Sain monissa blogeissa kiertäneen Liebster Award -haasteen Si:ltä Olemassaolematon-blogista. Tarkoittaako tämä sitä, että olen ihan oikeasti bloggaaja?? Kahdeksan kuukautta olen purkanut pahaa mieltä, raskaudesta aiheutunutta iloa ja keskenmenojen surua ja toisaalta vastaanottanut aivan mahtavaa vertaistukea teiltä lukijoilta, mutta silti tuntuu kummalliselta kuulua lapsettomuusbloggaajien joukkoon. Olen myös vaalinut tarkasti anonymiteettiäni (vaikka tiedänkin, että tätä blogia lukee moni ystäväni ihan omasta suosituksestani) ja siksi kysymyksiin vastaaminen mietitytti minua ensin. Osa vastauksista voi olla hieman ympäripyöreitä juuri tästä syystä, mutta olenhan minä tosiaan paljon muutakin kuin keskenmenojeni määrittelemä lapseton nainen. So here goes.
Liebster Award kulkee eteenpäin näillä ohjeilla:
1. Millaista elämänvaihetta elit 5 vuotta sitten?
Olin vastarakastanut, vastavalmistunut, vastatyöllistynyt, vastapääkaupungistunut. Koko elämääni väritti sana vasta ja se oli ihanaa. <3
2. Missä haluaisit nähdä itsesi 5 vuoden päästä?
Haluaisin edelleen tehdä rakastamaani työtä, ehkä jopa hieman uudenlaisten haasteiden parissa. Olemme seitsemättä (!) vuotta naimisissa ihanan mieheni kanssa ja toivottavasti lapsihaaveemme on toteutunut siihen mennessä tavalla tai toisella.
3. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Vertaistuki ja omien ajatusten jäsentely kirjoittamisen keinoin. Tässä järjestyksessä.
4. Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?
Ihana aviomies. Minulla on kiva työ, mahtavia ystäviä ja perhe, joka välittää, mutta aviomies on kyllä täysin ykkönen. Miten onnistuinkaan menemään naimisiin parhaan ystäväni kanssa??
5. Elämäsi suurin saavutus / merkkipaalu?
Tähän voisin vastata monia asioita. Esimerkiksi sen, että olen opiskellut juuri niin paljon ja niin pitkälle kuin halusin. Sain aikoinaan haluamani työpaikan. Uskalsin asua kolmeen otteeseen yksin ulkomailla. Menin naimisiin, vaikka yhdessä vaiheessa pelkäsin, että tapahtuisiko sitä elämässäni koskaan. Silti olen sitä mieltä, että elämäni suurin saavutus on itse asiassa se, että olen joutunut käymään läpi kolme raastavaa menetystä ja olen niistä huolimatta onnistunut säilymään jollain tavalla täysjärkisenä ja täysin toimintakykyisenä koko ajan. Se on aika hyvin se.
6. Mikä on blogisi nimen historia?
Olemme miehen kanssa toiveistamme huolimatta edelleen keskenään ja sen on riitettävä. Lisäksi sanan sisällä on sana kesken joka tietysti on ironinen sanaleikki tämänhetkisestä elämäntilanteestamme...
7. Mikä on tärkein ohje, jonka antaisit tulevalle lapsellesi?
Oma mielipide on useimmiten hyvä ilmaista, mutta aina siten, että kunnioitat toisia ihmisiä. Toisten kunnioittamisesta ei lipsuta.
8. Mainitse 3 suosikkiblogiasi.
Luen paljon myös muita kuin lapsettomuusblogeja ja tällä hetkellä niistä kolme ihaninta ovat: 1. Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin, 2. Liinan Pudonneita omenoita sekä 3. AnLottasen ... ja vaikka vaeltaisin pimeässä... (tämä on kylläkin lapsettomuusblogi, mutta AnLottanen kirjoittaa elämästä muutenkin ja ah niin kauniisti). Minuun uppoavat blogit, jotka ovat kauniisti ja samalla älyllä kirjoitettuja.
9. Mikä on mottosi?
Never never never give up. (Winston Churchill) Tämä löytyy myös magneetista jääkaapin ovesta ja sopii jokaiseen elämäntilanteeseen aina. Välillä hyvin vaikea toteuttaa.
10. Kuvaile normaalia päivääsi.
Herään aamulla, käyn suihkussa, syön aamupalaa miehen kanssa. Lähden töihin, tulen töistä (usein kaupan kautta). Syön välipalaa, lepäilen/teen vähän töitä. Käyn lenkillä tai kahvilla kaverin kanssa tai kampaajalla tai kaupungilla (yleensä siis jossain) ja kun mies tulee töistä, juttelemme päivän kuulumisista ja usein katsomme jotain sarjaa tai leffaa. Menen kymmeneltä nukkumaan, koska muuten ei jaksa. Ai niin ja monesti soitan siskolle.
11. Mitä osaat tehdä todella hyvin?
Tämä on vaikea, koska mielestäni olen keskiverto monessa asiassa. Mutta siitä olen onnellinen, että puhun englantia kuin natiivi - kiitos Amerikan-aikojen ja -ystävien, jotka edelleen kuuluvat elämääni. Kaksikielisyys on suuri rikkaus.
