Kirjoitan tänään aiheesta, joka ei mielestäni oikeasti kuulu lapsettomuus- tai keskenmenoblogiin. Meitä ja teitä on niin paljon, ihmisiä, naisia, miehiä, jotka toivoisivat vauvaa syliin kärsien suunnattomia tuskia, koska raskaus ei ala tai raskaudet päättyvät keskenmenoon. Jos raskaus vihdoin saa alkunsa ja jatkuu alkua pidemmälle, tärkeintä on saada elävä ja terve lapsi syliin ja tällöin lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Jos siis elät juuri tuota tuskaista elämänvaihetta, jossa haluaisit lapsen - tytön, pojan, inter- tai muunsukupuolisen - niin älä lue pidemmälle.
Tänään nimittäin ajattelin hieman raapaista pintaa aiheesta, mitä on saada kuulla olevansa äiti pienille pojille. Uskon, että myös tyttöjä saaneet äidit voivat samastua aiheeseen, vaikkakin tyttöjen äidit tuskin saavat yhtä paljon pahoittelevia katseita ja kommentteja, ehkä ennemminkin tyttöjen isät.
Tänään eletään rv 21+2. Vauvan liikkeet tuntuvat yhä vahvempina ja yhä useammin, vatsa kasvaa ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Olen voinut edelleen hyvin, mitä nyt öisin on pitänyt ottaa tyyny jalkojen väliin kasvavan vatsan takia ja pissalla saan edelleen juosta kaikki yöt. Olen kuitenkin onnellinen näin helposta raskaudesta, terveestä esikoisesta ja siitä, että meistä on tämän vuoden lopussa tulossa nelihenkinen perhe. Silti, saimme kaikenlaisia kommentteja reilu viikko sitten kuullessamme, että perheeseemme on syntymässä toinen poika. Tiukassa tuntuu istuvan se ajatus, että ideaali perhe on äiti, isä, tyttö ja poika. Tai poika ja tyttö. Järjestyksellä ei kai väliä, kunhan perheeseen syntyy yksi molempia sukupuolia. Biologia on kai unohdettu jonnekin, koska eihän sitä lapsen sukupuolta niin vain valita?
Vaikuttaa siltä, että osan mielestä meitä on kohdannut jonkinmoinen epäonni, koska emme onnistuneet siittämään isoveljelle pikkusiskoa. Voi kun niin moni siinä on onnistunut ja nyt tulossa on samanlainen raisu pikkupoika, josta kasvaa haiseva ja murahduksilla vanhemmilleen kommunikoiva teinipoika. Sitten poika kasvaa mieheksi, kasvattaa haivenet huuliensa yläpuolelle, muuttaa kotoa pois eikä sen jälkeen pidä vanhempiinsa enää mitään yhteyttä. Niin, tyttäret äidit saavat pitää ikuisesti lähellään, poikia sen sijaan passataan ensimmäiset 20 vuotta ja sitten menetetään. Voi kamaluus sentään. Noin vähän kärjistäen.
Olemme pääosin saaneet vilpittömiä onnitteluja. Moni ihana ystävä muistaa taustamme ja ymmärtää, että kahden lapsen saaminen on pieni ihme meidän taustalla. Moni on myös aidosti sitä mieltä, että lasten itsensä kannalta on ihanaa, että sisarus on samaa sukupuolta: tuolloin side veljesten välillä voi kasvaa ja kehittyä todelliseksi ystävyydeksi. Rehellisesti täytyy sanoa, että ehkä itsekin toivoin hieman enemmän tyttöä. En ole missään nimessä pettynyt poikaan, vähän tietysti mietin sitä, että jos ja kun tämä on viimeinen raskauteni, jäänkö jostain paitsi kun en saanutkaan tytärtä. Samalla ymmärrän, että nämä ovat hyvin itsekkäitä ajatuksia. Olisin kuitenkin toivonut, että poikauutiseen pettyneet sukulaiset ja ystävät olisivat osanneet olla hiljaa pettymyksestään, koska olin itsekin vasta totuttelemassa ajatukseen toisesta pojasta. Toinen lapsemme on ihan yhtä tärkeä ja erityinen kuin esikoinenkin, vaikka onkin "samaa sarjaa".
