Taidan olla vihdoin pääsemässä siihen kuuluisaan energiseen ja seesteiseen keskiraskauteen.
Oireet ovat olleet tällä viikolla vähenemään päin, mutta tämä ei ihme kyllä ole lisännyt paniikkia. Jotenkin maanantain neuvola rauhoitti kummasti mieltä: tuntuu, että vauva kehittyy siitä huolimatta, että emme ole kehitystä koko ajan dopplereilla tai ultrilla vahtaamassa ja itse olen pystynyt nauttimaan jo päivistä, kun ei ole paha olo, vessassa ei tarvitse juosta joka välissä (ainoastaan kerran yössä!) ja ruokavälitkin ovat palanneet melko normaaleiksi (kolme tuntia ilman ruokaa eikä oksettavaa oloa, mitä tämä on??). Lisäksi seuraava dopplerkuuntelu neuvolassa odottaa jo reilun viikon päässä ja viikot tuntuvat tässä vaiheessa menevän lähes huomaamatta ohi, joten olo on rauhallinen.
Töissä on ollut erityisen hektinen viikko ja siitä huolimatta olen jaksanut tehdä kaiken ja vähän ylimääräistäkin ja päiväunia olen tainnut nukkua vain parina päivänä. Välillä tuntuu, että ilman kasvavaa vatsaa en edes tietäisi olevani raskaana. Kaikista onnellisin olen siitä, että kipuja on ollut tällä viikolla ennätysvähän, selkää on särkenyt ihan parina iltana ja silloinkin vain hetken ja vatsan puolella kipuja ei ole ollut enää ollenkaan.
Henkisesti oloni on varmempi ja parempi kuin koskaan ja epäilen, että se johtuu mahdollisista liikkeistä, joita olen ehkä tuntenut nyt maanantaista lähtien (rv 14+6). Korostan sanaa ehkä, koska joka paikassa sanotaan, että ensisynnyttäjä tuntee ensimmäiset liikkeet yleensä keskimäärin paljon myöhemmin, mutta en osaa selittää enää toistuvia elohiirimäisiä nykäyksiä vatsassa millään muulla kuin vauvan liikkeillä. Ensimmäistä kertaa outo ja vahva nykäisy tuntui jo viime viikon keskiviikkona, mutta silloin laitoin sen vatsantoiminnan piikkiin. Maanantaina elohiiret valtasivat vatsan sisältä koko päiväksi ja erityisen hyvin ne tuntuivat illalla kyljellään, kun kävin nukkumaan. Tiistaina ei mitään, keskiviikkona pieniä nykäyksiä ja eilen taas vatsassa myllersi pienten hiirten armeija. Ihan kuin joku koputtaisi sisältä päin. Kysynkin siis teiltä, joilla kokemusta on - onko mahdollista tuntea vauvan liikkeet jo raskausviikolla 15+? Liikkeet tuntuvat parhaiten silloin, kun makaan hiljaa paikoillani kyljellään tai selällään, mutta välillä myös esim. istuessani alas tai yskäistessä/aivastaessa. Väliin on mahtunut myös niitä päiviä, jolloin en ole tuntenut mitään ja olen yrittänyt olla repimättä niistä paniikkia.
Silti pelko hiipii aina välillä mieleen - ehkä eniten siksi, että välillä mietin, että olenko liiankin rauhallinen? Voiko olla hyvä merkki luottaa jo 16. viikolla, että kyllä tästä meille vauva tulee? Ja keksinkö liikkeet omasta päästäni?
Jotain siellä mahassa ainakin tapahtuu. Ja jos ei muuta niin kasvua: alkaa olla viimeiset hetket pitää tätä raskautta salassa enää yhtään keneltäkään. Töissä hientotunteiset kollegat eivät ole sanoneet vielä mitään, mutta tuskinpa on kenellekään enää yllätys, että täällä ollaan pieniin päin.
Edelleen välillä nipistän itseäni. Ihanko oikeasti tämä vihdoin tapahtuu meille?
Oireet ovat olleet tällä viikolla vähenemään päin, mutta tämä ei ihme kyllä ole lisännyt paniikkia. Jotenkin maanantain neuvola rauhoitti kummasti mieltä: tuntuu, että vauva kehittyy siitä huolimatta, että emme ole kehitystä koko ajan dopplereilla tai ultrilla vahtaamassa ja itse olen pystynyt nauttimaan jo päivistä, kun ei ole paha olo, vessassa ei tarvitse juosta joka välissä (ainoastaan kerran yössä!) ja ruokavälitkin ovat palanneet melko normaaleiksi (kolme tuntia ilman ruokaa eikä oksettavaa oloa, mitä tämä on??). Lisäksi seuraava dopplerkuuntelu neuvolassa odottaa jo reilun viikon päässä ja viikot tuntuvat tässä vaiheessa menevän lähes huomaamatta ohi, joten olo on rauhallinen.