Kuten aiemmin jo mainitsin, suurin osa lukemieni blogien kirjoittajista ovat jo haasteeseen vastanneet, joten jätän tällä kertaa haasteen toisen osuuden eli toisten blogien ja kysymysten keksimisen sikseen. Sen haluan kuitenkin sanoa, että tuntuu uskomattomalta, miten läheiseksi monen lapsettomuusbloggaajan tuntee - vaikka ei tiedä henkilöstä oikeasti mitään. Surulla on yllättävän vahva yhdistävä voima. Mukavaa viikonloppua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle. <3
Liebster Award kulkee eteenpäin näillä ohjeilla:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebester Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa
4. Keksi 11. uutta kysymystä nimetyille blogeille1. Millaista elämänvaihetta elit 5 vuotta sitten?
Olin vastarakastanut, vastavalmistunut, vastatyöllistynyt, vastapääkaupungistunut. Koko elämääni väritti sana vasta ja se oli ihanaa. <3
2. Missä haluaisit nähdä itsesi 5 vuoden päästä?
Haluaisin edelleen tehdä rakastamaani työtä, ehkä jopa hieman uudenlaisten haasteiden parissa. Olemme seitsemättä (!) vuotta naimisissa ihanan mieheni kanssa ja toivottavasti lapsihaaveemme on toteutunut siihen mennessä tavalla tai toisella.
3. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Vertaistuki ja omien ajatusten jäsentely kirjoittamisen keinoin. Tässä järjestyksessä.
4. Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?
Ihana aviomies. Minulla on kiva työ, mahtavia ystäviä ja perhe, joka välittää, mutta aviomies on kyllä täysin ykkönen. Miten onnistuinkaan menemään naimisiin parhaan ystäväni kanssa??
5. Elämäsi suurin saavutus / merkkipaalu?
Tähän voisin vastata monia asioita. Esimerkiksi sen, että olen opiskellut juuri niin paljon ja niin pitkälle kuin halusin. Sain aikoinaan haluamani työpaikan. Uskalsin asua kolmeen otteeseen yksin ulkomailla. Menin naimisiin, vaikka yhdessä vaiheessa pelkäsin, että tapahtuisiko sitä elämässäni koskaan. Silti olen sitä mieltä, että elämäni suurin saavutus on itse asiassa se, että olen joutunut käymään läpi kolme raastavaa menetystä ja olen niistä huolimatta onnistunut säilymään jollain tavalla täysjärkisenä ja täysin toimintakykyisenä koko ajan. Se on aika hyvin se.
6. Mikä on blogisi nimen historia?
Olemme miehen kanssa toiveistamme huolimatta edelleen keskenään ja sen on riitettävä. Lisäksi sanan sisällä on sana kesken joka tietysti on ironinen sanaleikki tämänhetkisestä elämäntilanteestamme...
7. Mikä on tärkein ohje, jonka antaisit tulevalle lapsellesi?
Oma mielipide on useimmiten hyvä ilmaista, mutta aina siten, että kunnioitat toisia ihmisiä. Toisten kunnioittamisesta ei lipsuta.
8. Mainitse 3 suosikkiblogiasi.
Luen paljon myös muita kuin lapsettomuusblogeja ja tällä hetkellä niistä kolme ihaninta ovat: 1. Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin, 2. Liinan Pudonneita omenoita sekä 3. AnLottasen ... ja vaikka vaeltaisin pimeässä... (tämä on kylläkin lapsettomuusblogi, mutta AnLottanen kirjoittaa elämästä muutenkin ja ah niin kauniisti). Minuun uppoavat blogit, jotka ovat kauniisti ja samalla älyllä kirjoitettuja.
9. Mikä on mottosi?
Never never never give up. (Winston Churchill) Tämä löytyy myös magneetista jääkaapin ovesta ja sopii jokaiseen elämäntilanteeseen aina. Välillä hyvin vaikea toteuttaa.
10. Kuvaile normaalia päivääsi.
Herään aamulla, käyn suihkussa, syön aamupalaa miehen kanssa. Lähden töihin, tulen töistä (usein kaupan kautta). Syön välipalaa, lepäilen/teen vähän töitä. Käyn lenkillä tai kahvilla kaverin kanssa tai kampaajalla tai kaupungilla (yleensä siis jossain) ja kun mies tulee töistä, juttelemme päivän kuulumisista ja usein katsomme jotain sarjaa tai leffaa. Menen kymmeneltä nukkumaan, koska muuten ei jaksa. Ai niin ja monesti soitan siskolle.
11. Mitä osaat tehdä todella hyvin?
Tämä on vaikea, koska mielestäni olen keskiverto monessa asiassa. Mutta siitä olen onnellinen, että puhun englantia kuin natiivi - kiitos Amerikan-aikojen ja -ystävien, jotka edelleen kuuluvat elämääni. Kaksikielisyys on suuri rikkaus.
Kuten aiemmin jo mainitsin, suurin osa lukemieni blogien kirjoittajista ovat jo haasteeseen vastanneet, joten jätän tällä kertaa haasteen toisen osuuden eli toisten blogien ja kysymysten keksimisen sikseen. Sen haluan kuitenkin sanoa, että tuntuu uskomattomalta, miten läheiseksi monen lapsettomuusbloggaajan tuntee - vaikka ei tiedä henkilöstä oikeasti mitään. Surulla on yllättävän vahva yhdistävä voima. Mukavaa viikonloppua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle. <3
Kommentit
Lähetä kommentti