetuin heti kuuntelupöydälle. Onneksi vauvan sydämen syke saatiin kuulumaan välittömästi ja liikehdintää kuului jumputuksen lomassa vaikka kuinka - ilman, että se tuntui minulle yhtään. Terkkari yritti nyt saada minut uskomaan, että istukan paikka samoin kuin vauvan asento vaikuttavat liikkeiden tuntumiseen näillä viikoilla vielä niin paljon, että liikkeiden tuntumisesta tai tuntumattomuudesta ei kannata (ainakaan saman tien) liikaa huolestua.
Keskustelimme myös supistuksista ja kuuluvat kuulemma asiaan. Ovat kehon tapa kertoa, että tahtia voisi vähän hidastaa (erityisesti ilmeisesti sitä kävelytahtia, koska kiristykset ovat alkaneet aina liian rivakasta ravaamisesta), mutta eivät ole mitenkään vaarallisia. Minulla on aika neuvolalääkärille kahden viikon päästä ja tuolloin tehdään sitten sisätutkimus, mutta terveydenhoitaja ei ollut yhtään huolissaan, joten en kai sitten minäkään.
Melkein hävettää, että vedin kamalat paniikit vähän niin kuin turhasta. Paitsi sitten muistan, että takana on kolme perättäistä keskenmenoa, joiden todennäköisyys on 1%. Keskenmenon todennäköisyyshän rv 12 jälkeen on 3%. Prosentit eivät ole olleet siis ennenkään meidän puolella ja juuri tästä syystä pidän itselläni oikeuden taantua ja mennä paniikkiin, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on päästä sieltä paniikista pois ja saada taas hetkeksi uskoa ja luottoa siihen, että ehkä tällä kertaa voisimmekin kuulua enemmistöön.
Vielä lopuksi on kiitettävä teitä kaikki ihanat lukijat. Viikonloppu oli vähemmän ahdistava - kiitos teidän. Bloggaamista parhaimmillaan. <3
Huomenna alkaa 18. raskausviikko. On tässä sulattelemista edelleen. Että kaikki on edelleen hyvin? To live and learn.
Sanoin terveydenhoitajalle jo ovella, että tästä kuuntelukerrasta tuli hieman jännittävämpi viikonloppuna, kun liikkeet loppuivat, joten asetuin heti kuuntelupöydälle. Onneksi vauvan sydämen syke saatiin kuulumaan välittömästi ja liikehdintää kuului jumputuksen lomassa vaikka kuinka - ilman, että se tuntui minulle yhtään. Terkkari yritti nyt saada minut uskomaan, että istukan paikka samoin kuin vauvan asento vaikuttavat liikkeiden tuntumiseen näillä viikoilla vielä niin paljon, että liikkeiden tuntumisesta tai tuntumattomuudesta ei kannata (ainakaan saman tien) liikaa huolestua.
Keskustelimme myös supistuksista ja kuuluvat kuulemma asiaan. Ovat kehon tapa kertoa, että tahtia voisi vähän hidastaa (erityisesti ilmeisesti sitä kävelytahtia, koska kiristykset ovat alkaneet aina liian rivakasta ravaamisesta), mutta eivät ole mitenkään vaarallisia. Minulla on aika neuvolalääkärille kahden viikon päästä ja tuolloin tehdään sitten sisätutkimus, mutta terveydenhoitaja ei ollut yhtään huolissaan, joten en kai sitten minäkään.
Melkein hävettää, että vedin kamalat paniikit vähän niin kuin turhasta. Paitsi sitten muistan, että takana on kolme perättäistä keskenmenoa, joiden todennäköisyys on 1%. Keskenmenon todennäköisyyshän rv 12 jälkeen on 3%. Prosentit eivät ole olleet siis ennenkään meidän puolella ja juuri tästä syystä pidän itselläni oikeuden taantua ja mennä paniikkiin, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on päästä sieltä paniikista pois ja saada taas hetkeksi uskoa ja luottoa siihen, että ehkä tällä kertaa voisimmekin kuulua enemmistöön.
Vielä lopuksi on kiitettävä teitä kaikki ihanat lukijat. Viikonloppu oli vähemmän ahdistava - kiitos teidän. Bloggaamista parhaimmillaan. <3
Huomenna alkaa 18. raskausviikko. On tässä sulattelemista edelleen. Että kaikki on edelleen hyvin? To live and learn.
No niin, hienoa! Ja kyllä mäkin oon kerran lähtenyt itkua vääntäen neuvolaan kuunteluttamaan sydänääniä, silleen "voinks tulla nyt, niinku ihan nyt heti", että en voi paheksua paniikista.
VastaaPoistaMullakin niitä harjoitussuppareita tuli ekan kerran kun rynnistin lentokoneeseen. Ilmeisesti liian vauhdikkaasti.
(Loppuraskaudesta koin sitten tilanteen, jossa vauhti oli hidastunut niin paljon, ettei päästy yksillä valoilla Mannerheimintien yli. Sillä voit sitten kellottaa.)
Joo terkkari ei dissannut yhtään, päinvastoin sanoi että tänne vaan jos ahdistaa! Eli onneksi siellä tunnutaan ymmärtävän tällaisia hysteerisyyteen taipuvaisia odottajia. Nyt vaan pää kylmänä taas pari viikkoa. ;)
PoistaPs. Miten hidastunut kävely voikin ahdistaa JO nyt??