Olen itse aina ollut hyvin tyttömäinen tyttö, kävin jopa ensimmäiset kaksi koululuokkaa tyttöluokalla ja minulla on aina ollut paljon tyttöjä kavereina, huomattavasti vähemmän poikia. Vaikka minulla on veli, koen, että olen tutustunut poikien ja miesten maailmaan vasta aikuisemmalla iällä. Ja nyt minulla on eturivin mahdollisuus elää kolmen pojan kanssa (aviomies lasketaan samaan kastiin) - mikä tutkimusmatka miesten maailmaan! Odotan poikien kasvun seuraamista vierestä innolla ja koen olevani todella siunattu. Lisäksi on ihana ajatus olla ainoa prinsessa talossa, ajatella niitä vuosia, kun kotona on pelkästään minua päätä pidempiä herrasmiehiä, jotka leikkaavat ruohon, kantavat ostokset äidin puolesta autosta sisään ja joiden kanssa katsotaan niin Star Warsit kuin Indiana Jonesitkin. Kiehtovaa!
Tällä hetkellä toivon vain, että saisin olla mahdollisimman pitkään yhtä hyvävointinen kuin mitä nyt olen ja että lapsemme saisi syntyä tähän maailmaan terveenä ja hyvävoimaisena. Ja kyllä, voi olla, että loputtomalla energialla varustetut pikkupojat aiheuttavat äidille vielä hermoromahduksen jos toisenkin, mutta uskon, että jokainen saa juuri sen lapsen tai ne lapset, jotka hänelle on tarkoitettu. Minusta oli kai määräkin tulla poikien äiti ja mikä sen ihanampaa. <3
Tänään nimittäin ajattelin hieman raapaista pintaa aiheesta, mitä on saada kuulla olevansa äiti pienille pojille. Uskon, että myös tyttöjä saaneet äidit voivat samastua aiheeseen, vaikkakin tyttöjen äidit tuskin saavat yhtä paljon pahoittelevia katseita ja kommentteja, ehkä ennemminkin tyttöjen isät.
Tänään eletään rv 21+2. Vauvan liikkeet tuntuvat yhä vahvempina ja yhä useammin, vatsa kasvaa ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Olen voinut edelleen hyvin, mitä nyt öisin on pitänyt ottaa tyyny jalkojen väliin kasvavan vatsan takia ja pissalla saan edelleen juosta kaikki yöt. Olen kuitenkin onnellinen näin helposta raskaudesta, terveestä esikoisesta ja siitä, että meistä on tämän vuoden lopussa tulossa nelihenkinen perhe. Silti, saimme kaikenlaisia kommentteja reilu viikko sitten kuullessamme, että perheeseemme on syntymässä toinen poika. Tiukassa tuntuu istuvan se ajatus, että ideaali perhe on äiti, isä, tyttö ja poika. Tai poika ja tyttö. Järjestyksellä ei kai väliä, kunhan perheeseen syntyy yksi molempia sukupuolia. Biologia on kai unohdettu jonnekin, koska eihän sitä lapsen sukupuolta niin vain valita?
Vaikuttaa siltä, että osan mielestä meitä on kohdannut jonkinmoinen epäonni, koska emme onnistuneet siittämään isoveljelle pikkusiskoa. Voi kun niin moni siinä on onnistunut ja nyt tulossa on samanlainen raisu pikkupoika, josta kasvaa haiseva ja murahduksilla vanhemmilleen kommunikoiva teinipoika. Sitten poika kasvaa mieheksi, kasvattaa haivenet huuliensa yläpuolelle, muuttaa kotoa pois eikä sen jälkeen pidä vanhempiinsa enää mitään yhteyttä. Niin, tyttäret äidit saavat pitää ikuisesti lähellään, poikia sen sijaan passataan ensimmäiset 20 vuotta ja sitten menetetään. Voi kamaluus sentään. Noin vähän kärjistäen.
Olemme pääosin saaneet vilpittömiä onnitteluja. Moni ihana ystävä muistaa taustamme ja ymmärtää, että kahden lapsen saaminen on pieni ihme meidän taustalla. Moni on myös aidosti sitä mieltä, että lasten itsensä kannalta on ihanaa, että sisarus on samaa sukupuolta: tuolloin side veljesten välillä voi kasvaa ja kehittyä todelliseksi ystävyydeksi. Rehellisesti täytyy sanoa, että ehkä itsekin toivoin hieman enemmän tyttöä. En ole missään nimessä pettynyt poikaan, vähän tietysti mietin sitä, että jos ja kun tämä on viimeinen raskauteni, jäänkö jostain paitsi kun en saanutkaan tytärtä. Samalla ymmärrän, että nämä ovat hyvin itsekkäitä ajatuksia. Olisin kuitenkin toivonut, että poikauutiseen pettyneet sukulaiset ja ystävät olisivat osanneet olla hiljaa pettymyksestään, koska olin itsekin vasta totuttelemassa ajatukseen toisesta pojasta. Toinen lapsemme on ihan yhtä tärkeä ja erityinen kuin esikoinenkin, vaikka onkin "samaa sarjaa".
