Eilen koitti jännityksellä odotettu rakenneultra. Mies pääsi ensimmäistä kertaa tämän toisen vauvan ultraukseen mukaan ja olipa mukavaa, kun olimme molemmat katsomassa, mitä vauvalle kuuluu.
Erityisesti minua jännitti se, että vaikka tunnenkin vauvan liikkeitä päivittäin, tunnen niitä yhä melko epäsäännöllisesti ja potkut ovat lähes poikkeuksetta vaimeampia kuin esikoisen odotusaikana.
Onneksi kätilö totesi välittömästi ultrauksen aloitettuaan, että istukka on suoraan kohdun etuseinässä. Se peittää käytännössä koko etuvatsan alueen ja siksi potkut ovat tuntuneet vain kyljissä ja ihan alhaalla ja voi olla, että menee vielä aikaa, että liikkeet voimistuvat kunnon potkuiksi. Huokaisin helpotuksesta, koska olin kehitellyt päässäni jo kaikenlaisia kauhukuvia siitä, miksi vauva ei liiku enempää. Itse asiassa kätilö oli sitä mieltä, että vauva oli hyvinkin aktiivinen, en vain pysty tuntemaan liikkeitä (vielä) paksun istukan läpi.
Kaikki rakenteet olivat onneksi kunnossa. Kätilö mittaili rauhassa olkaluun ja reisiluun pituudet, tarkisti aivot, sydämen, vatsalaukun, virtsarakon, munuaiset sekä ylähuulen. Kaikki näytti juuri siltä kuin pitikin ja vauva vilkutteli iloisesti menemään. Saimme myös painoarvion eiliselle, joka oli 345g. Lopuksi tietysti uskaltauduimme tiedustelemaan sukupuolta, vaikka minulla olikin jonkinlainen aavistus vauvan mahdollisesta sukupuolesta. Napanuora sattui olemaan juuri jalkojen välissä, joten jouduimme hetken tökkimään sikiötä saadaksemme hänet erilaiseen asentoon, mutta melko pian kätilö totesi, että hyvin todennäköisesti myös uusi tulokas on poika. Esikoisestamme tulee siis vuodenvaihteessa isoveli ja perheemme täydentyy toisella pienellä pojalla. Erityisesti mies oli todella onnellinen, koska hän oli toivonut poikaa ja minulle tärkeintä oli, että kaikki oli vauvalla kunnossa. Esikoisen vuoksi ajattelen, että hänelle on ihanaa, että uusi tulokas on poika, koska veljesten välille voi kehittyä ihan omanlaisensa tiivis yhteys. Toki tappelukaverit mukavalla 2,5 vuoden ikäerolla heistä myös tulee, mutta erityisesti myöhemmällä iällä toivoisin, että heidän välilleen kehittyisi myös oikea ystävyys.
Lähdimme hyvillä mielin ultrasta kotiin ja nyt sitten voidaan alkaa valmistelemaan kotia pientä poikaa varten. Pääsen tällä kertaa todella helpolla, koska kaapit ovat täynnä esikoisen vauvavaatteita ja muuta vauvatavaraa. Itse asiassa ainoat isommat hankinnat uudelle tulokkaalle ovat edelliseltä kerralta ostamatta jääneet unipesä, Tulan free to grow -rintareppu sekä esikoiselle seisomalauta ja istuin jo olemassaoleviin Emmaljungan vaunuihin. Niin ja jonkinlainen toppahaalari pienelle vauvalle pitäisi ostaa - esikoinen kun sattui syntymään kesällä, niin hänelle sellaista ei vielä muutamaan kuukauteen tarvittu ja talvella äitiyspakkauksen haalari ei ollut enää liian iso. Vastasyntynyt kuitenkin hukkuisi 68/74-kokoiseen haalariin.
Kaikenlaisia kommentteja on jo muuten toisen pojan tulosta kuultu, emme nimittäin aio pitää vauvan sukupuolta ystäviltä ja perheeltä salassa, mutta palaan näihin myöhemmin. Nyt nautin vain tästä hetkestä ja siitä, että saan olla onnellisesti toista kertaa näin pitkällä raskaana.
Erityisesti minua jännitti se, että vaikka tunnenkin vauvan liikkeitä päivittäin, tunnen niitä yhä melko epäsäännöllisesti ja potkut ovat lähes poikkeuksetta vaimeampia kuin esikoisen odotusaikana.
