Tämä oli ehkä paras kesä pitkiin aikoihin. Saimme lomailla yhteensä kuusi viikkoa perheen kanssa yhdessä ja kokea vaikka mitä. Eilen istuimme yhdessä pojan makuuhuoneessa hänen iltapuuhiensa aikana ja kävimme läpi kesän parhaat ja oli vaikea valita - niin monta mukavaa hetkeä tähän kesään sisältyi. Tuntuu, että joka kesä olen odottanut vain jotakin: raskautta, vauvan syntymää, töiden alkua. Tänä kesänä olen pitkästä aikaa vain nauttinut. Kaikesta muusta siis paitsi tappohelteistä.
Rakas poikamme täytti kaksi vuotta heinäkuun 23. ja viikkoa myöhemmin vietimme kokonaisen juhlaviikonlopun kaksien synttärijuhlien merkeissä. Hikisistä tunnelmista huolimatta päivät olivat täynnä naurua, lapsen riemua, ystäviä, perhettä ja hyvää ruokaa. Stressasin synttärijuhlia jonkun verran etukäteen, mutta aina siitä tulee niin hyvä mieli jälkikäteen, kun on jaksanut nähdä vaivaa ja vieraat viihtyvät.
Raskaus etenee omalla painollaan. Tänään kääntyi 20. raskausviikko, viikon päästä ollaan jo puolivälissä! Edelleen fiilis on se, etten voi uskoa, että ollaan jo näin pitkällä ja olen päässyt ihan käsittämättömän helpolla. Ei kipuja, ei pahoinvointia, maha ei vielä liikaa tiellä. Ainoa asia, josta tällä hetkellä olen huolissani on edelleen vähäiset vauvan liikkeet, mutta koska liikkeitä joka tapauksessa tuntuu päivittäin (vaikkakin vähän), yritän olla stressaamatta liikaa. Keskiviikkona menen neuvolalääkäriin, ajattelin siellä jutella näistä liikkeistä ja viikon päästä maanantaina on onneksi pitkään odotettu rakenneultra. Toivoisin, että kaikki olisi hyvin, mutta koska tämä raskaus on ollut niin oireeton ja vauva liikkuu niin vähän, lähden myös siitä, että voi olla, että kaikki ei ole hyvin. Surraan sitä sitten, jos sen aika tulee.
Tänään palaamme arkeen. Poika aloittaa tutussa perhepäivähoidossa, mies palasi töihin ja minä suunnittelen uusia kuvioita vielä tälle tulevalle syksylle. En nimittäin palaa normaalisti töihin vaan jäin opintovapaalle ja syksyn aikana ryhdyn vielä suorittamaan maisteriopintoja oman alani ulkopuolelta. Tarkoitus on pitää vuosi 2019 äitiyslomaa ja jatkaa sitten koulu loppuun. Kaikkea ihanaa on siis vielä luvassa ennen vuodenvaihdetta ja uutta perheenjäsentä.
Juuri nyt on tosi hyvä näin.
Rakas poikamme täytti kaksi vuotta heinäkuun 23. ja viikkoa myöhemmin vietimme kokonaisen juhlaviikonlopun kaksien synttärijuhlien merkeissä. Hikisistä tunnelmista huolimatta päivät olivat täynnä naurua, lapsen riemua, ystäviä, perhettä ja hyvää ruokaa. Stressasin synttärijuhlia jonkun verran etukäteen, mutta aina siitä tulee niin hyvä mieli jälkikäteen, kun on jaksanut nähdä vaivaa ja vieraat viihtyvät.
Raskaus etenee omalla painollaan. Tänään kääntyi 20. raskausviikko, viikon päästä ollaan jo puolivälissä! Edelleen fiilis on se, etten voi uskoa, että ollaan jo näin pitkällä ja olen päässyt ihan käsittämättömän helpolla. Ei kipuja, ei pahoinvointia, maha ei vielä liikaa tiellä. Ainoa asia, josta tällä hetkellä olen huolissani on edelleen vähäiset vauvan liikkeet, mutta koska liikkeitä joka tapauksessa tuntuu päivittäin (vaikkakin vähän), yritän olla stressaamatta liikaa. Keskiviikkona menen neuvolalääkäriin, ajattelin siellä jutella näistä liikkeistä ja viikon päästä maanantaina on onneksi pitkään odotettu rakenneultra. Toivoisin, että kaikki olisi hyvin, mutta koska tämä raskaus on ollut niin oireeton ja vauva liikkuu niin vähän, lähden myös siitä, että voi olla, että kaikki ei ole hyvin. Surraan sitä sitten, jos sen aika tulee.
Tänään palaamme arkeen. Poika aloittaa tutussa perhepäivähoidossa, mies palasi töihin ja minä suunnittelen uusia kuvioita vielä tälle tulevalle syksylle. En nimittäin palaa normaalisti töihin vaan jäin opintovapaalle ja syksyn aikana ryhdyn vielä suorittamaan maisteriopintoja oman alani ulkopuolelta. Tarkoitus on pitää vuosi 2019 äitiyslomaa ja jatkaa sitten koulu loppuun. Kaikkea ihanaa on siis vielä luvassa ennen vuodenvaihdetta ja uutta perheenjäsentä.
Juuri nyt on tosi hyvä näin.
Kommentit
Lähetä kommentti