Olen itse aina ollut hyvin tyttömäinen tyttö, kävin jopa ensimmäiset kaksi koululuokkaa tyttöluokalla ja minulla on aina ollut paljon tyttöjä kavereina, huomattavasti vähemmän poikia. Vaikka minulla on veli, koen, että olen tutustunut poikien ja miesten maailmaan vasta aikuisemmalla iällä. Ja nyt minulla on eturivin mahdollisuus elää kolmen pojan kanssa (aviomies lasketaan samaan kastiin) - mikä tutkimusmatka miesten maailmaan! Odotan poikien kasvun seuraamista vierestä innolla ja koen olevani todella siunattu. Lisäksi on ihana ajatus olla ainoa prinsessa talossa, ajatella niitä vuosia, kun kotona on pelkästään minua päätä pidempiä herrasmiehiä, jotka leikkaavat ruohon, kantavat ostokset äidin puolesta autosta sisään ja joiden kanssa katsotaan niin Star Warsit kuin Indiana Jonesitkin. Kiehtovaa!
Itse en myöskään ymmärrä tuota, että pakko saada molempia. Meillä on esikoinen poika ja nyt osotamme toista, jonka sukupuolta ei vielä olla saatu tietää (rakenneultra vasta edessä). Haluamme kyllä, mikäli mahdollista, selvittää sukupuolen, mutta meillä ei ole väliä kumpi tulee! Heti kun aloimme kertomaan vauva-uutisesta, niin saimme kommentteja tyyliin: "toivottavasti on tyttö", "tulisipa tyttö", "ehkä nyt saatte tytön", "toivotte varmaan tyttöä" jne. Eikö poika ole muka yhtä tervetullut!? Ainakin meille on!
VastaaPoistaSiis juuri tämä! Kuulin jatkuvasti ennen ultraa, että toivottavasti sieltä tulee tyttö ja sitten poikauutisen jälkeen tuli näitä "voi harmi, kun se ei ollut tyttö" -kommentteja. Me haluttiin toinen lapsi, ei erityisesti jompaa kumpaa sukupuolta.
VastaaPoistaSukupuolella ei varmaankaan ole väliä, kunnes se voikin muuttua merkitykselliseksi. Esimerkiksi moni sairaus on pojilla paljon yleisempi kuin tytöillä, tai tyttö ainoastaan kantaa sairautta piilevästi ja poika sairastuu. Tämä on toki mahdollista myös toisin päin.
VastaaPoistaTekstistäsi käy useamman kerran ilmi, että toivotte ennen kaikkea tervettä lasta (kaikkien) vanhempien tavoin. Toisille sukupuolella on vain enemmän merkitystä kuin toisille, mitä ei aina välttämättä tule ajateltua. Kaikkia lapsia varmasti odotetaan ja usein toivotaankin, mutta ympäristö luo hyvin erilaisia paineita lapsen sukupuolen suhteen. Esimerkiksi Suomessa on ollut työmiehille käyttöä sotien jälkeen, kun kiinalaiset miehet kaipaisivat nyt kovasti vaimoja.
Toivotan sinulle onnellista odotusta ja ymmärrystä katsoa maailmaa avarasti. Jokainen vanhempi saa lapsen ja sen jälkeen hän tekee voitavansa. Jonkun lapsesta kasvaa enkelilapsi, toinen saa narkomaanin tai pedofiilin. Tuskin kukaan pyytää tai ansaitsee vaikeuksia itselleen tai lapsellensa. Toisilla vain käy parempi tuuri vanhempina. Tuuri, jonka merkitystä terveen lapsen vanhempana joutuu itsellensä toistuvasti terottamaan.