Tämä oli ehdottomasti mitä ihanin uutinen tähän harmaaseen helmikuun päivään <3 Miten onnellinen sitä voikaan toisen ihmisen puolesta olla! <3
VastaaPoistaItse kiipeilen täällä ahdistuksissani pitkin seiniä, huomenna VIIMEIN se np-ultra ja kyllä PELOTTAA. Aiemmin hehkutin, kuinka pahoinvointi loppui kun seinään jo aika päivää sitten, mutta kuin taika-iskusta viime viikolla tuntui useana päivänä tosi etovaa oloa... Hyvä merkki vai mitähän tästäkin pitäisi päätellä? Henkisesti olen jo yrittänyt valmistautua huonoihin uutisiin, mutta ei kait niihin voi koskaan olla täysin valmis vaikka kuinka yrittäisi "valmistautua"... Mieskin odottaa ultraa kuin kuuta nousevaa, mutta on sanonut, että tää mun negatiivisuuteni syö kaiken fiiliksen... Ymmärrän kyllä mitä hän tarkoittaa, mutta kun en vaan millään voi uskoa, että meilläkin kaikki voisi mennä hyvin ja normaalisti. Menettämisen pelko on niin suuri...
Voi kiitos paljon, Nuppu! <3 Etova olo on ehdottomasti hyvä merkki ja voit ajatella niin, että pelkäämällä et voi keskenmenoa aiheuttaa eli joko se tulee tai sitten ei, teit sinä ihan mitä tahansa tai ajattelit miten tahansa. Sille menetyksen pelolle kun ei vain mitään voi.
PoistaMutta täällä peukut pystyssä, että kaikki olisi teilläkin huomenna kunnossa! <3
Kiitos tsempeistä! Pakko oli tulla kertomaan,kun niin tohkeissani olen... Ultra nyt onnellisesti takana, ja uskomatonta mutta totta: meilläkin kaikki oli kunnossa! Siellä se pikkuinen meille vilkutteli ja minä ulisin ultrauspöydällä kuin viimeistä päivää onnesta, liikutuksesta ja hämmästyksestä <3 :) Taisi siinä miehelläkin muutama onnen kyynel vierähtää ;) Hieman kyllä alkoi naurattaamaan, kun tuli niin elävästi mieleen sun postaus, kun kerroit, että np-ultrassa olit joutunut kävelemään käytävillä, juomaan vettä ym. Tiiätkö, meille kävi sama homma! Pikkunen tullu näköjään äitiinsä ja tykkäsi makoila mahalleen, niin mittoja oli vaikea ottaa... Onneksi kuitenkin suostui lopulta kääntymään selälleen, kun juotiin ja liikehdittiin.
PoistaVoi tätä onnen määrää! Nyt vasta alkaa konkretisoitua, että vauva siellä masussa oikeasti on! Ja ihanaa, kun on tää sun blogi vertaistukena <3 Jospa tää vuosi 2016 ois meille molemmille (ja monelle muulle) se THE vuosi, jota on niin odotettu <3 :)
Onnea hyvistä uutisista, peukut pystyssä molemmille, että kaikki menisi hyvin loppuun saakka! <3
PoistaOnneksi kaikki on hyvin :) onnea on myös neuvolat joihin pääsee helposti ja missä suhtaudutaan tuolla asenteella :)
VastaaPoistaRinde
Sanopa älä muuta! :)
PoistaIhan huippu-uutinen! :-) Miten sitä voikin reagoida niin voimakkaasti tuntemattoman ihmisen tilanteeseen... Olin ihan kauhuissani edellisen postauksesi jälkeen, ehkä sen takia, että itselläni vastaava tilanne viime syksynä, ihan samoilla viikoilla, ei saanut yhtä onnellista lopputulosta. Nyt uskoni raskauksiin ja onnellisiin loppuihin on palautettu! Ja ihanaa, että kaiken tapahtuneen jälkeen teillä on onni matkassa! :-)
VastaaPoistaHui apua! :( Onneksi et kertonut tästä viikonloppuna, olisin ollut aivan varma keskenmenosta. Ehkä en sitten kuitenkaan osannut pelätä aivan niin paljon kuin alkuraskauksissa, kun näin pitkälle kerran on päästy, mutta tottahan se on, että kaikkea voi aina sattua ja edelleen sama riski on olemassa. Päivä kerrallaan eteenpäin.
PoistaJuu, en halunnut säikäyttää, joten jätin viikonloppuna kertomatta. Ja nyt olisin kyllä jo ihan luottavaisin mielin, kun noin pitkälle olet päässyt. Riski on tässä vaiheessa aivan häviävähän pieni, varsinkin, kun pieni siellä reippaana monotteli menemään eilen.
PoistaKävin tänään rakenneultrassa (oikeasti minä????) Ja kysyin kätilöltä noista liikkeistä, niin meijän TYTTÖ ainakin viihtyy selkä mahaa päin joten sillon ei kuulemma liikkeitä niin tunne eikä kuulemma tässä vaiheessa tartte huolestua jos ei ihan joka päivä liikkeitä tunne. Kuulemma vasta myöhemmin pitää tuntua päivittäin! Ja selvästi ruudulta näin miten neiti touhotti menemään, mutta mää en vaan tuntenu mitään :D
VastaaPoistaRinde ja typykkä 21+4
Oi ihanaa, meilläkin alkaa olla jo rakenneultra mielessä, mutta vielä pitäisi jaksaa reilut kolme viikkoa odottaa. Onnea pienestä tytöstä! <3
Poista