Töissä on ollut erityisen hektinen viikko ja siitä huolimatta olen jaksanut tehdä kaiken ja vähän ylimääräistäkin ja päiväunia olen tainnut nukkua vain parina päivänä. Välillä tuntuu, että ilman kasvavaa vatsaa en edes tietäisi olevani raskaana. Kaikista onnellisin olen siitä, että kipuja on ollut tällä viikolla ennätysvähän, selkää on särkenyt ihan parina iltana ja silloinkin vain hetken ja vatsan puolella kipuja ei ole ollut enää ollenkaan.
Henkisesti oloni on varmempi ja parempi kuin koskaan ja epäilen, että se johtuu mahdollisista liikkeistä, joita olen ehkä tuntenut nyt maanantaista lähtien (rv 14+6). Korostan sanaa ehkä, koska joka paikassa sanotaan, että ensisynnyttäjä tuntee ensimmäiset liikkeet yleensä keskimäärin paljon myöhemmin, mutta en osaa selittää enää toistuvia elohiirimäisiä nykäyksiä vatsassa millään muulla kuin vauvan liikkeillä. Ensimmäistä kertaa outo ja vahva nykäisy tuntui jo viime viikon keskiviikkona, mutta silloin laitoin sen vatsantoiminnan piikkiin. Maanantaina elohiiret valtasivat vatsan sisältä koko päiväksi ja erityisen hyvin ne tuntuivat illalla kyljellään, kun kävin nukkumaan. Tiistaina ei mitään, keskiviikkona pieniä nykäyksiä ja eilen taas vatsassa myllersi pienten hiirten armeija. Ihan kuin joku koputtaisi sisältä päin. Kysynkin siis teiltä, joilla kokemusta on - onko mahdollista tuntea vauvan liikkeet jo raskausviikolla 15+? Liikkeet tuntuvat parhaiten silloin, kun makaan hiljaa paikoillani kyljellään tai selällään, mutta välillä myös esim. istuessani alas tai yskäistessä/aivastaessa. Väliin on mahtunut myös niitä päiviä, jolloin en ole tuntenut mitään ja olen yrittänyt olla repimättä niistä paniikkia.
Silti pelko hiipii aina välillä mieleen - ehkä eniten siksi, että välillä mietin, että olenko liiankin rauhallinen? Voiko olla hyvä merkki luottaa jo 16. viikolla, että kyllä tästä meille vauva tulee? Ja keksinkö liikkeet omasta päästäni?
Jotain siellä mahassa ainakin tapahtuu. Ja jos ei muuta niin kasvua: alkaa olla viimeiset hetket pitää tätä raskautta salassa enää yhtään keneltäkään. Töissä hientotunteiset kollegat eivät ole sanoneet vielä mitään, mutta tuskinpa on kenellekään enää yllätys, että täällä ollaan pieniin päin.
Edelleen välillä nipistän itseäni. Ihanko oikeasti tämä vihdoin tapahtuu meille?
Kiva lukea, miten alat pikkuhiljaa enemmän ja enemmän luottaa raskauteen. Oikeastaan ainoa, mitä voi itsensä ja pienen lapsensa eteen tuossa vaiheessa tehdä, on yrittää rentoutua nauttimaan ja työstää siten pelkoa pois. Jokainen onnellinen päivä vie kauemmaksi menetyksestä ja lähemmäksi syntymää, niin se vain menee. Itse toistelin usein onnistuneessa raskaudessa menetyksen jälkeen itselleni, että juuri nyt saan olla onnellinen ja juuri nyt kaikki on hyvin, muusta ei tarvitse huolta kantaa. Se auttoi eteen päin, kumma kyllä. Ja liikkeet tunsin 14+. Ensin ne olivat vaan aavisteluja ja kummastusta uudesta tuntemuksesta, mutta mitä vahvemmiksi ne kävivät, niin varmistuin niiden olleen alusta asti liikkeitä.
VastaaPoistaPaljon ihmettelyä, hälveneviä pelkoja ja hienoa matkaa teille!! Riia
Kiitos paljon Riia! <3
PoistaHienoa, että pahoinvointi on helpottamaan päin! Itselläni ihan sama juttu, enkä ole oksentanut muutamaan päivään enää :) Oi ihanaa, pieniä potkuja <3 Kai niitä on ihan mahdollista tuntea jo nyt. Odotan malttamattomana liikkeiden tuntemista, kohta alkaa kuitenkin minullakin jo 15. raskausviikko :D
VastaaPoistaTänään on käynyt taas täysi myllerrys mahassa, vaikea uskoa, että kyseessä voisi olla mikään muu. <3 Hienoa, että pahoinvointi alkaa helpottaa sielläkin!
Poista