On täysin eri tilanne, jos vanhemmat tietoisesti tai tietämättään kantavat geeniä, joka sairastuttaa lapsen, joka on tiettyä sukupuolta. Tälläisissä tilanteissa alkiodiagnostiikan avulla onneksi voidaan seuloa sairaat alkiot terveistä. Tätä en kuitenkaan tekstissäni käsitellyt. Uskon myös, että jokaiselle lapsen sukupuolikysymys on henkilökohtainen, toisille tottakai tärkeämpi kuin toisille. Olen myös sitä mieltä, että on täysin ok sanoa pettyneensä, jos olisi toivonut itselleen ja perheeseensä tyttöä tai poikaa ja saa kuulla saavansa ns. "väärää" sukupuolta olevan lapsen.
PoistaSe, mitä kuitenkin yritin sanoa on se, että en ymmärrä miksi TOISTEN syntymättömien vauvojen sukupuolta kommentoidaan, jopa jo ennen kuin sukupuoli olisi tiedossa, koska kyseessä on hyvin henkilökohtainen asia ja yleensä pelkät onnittelut riittäisi. :)
Kiitos toivotuksista!
Kun sain tietää odottavani poikaa, olin oikeasti hieman pettynyt (paremman sanan puutteessa). En siksi, ettenkö tahtoisi poikaa vaan siksi, että olin asennoitunut jostain syystä tytön tuloon. Yllätyin, ja piti koota itseäni hetki. Kun kokoaminen oli tapahtunut, odotin poikaa yhtä suurella innolla, kuin ensimmäiset 20 viikkoa olin odottanut tyttöä :)
PoistaMutta tämä tyttö-poika -juttu. Lapsuudenkotini naapurissa asui neljä vekjestä. Muistan, kuinka silloin puhuttiin aikuisten keskuudessa aivan avoimesti (törkeää!), Että voivoi kun neljännestäkin tuli sitten poika - viidettä eivät varmaan pojan pelossa edes yritä. Huhhahhei, jotain rajaa! Joo, kun lapsia on neljä, voisi tyttö seassa olla mukavaa vaihtelua. Mutta samaa sukupuolta oleville lapsille muodostuu oman kokemukseni perusteella kyllä usein hieman lähempi suhde :) (tottakai tässäkin on poikkeuksia).
Ehkä meihin on jumalanpelkoisena kansana istutettu ajatus Nooan arkista, josta sitten tulee tämä "one of each" -ajattelu :D
No, kun meille joskus tulee tai on tulematta kakkoslapsen aika, niin toivotan mielelläni pojan tervetulleeksi pikku poikamme sarjan jatkoksi :D pojat on ihania ❤️
Juuri näin!
PoistaOnnea toisesta pojasta ❤
VastaaPoistaMulla on 2 poikaa ja kun alettiin odottaa tätä viimeisintä niin en toivonut tyttöä. Olin aivan varma että sekin on poika. Itseasiassa mulla on kaikissa raskauksissa ollut vahva poikafiilis.
Ja kaikki muut vaan sanoi että toivottavasti saatte tytön.
Sitten saatiin tietää että tyttö tulee ja voi että kun mä olin pari viikkoa tosi pettynyt 😂 mä olin jo nähnyt 2 pientä poikaa vuoden ikäerolla ja sitten tuleekin tyttö. Ja mikä huoli siitä tytöstä on!
Mutta kun totuin ajatukseen niin ihanaa kun tuli tyttö ❤ ja on ihan täydellinen lisä tähän porukkaan.
Mutta mua kyllä suututtaa nyt nää kommentit että "nyt kun saitte sen tytön niin nyt ei tarvitse enää tehdä lisää, ette kai te enää kun se tyttökin jo tuli, ai kolme piti tehdä että saitte tytön"
Ihan kuin me oltaisiin tämä kolmas tehty jotta saadaan se tyttö! Ei todellakaan. Ja mun mielestä on törkeää edes kommentoida lukumäärästä mitään.
Ja joo, keskimmäisen kohdalla voivoteltiin sitä että toinen poika, vaikka itse vaan toivoin elävää vauvaa.
Tsemppiä loppuraskauteen ❤
Kiitos! ❤ Voin vain kuvitella, että jos ja kun saadaan tämä poika turvallisesti maailmaan muutaman kk kuluttua, niin jossain vaiheessa alkaa ne "kai te vielä tytön teette" -puheet... Sitten taas tiedän muutaman kollegan, jotka tytön ja pojan saatuaan halusivat vielä kolmannen lapsen ja saivat kovaa ihmetystä osakseen, koska kuka nyt haluaisi lisää lapsia kun on jo yksi kumpaakin?
Poista