Onneksi kätilö totesi välittömästi ultrauksen aloitettuaan, että istukka on suoraan kohdun etuseinässä. Se peittää käytännössä koko etuvatsan alueen ja siksi potkut ovat tuntuneet vain kyljissä ja ihan alhaalla ja voi olla, että menee vielä aikaa, että liikkeet voimistuvat kunnon potkuiksi. Huokaisin helpotuksesta, koska olin kehitellyt päässäni jo kaikenlaisia kauhukuvia siitä, miksi vauva ei liiku enempää. Itse asiassa kätilö oli sitä mieltä, että vauva oli hyvinkin aktiivinen, en vain pysty tuntemaan liikkeitä (vielä) paksun istukan läpi.
Kaikki rakenteet olivat onneksi kunnossa. Kätilö mittaili rauhassa olkaluun ja reisiluun pituudet, tarkisti aivot, sydämen, vatsalaukun, virtsarakon, munuaiset sekä ylähuulen. Kaikki näytti juuri siltä kuin pitikin ja vauva vilkutteli iloisesti menemään. Saimme myös painoarvion eiliselle, joka oli 345g. Lopuksi tietysti uskaltauduimme tiedustelemaan sukupuolta, vaikka minulla olikin jonkinlainen aavistus vauvan mahdollisesta sukupuolesta. Napanuora sattui olemaan juuri jalkojen välissä, joten jouduimme hetken tökkimään sikiötä saadaksemme hänet erilaiseen asentoon, mutta melko pian kätilö totesi, että hyvin todennäköisesti myös uusi tulokas on poika. Esikoisestamme tulee siis vuodenvaihteessa isoveli ja perheemme täydentyy toisella pienellä pojalla. Erityisesti mies oli todella onnellinen, koska hän oli toivonut poikaa ja minulle tärkeintä oli, että kaikki oli vauvalla kunnossa. Esikoisen vuoksi ajattelen, että hänelle on ihanaa, että uusi tulokas on poika, koska veljesten välille voi kehittyä ihan omanlaisensa tiivis yhteys. Toki tappelukaverit mukavalla 2,5 vuoden ikäerolla heistä myös tulee, mutta erityisesti myöhemmällä iällä toivoisin, että heidän välilleen kehittyisi myös oikea ystävyys.
Lähdimme hyvillä mielin ultrasta kotiin ja nyt sitten voidaan alkaa valmistelemaan kotia pientä poikaa varten. Pääsen tällä kertaa todella helpolla, koska kaapit ovat täynnä esikoisen vauvavaatteita ja muuta vauvatavaraa. Itse asiassa ainoat isommat hankinnat uudelle tulokkaalle ovat edelliseltä kerralta ostamatta jääneet unipesä, Tulan free to grow -rintareppu sekä esikoiselle seisomalauta ja istuin jo olemassaoleviin Emmaljungan vaunuihin. Niin ja jonkinlainen toppahaalari pienelle vauvalle pitäisi ostaa - esikoinen kun sattui syntymään kesällä, niin hänelle sellaista ei vielä muutamaan kuukauteen tarvittu ja talvella äitiyspakkauksen haalari ei ollut enää liian iso. Vastasyntynyt kuitenkin hukkuisi 68/74-kokoiseen haalariin.
Kaikenlaisia kommentteja on jo muuten toisen pojan tulosta kuultu, emme nimittäin aio pitää vauvan sukupuolta ystäviltä ja perheeltä salassa, mutta palaan näihin myöhemmin. Nyt nautin vain tästä hetkestä ja siitä, että saan olla onnellisesti toista kertaa näin pitkällä raskaana.
Pienen pienet jalat. <3
Ihania uutisia ❤️ vaikea ymmärtää, että olette jo puolivälissä raskautta! Aika kulkee niin nopeasti 🙂
VastaaPoistaKiitos! ❤ Ja joo, aika suorastaan kiitää tässä toisessa raskaudessa! Esikoisen odotusaika kesti ikuisuuden, nyt taas toivon, että syksy ei menisi liian nopeasti ja vauva saisi puolestani pysytellä mahassa mahdollisimman pitkään. ;)
PoistaOnnea ihanista uutisista <3
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaHuisin hienoa! Mahtavaa että kaikki oli kohillaan, onnea :)
VastaaPoistaMukava seurata miten matkanne etenee. Meillä esikoiset aikas tarkkaan saman ikäiset ja täälläkin uutta toivetta elätelty pitkälti yli vuoden verran. Ehkä jossain vaiheessa päästään pitämään perää :)
Kiitos, Ruska! Olen myös seurannut matkaanne ja toivotan kovasti tsemppiä hoitoihin! :)
Poista